Voi ärsytys, yritin lukea tota kotiäitiketjua
ja mua kävi nyppimään tosi pahasti se, kuinka kaikki hehkutti askartelevansa, leikkivänsä, laulavansa ja ulkoilevansa mukuloidensa kanssa kaiket päivät.
Missä teidän aikuisten elämä on?
Meillä lapset leikkii lasten kanssa ja aikuiset hoitavat lapsia. En tosiaan istu askartelemassa ja piirtämässä, vaan esim. laitan ruokaa. Joka päivä ei ehditä pihalle pienten kanssa, isot saavat jo ulkoilla itsekseen - joskus pienet menevät omalle pihalle keskenään isompien kanssa.
Mummoni ihmetteli aikoinaan jo sitäkin, että laitoin esikoista päiväunille. Ennen vanhaan ne nukahtelivat sitten kun olivat väsyneitä, totesi mummo. Nykyään lasten ympärillä hössötetään ihan hirveästi.
Kommentit (22)
Ymmärsit minut ihan oikein.
Tulin tässä katsomaan ketjua sen jälkeen, kun oltiin kahden tyttären kanssa paistettu pipareita. :)
ap
Ymmärtävätkö muut tahallaan väärin vai olenko minä sitten väärässä?
Jotenkin tulkitsin ap:n tarkoittavan, että tuossa toisessa ketjussa (johon itsekin kommentoin toteamalla, että en suorita äitiyttä ja kerroin äitiyttä suorittavasta kaveristani) kaikki kertoivat leipovansa, askartelevansa ja ulkoilevansa päivittäin tai ainakin säännöllisesti ja että lasten kanssa pitää ja kuuluu leikkiä päivittäin kunnolla tunteja. Ap taas oli sitä mieltä, että äiti on huoltaja, joka hoitaa vaatteet lasten päälle, ruokkii ja ehdottelee leikkejä ja uloslähtöä eli aikatauluttaa lapsen puuhat mutta ei siis puuhaa lapsen kanssa kaiken aikaa. Oletin (ehkä sitten virheellisesti, koska muut olettivat toista), että ap saattaa laittaa alulle leikkejä mutta ei leiki lapsen puolesta ja että ei varmasti ole ihan tavatonta, että esim. askartelisi lapsen kanssa synttäri- tai joulukortin, ei vain askartele askartelemisen tähden tai siksi, että niin hyvän kotiäidin täytyy tehdä.
Arjessa mukana oleminen on mielestäni juuri sitä, mitä ap tarkoitti. Lapsi tekee sitä, mitä äitikin tai sitten leikkii itsekseen. Äiti ei tee sitä, mitä lapsikin. Tässä on pieni mutta tärkeä ero. Näin siis on meilläkin. Me askartelemme ja leivomme, kun on tarve sille esim. nyt olemme askarrelleet joulukortteja. Seuraava askartelukausi tulee varmaan keväällä, kun alkaa suvussa synttärikausi. :) Joulun alla myös leivomme useammin - varsinkin jos tulee vieraita. Ihan arkiseen ruoan laittoon en lapsiani yleensä ota mukaan, koska saan hommat tehtyä nopeammin ilman heitä. JOskus kun on aikaa, auttavat ruoan laitossakin.
Olen täysin sitä mieltä, että arkea pyörittävä vanhempi ei pysty olemaan lapsen täyspäiväinen viihdyttäjä, jos aikoo saada hommia tehtyä ilman ongelmia. Yksilapsisessa perheessä se viihdytys voi toimia, jos äiti/isä hoitaa kotihommia lapsen mentyä nukkumaan. Monilapsisessa perheessä hommia on liikaa, jotta niitä voisi tehdä öisin. Lisäksi lapsen viihdytys ei kuulu vanhemman tehtäviin siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei kehitä lapsen mielikuvitusta. Toki vanhempi voi keksiä puitteita, mutta itse leikin pitää olla lapsen ideoimaa. Välillä vanhempi voi pujahtaa leikkiin mukaan, mutta sitten taas ei. Näin se toimii ja laittaa lapsenkin "työhön". Aina parjatuissa päiväkodeissa ja kouluissa tämän idean näkee parhaiten. Ei siellä aikuiset leikkaa, liimaa, leiki tai opettele lasten puolesta tai lasten kanssa vaan ohjaavat näitä puuhia. Niin kuin kuuluukin tehdä.