Miten pikkulasten vanhemmat jaksaa kuunnella jatkuvaa huutoa ja mesoamista?

En minäkään. Siksi meillä ei huudettu ja mesottu lasten ollessa pieniä. Juoksuleikit ja muut tehtiin ulkona, sielläkään  ei turhaan saanut rääkyä.

Lapsia voi myös kasvattaa. Niin ennenkin tehtiin. 

Meillä lapset ei erityisemmin huutaneet ennen kuin alkoivat leikkiä muiden lasten kanssa säännöllisemmin ja etenkin kun päiväkoti alkoi. En tiedä mitä silloin tapahtui, mutta älämölön määrä nousi tähtitieteellisiin lukemiin leikeissä. Eikä mitään vaikutusta, vaikka asiasta taukoamatta huomauttaisi. Tapahtuu ihan huomaamattaan, eivät varmasti tahallaan ja kiusan päiten huuda, en usko, että tajuavat itse asiassa edes huutavansa kun kaikki muutkin lapset ympärillä kailottaa. 

Jo lastenohjelmissa nykyään huudetaan, ovat loputonta kiekumista, kimitystä, kailotusta ja nopeatempoista huutelua. Kaikki rauhallinen kerronta ja levollinen/maltillinen puheääni puuttuu kokonaan.

Kolme lasta ja eivät he ole mielestäni kiljuneet tai rääkyneet koskaan. Ei varsinkaan sisällä, mutta ei sitä rääkymistä ollut omalla pihalla tai vaikka metsässäkään. Ihan normaalisti he ovat puhuneet ja puhuvat vieläkin. 

Olen allerginen kiljumiselle ja koville turhille äänille...

En jaksakaan. Yritän opettaa, että huutamisella ja kiljumisella ei saa mitään, mutta pyytämällä ja rauhallisella äänellä puhumalla asiat selviävät. Koulutus on vielä kesken, mutta ehkä se jossain vaiheessa päättyy onnistuneesti.

Ei se kyllä ihan pelkästä erinomaisesta kasvatuksesta ja puuttumisesta ole kiinni. Anteeksi nyt vaan, te ei kiljuvien lasten supervanhemmat🤭 Paljon on kiinni myös ihan luonne- ja temperamenttieroista. Toiset ovat rauhallisempia ja tasaisempia, pystyvät helpommin kontrolloimaan toimintaansa myös ohjeiden mukaan.

Ongelmaa oli ihan yhtälailla entisaikoina, mutta silloin siihen sai puuttua ja puututtiin kovemmilla rangaistuksilla. Jos menit häiritsemään aikuisia metelöinnillä, tukkapölly kyllä muistutti asiasta ja opit. Samoin ulos mahtui ääntä kun joka paikassa ei ollut täyteen rakennettua, ahdasta ja pieniä pihoja. Meteli ulkona ei häirinnyt ketään, koska lapset olivat omissa porukoissaan ja kukaan ei juuri perään kysellyt.

Vierailija wrote:

Ei se kyllä ihan pelkästä erinomaisesta kasvatuksesta ja puuttumisesta ole kiinni. Anteeksi nyt vaan, te ei kiljuvien lasten supervanhemmat🤭 Paljon on kiinni myös ihan luonne- ja temperamenttieroista. Toiset ovat rauhallisempia ja tasaisempia, pystyvät helpommin kontrolloimaan toimintaansa myös ohjeiden mukaan.

Minulla on yksi hyvin temperamenttinen tyttö edelleen, toinen tyttö on tasaantunut iän myötä, mutta luonnetta kyllä löytyi alle kouluikäisenä. Silti meillä ei sisällä saanut huutaa ja kiljua. Tämä koski myös lasten kavereita näiden ollessa käymässä. 

 

Joskus mietin, mitä jotkut saa sillä, kun toteavat, että lapsiin ei voi kasvattamisella ja opettamisella vaikuttaa. Ja ei, meillä ei käytetty ruumiillista kuritusta.

 

On olemassa harvoja tapauksia, kuten poikani oli, että hän oli kiljumatta ja huutamatta, tai sitten oli sen verran fiksumpi, että oli todennut, että kun tyttöjään ei sitä saa tehdä, sama sääntö pätenee häneen.

On olemassa harvoja tapauksia, kuten poikani oli, että hän oli kiljumatta ja huutamatta, tai sitten oli sen verran fiksumpi, että oli todennut, että kun tyttöjään ei sitä saa tehdä, sama sääntö pätenee häneen.

 

siis osasi luonnostaan olla kiljumatta ja huutamatta

Yhden kanssa on pääosin aika hiljaista, luojan kiitos. 

Ei tavallisessa lapsiperheessä huudeta ja mesota jatkuvasti, kun eihän kukaan jaksa sellaista kuunnella.

Me ollaan mieheni kanssa jollain tapaa kai traumatisoituneita koliikkivauvan huudosta ( tai siis allergia-, kun yli vuoden ikään huusi ja päättyi ruokavaliomuutoksiin) eikä meinata sietää oikeen ollenkaan lasten huutoa. Niinpä miehellä on valcon vastamelukuulokkeet ja mulla on jotkut ääntä vaimentavat korvatulpat (en muista merkkiä, nyt on paljon mainostettu) usein käytössä. Lapset leikkii usein vauhdikkaita leikkejä ympäri olohuonetta ja keittiötä, ja kyllähän niistä ääntä silloin pääsee. Ja saa meidän mielestä päästäkin, pieniä lapsiahan ne vasta on ja on vaan mukavaa jos keksivät yhdessä kivoja leikkejä. Autetaan sitten itse omia korviamme.

Sit taas semmoista turhaa huutamista rajoitetaan kyllä, opetetaan puhumaan nätisti eikä kiljumaan joka asiasta, mutta mun mielestä se on eri asia kuin riemunkiljaisut leikin tiimellyksessä.

Kokemuksesta kerron, että omien jälkeläisten mesomista ja huutoa kestää ja sietää paremmin kuin vieraiden kakaroiden. Tämä on perusbiologiaa ja johtuu hormonitoiminnasta.

Minkä me voimme sille, jos et käsitä jotain. Se on susta itsestäs kiinni. Yksi typerimpiä kommentointeja.

Vierailija wrote:

En jaksakaan. Yritän opettaa, että huutamisella ja kiljumisella ei saa mitään, mutta pyytämällä ja rauhallisella äänellä puhumalla asiat selviävät. Koulutus on vielä kesken, mutta ehkä se jossain vaiheessa päättyy onnistuneesti.

Toivossa on hyvä elää.

Onneksi se meluaminen ei ole jatkuvaa, ajoittaisen älämölön kyllä kestää. Ja tuntuu et näin vanhempana vanhempana (lapset sain kun olin 37 ja 39) kestää huutoa paljon paremmin kuin nuorempana. En tiijä onko sitä vaan rauhallisempi ja joustavampi ite nyt, vai liekkö sit kuulo sen verran heikentynyt 🤪

Vierailija wrote:

En minäkään. Siksi meillä ei huudettu ja mesottu lasten ollessa pieniä. Juoksuleikit ja muut tehtiin ulkona, sielläkään  ei turhaan saanut rääkyä.

Lapsia voi myös kasvattaa. Niin ennenkin tehtiin. 

Meillä on tällainen huutajalapsi (yksi kolmesta). On aina ollut kovaääninen, normaali puheäänikin on monta pykälää muita kovempi, saati sitten jos innostuu. On ohjattu, näytetty mallia, käytetty värikoodiohjausta, hermostuttu ja suututtu, palkittu, huomautettu, saarnattu, kannustettu ja luettu kymmeniä kirjoja toisten huomioimisesta. On kehitetty keinoja muistuttaa lasta volyymista vaikeissa paikoissa kuten hautajaiset ja yölennot (esim. jatkuva kosketus ja siihen liittyvän paineen lisääminen heti jos huomaa lapsen vetävän henkeä puhuakseen). Kuuloa on tutkittu nurin ja oikein, on tehty kattavat neuropsykologiset tutkimukset. On johdonmukaisesti huomautettu volyymista ja vaadittu sen säätelyä, minkä ainoa seuraus on ollut laskenut itsetunto.

Ideoita otetaan vastaan. Toki ikä on vähän tuonut helpotusta (nyt on 10), ehkä tää tästä