Tuntuuko se pahalta kun hyvä ystävyys päättyy?
Itsellä on jotenkin puutunut olo, sellainen että aikansa kutakin ja eipä mikään kestä ikuisesti. Ehkä myöhemmin voi tulla jotain isompia juttuja, mutta nyt vain järjellä itselleen selittelee. Ehken ollut sen ystävyyden arvoinen alun perinkään, enkä osannut arvostaa tarpeeksi.
Kommentit (6)
Tuntuu pahalta. Joskus vieläkin itkettää. Siitä on jo neljä vuotta, kun ystävyys loppui. Syytä en tiedä. Yhtäkkiä vain tajusin, että yhteydenotot oli yksipuolisia. Lisäksi kaksi törkeää oharia. En vain käsitä mitä tapahtui.
Ei ole kovin hyvä ystävyys jos noin vaan loppuu ellei kyse ole esim toisen kuolema...
Tuntuu tietenkin, koska olen se ”jätetty”. On aika irvokasta kehuskella että ei tunnu missään, jos itse on se kaverin jättänyt henkilö.
Tuntui tosi pahalta. Ystävyys voi olla yhtä tunteikasta kuin rakkaus. Aikuisena ei ole helppo löytää samalla levelillä olevaa ihmistä. Itse sairastuin vähän kuin särkyneen sydämen syndroomaan ja voin tosi huonosti. Hiljalleen aika auttanut mutta samanlaista luottamusta on vaikea rakentaa nykyään. Onneksi kuitenkin ystäviä on edelleen muita, mutta ei se ihan sama asia ole.
"Ystävyys, joka loppuu ei ole koskaan alkanutkaan."
Siinä vaiheessa hyvä ystävyys on jo kaukana takana päin ja päällimmäisenä tuntuu helpotus. Eroaahan moni puolisostakin, niin miksei ystävästä saisi kasvaa erilleen?