Ysärillä ei lapsena tullut huomattua lamaa
Silloin elämä oli niin sanotusti primitiivistä. Varakkaiden, köyhien, työläisten lapsien touhut oli suht samanlaisia ja ainoa ero oli se että varakkaiden lapsilla oli enemmän nappiverkkareita.
Kommentit (24)
Nappiverkkareita haettiin halvalla Tallinnasta
Varakkaiden perheillä oli yleensä leipäkone.
Puhuttiin justiinsa siskon kanssa eilen samasta aiheesta. Oltiin molemmat ysärillä lapsia ja mistään ei huomattu lamaa, kumpikaan vanhemmistamme eivät menettäneet työpaikkojaan, eivät myöskään kukaan kavereiden vanhemmista
Oot vaan ollut varakkaan perheen lapsi, jatkuvasta nälästä sen laman huomasi. Meillä saatiin kerran päivässä ruokaa.
Olin laman aikaan parikymppinen.
Elin avomieheni kanssa kamanhuuruista elämää. Molempien vanhemmat auttoivat taloudellisesti ja avomieheni isä kuskasi meille kassikaupalla ruokaa.
Oma isäni oli rakennusyhtiön pikkupomo, äiti valtion palkkalistoilla.
He rakensivat paritalon pahimman laman aikana.
En huomannut lamaa mitenkään omassa elämässäni.
Vierailija wrote:
Oot vaan ollut varakkaan perheen lapsi, jatkuvasta nälästä sen laman huomasi. Meillä saatiin kerran päivässä ruokaa.
Tilastot kertoo, että silloin köyhyyteen ajetut lapset eivät koskaan nousseet koulutukseen ja työelämään. Tämän teki kokoomus säästämällä juuri eniten tarvitsevilta. He tekevät sen taas. Taas menetetään yksi sukupolvi.
Kyllä minä muistan. Nappiverkkarit eivöt olleet aitoja. Ei perheiden rahajutuista puhuttu kavereiden kesken. Moni jäi työttömäksi ja lähipiirissä moni perhe hajosi. Mun kouluaikana ei mitään välipaloja ollut.
Vierailija wrote:
Olin laman aikaan parikymppinen.
Elin avomieheni kanssa kamanhuuruista elämää. Molempien vanhemmat auttoivat taloudellisesti ja avomieheni isä kuskasi meille kassikaupalla ruokaa.
Oma isäni oli rakennusyhtiön pikkupomo, äiti valtion palkkalistoilla.
He rakensivat paritalon pahimman laman aikana.
En huomannut lamaa mitenkään omassa elämässäni.
Silloin oli Suomen suurin huumeaalto.
Jaa, minä kyllä huomasin. Isältä meni firma alta ja muutenkin kaikkialla oli hermostunut ja ankea ilmapiiri.
Ysärin lama alkoi aikana, jolloin lapsiin ei kauheasdti investoitu, Tarkoitan, että merkkivaatteet ja muut merkkituotteet hankittiin yleensä aikuisille eikä pidetty järkevänä, että kasvavale lapselle hankittaisiin mitään kallista. Siksi lapsilla oli siihen aikaan aika samaa hintaluokkaa olevia tavaroita. Kasartilla lapsilisät tulivat neljä kertaa vuodessa ja sellaiseen aikaan vuodesta, milloin oli tarkoitus hankkia lapsille seuraavan vuodenajan tavarat. Lapsilisiä ei käytetty syömiseen tai muuhun normaaliin elämiseen vaan lasten hankintoihin. Elloksen ja Anttilan postimyyntikuvastotkin ilmestyi samoihin aikoihin kuin mitä lapsilisät tupsahti vanhempien tileille. Lapsilla oli aika samanlaiset vaatteet ja muut varusteet. Toki oli sitten niitä äveriäitäkin vanhempia, jotka upottivat lapsiinsa paljon enemmän rahaa kuin tavikset. Mutta kun päiväkotiryhmässä tai koululuokassa 1-2:lla oli jotain hienoa ja lopuilla ei, niin ei se haitannut, että ei ollut joku niistä 1-2:sta. Sitten maailma muuttui ja vanhemmat söivät mieluummin itse vaikka kaksi viikkoa kaurapuuroa kuin antoivat lapsensa olla ilman sitä vaatetta tai härpätintä, joka aiemmin oli ollut vain näillä 1-2:lla. Ja pian kävi niin, että päiväkotiryhmässä tai koululuokassa kaikilla muilla oli kaikkea paitsi ei 1-2:lla. Olipa asia mikä tahansa, on aina henkisesti helpompaa kuulua enemmistöön kuin vähemmistöön.
Minä muistan. Olin opiskelija ja mulla kävi tuuri. Eka vuonna oli pakko ottaa lainaa, mutta se oli vielä korkotuettua. Sitten opintotuet uudistettiin, lainan korko kohosi sinne 16prosenttiin, mutta mulla itsellä kävi aivan älytön säkä ja sain oman alan töitä. Mun mies taas opiskeli oppisopimuksella ja se meni käteen kun oppisopimustyöpaikka meni alta. Tutkinto oli jäädä kesken, mutta koulussa sitten kaavittiin siihen kasaan kaikki kesätyötkin, jotta saatiin ahotoitua tarpeeksi harjoitteluita. Mies valmistui talonrakentajaksi käytännössä jollain mansikanpoiminnalla. Toki työttömäksi sellaiseksi. Joka penni laskettiin. Appiukko haukkui kerran viikossa kahvipöydässä opiskelijat jotka ei uskaltaneet valmistua työttömiksi vaan pitkittivät opintojaan, mutta appilassa oli pakko käydä koska siellä sai ruokaa.
Mun vanhemmille ei lamassa käynyt huonosti. Ne oli olleet liian köyhiä sijoittaakseen, joten eivät menettäneet mitään. Omakotitalon lainasta oli laman iskiessä vielä vähän maksamatta, mutta niin vähän että ne korot ei enää olleet ihan kamalat vaikka nousivatkin sietämättömästi. Yhdesssä vaiheessa jonkun naapurin sohvakalusto kannettiin meille suojaan ulosottomieheltä.
Itse en uskalla lainaa ottaa ikinä, enkä miksikään yrittäjäksi ryhtyä. Oli se sen verran kauheaa nähtävää vaikka vähän sivusta katselikin.
Kyllä siitä lamasta puhuttiin ja uutisoitiin jatkuvasti. Telkkarista tuli kerran "Hyvät herrat" ohjelman jakso "lama, lama, lama". Siinä irvailtiin sitä, miten lamaa hoettiin koko ajan joka puolella.
Meillä ala-asteella ei ainuttakaan koulukirjaa saanut enää omaksi. Pyyhekumit puolitettiin. Hampaiden oikomishoidot peruttiin minulta ja pikkuveljeltä. Itselläni onneksi oli ylähampaat oiottu ennen lamaa. Alarivi jäi vinoksi.
Kotona elämä jatkui aika samana, sillä meillä säästettiin jo valmiiksi kaikesta. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin kuulin, että isälle ei maksettu palkkaa moneen vuoteen. Töissä kävi silti ja työnantaja pysyi pystyssä. Monet firmathan kaatui konkurssiin. Oli sitten töitä laman jälkeenkin. Ihan hyvä ettei meille lapsille tuota kerrottu.
Myös kirpputoreja ilmestyi katukuvaan laman aikana. Aiemmin niitä ei ollut.
Niin varmaan. No, aikuisena tuli todellakin huomattua,.
Itse asuin vauraalla teollisuuspaikkakunnalla, jossa oli siis tehtaan väki, yrittäjät, julkinen sektori ja laitamilla pienviljelijät (kuuluimme tähän ryhmään). En muista lamasta yhtään mitään. Samanlaista ruokaa syötiin ja vaatteita haettiin isosta kaupungista. Lama näkyi oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun opintojen harjoittelupaikat oli kaikki palkattomia. Tilanne alkoi parantua siinä vaiheessa kun valmistuimme.
Silloin oli alhaisempi elintaso ja ihmiset tottuneet vähempään. Jos ei menettänyt työpaikkaansa voi elää suurinpiirtein kuten ennenkin, vähän jostain tingittiin.
En mäkään kyllä huomannut. Molemmilla vanhemmilla oli vakituiset kokopäiväiset työt. Ei oltu mitään varakkaita vaan vanhemmat ihan tavallisia duunareita.
Vierailija wrote:
Silloin oli alhaisempi elintaso ja ihmiset tottuneet vähempään. Jos ei menettänyt työpaikkaansa voi elää suurinpiirtein kuten ennenkin, vähän jostain tingittiin.
Työttömiä oli 17 %. Tuet laskettiin lähelle nollaa. Ihmiset menettivät kotinsa ja isot velat jäi jäljelle. Lapsiperheköyhyys oli ennätyskorkea.
Teidän, jotka olitte lapsia laman aikaan, kannattaa muistaa, että vanhempanne todennäköisesti näkivät aika paljon vaivaa sen eteen, että teidän silmiin ei olisi näkynyt mitään. Teitä suojeltiin. Lapsia yritetään aina suojella. Monien kohdalla se ei onnistunut, mutta teidän kohdalla ilmeisesti onnistui. Kiittäkää onneanne.
Vierailija wrote:
Teidän, jotka olitte lapsia laman aikaan, kannattaa muistaa, että vanhempanne todennäköisesti näkivät aika paljon vaivaa sen eteen, että teidän silmiin ei olisi näkynyt mitään. Teitä suojeltiin. Lapsia yritetään aina suojella. Monien kohdalla se ei onnistunut, mutta teidän kohdalla ilmeisesti onnistui. Kiittäkää onneanne.
Itsellä ei ole mitään käsitystä miten lama vaikutti viljelijöiden tuloihin. Meillä oli aina paljon lihaa, maitotuotteita ja viljaa. Vaatteita tehtiin itse kuten 80-luvullakin. Auto oli sama vanha, ja talo lämpesi puilla. Koulukirjat kierrätettiin mutta niin oli tehty jo aiemminkin.
Minäkään en oikeastaan huomannut mitään koska omat vanhemmat eivät jääneet työttömiksi, päinvastoin äitini sai vihdoin kokopäivätöitä.
Ei kun joo, sen muistan että kouluista loppui välipalatarjoilu ja koulukirjoja ei enää saanut niin usein omaksi kuin ennen.