Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia: millainen lemmikki kissa on?
21.10.2023 |
Moi!
Mietin kissan hankkimista, mutta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta kissoista. Olisi hauskaa kuulla teidän kokemuksia kissaystävistä.
Lisäksi kiinnostaa tässä vaiheessa, että raapiiko / tuhoaako ne huonekaluja? :D
Kommentit (57)
Mulla on "aina" ollut kissoja, nytkin yksi virkeä vanhus. Kissat on helppoja, uteliaita ja kivoja lemmikkejä. Eivät tuhoa huonekaluja jos on kiipeilytolppia ja sallittuja raapimiskohteita. Meillä on yksi lattiasta kattoon yltävä kiipeilyteline, jonka ylähyllyllä mummeli näyttäis parhaillaan olevan päiväunilla. Lisäksi on pienempi raapimapuu, tynnyrimallinen, olkkarin ikkunan edessä. Ja vielä takkahuoneen ikkunan ikkunalauta on päällystetty karva-alustalla, kissa tykkää nukkua siellä. Kun ottaa kissan pitää muistaa, että ne on pitkäikäisiä. Mun kaikki kissat ovat eläneet 15-18 vuotiaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne raapii huonekalujakin, jos on tylsää. Riittävästi vaan muita kynnenterotuspaikkoja niin tuhot jää vähemmälle. Kissoista on paljon juttua netissä, niiden käyttäytymisestä jne. joten kannattaa perehtyä. Jokainen kissa on kuitenkin yksilö joten käyttäytyminenkin yksilöllistä.
Kissa on seurallinen ja rakastava. Monet mieltää helpommaksi kuin koiran mutta itse en tätä allekirjoita, kissakin vaatii paljon huomiota ja huolenpitoa. Aivan ihania.
"Lemmikkikissoja eivät omistajien jutut kiinnosta"
Onhan tuota tutkittu että kissa ei ole kiinnostunut omistajastaan, kiinnostaa vai ruoka.
Poikakissat eivät ole kokemukseni mukaan yhtä seurallisia kuin tytöt. Molemmista kokemusta. Tällä hetkellä tyttökissa, kulkee mukana sängystä saunaan ja osallistuu aktiivisesti kaikkeen. Äärimmäisen hyvä hiirestäjä. Viime yönä jahtasi hiirtä, joka oli livahtanut sisälle. Tulee kerjäämään hellyyttä, jos sitä haluaa. Neiti on myös suht vaativa tapaus ja oman arvonsa tunteva. Mutta kaikki kissat ovat yksilöitä. Suosittelen lämpimästi ap.lle kissaa. 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
"Lemmikkikissoja eivät omistajien jutut kiinnosta"
Onhan tuota tutkittu että kissa ei ole kiinnostunut omistajastaan, kiinnostaa vai ruoka.
No tämäkin riippuu kissasta. Meidän toinen kissa haluaa olla kaikessa mukana, touhuaa siivouksessa mukana ja kaikessa muussakin. Toinen on laiskimus joka tekee mitä huvittaa kun huvittaa jos huvittaa.
Pörräävä karvapallo joka makailee vieressäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mahdollista niin ota kaksi. Niitä on kiva seurata ja voivat olla luonteiltaan ihan erilaisia.
Kissat ovat aivan ihania ja seurallisia, tai monet on, mutta vaativa lemmikki. Että jos kuvittelee pääsevänsä helpolla ei kannata miettiä hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut kaksi kissaa. Haluan nyt vähän luennoida liian aikaisen emästä vieroituksen riskeistä:
Toinen oli vieroitettu emästään aivan liian aikaisin (9 tai 10 viikon iässä) ja mulla on vahva veikkaus, että sen koko elämän kestävät käytöshäiriöt johtui tästä (tuli mulle kodinvaihtajana nimenomaan niiden takia). Ei osannut kissojen elekieltä, olisi halunnut olla muiden kissojen kaveri mutta koska elekieli oli ristiriidassa aikomusten kanssa, muut kissat suhtautui siihen aina epäillen ja vihamielisesti. Oma toinen kissani oppi sietämään muttei koskaan pitänyt tästä kissasta.
Leikkiessään ei osannut millään lailla kontrolloida omaa voimaansa, varmaan kun ei saanut painia pentuna sisarusten kanssa tarpeeksi pitkään. Ei ollut aggressiivinen eikä tarkoittanut satuttaa, mutta puri ja raapi kipeästi jopa omasta mielestään hellyyttä antaessaan.
Oli äärimmäisen riippuvainen ihmishuomiosta. Stressaantui ja ahdistui suunnattomasti jäädessään yksin tai edes hetkeksi suljetun oven taakse. Huusi kuin kuolemankielissä, tuhosi kaiken minkä pystyi ja repi itseltään karvaa tupottain silkasta stressistä. Huomiostressiä saattoi tulla myös jos ihminen oli läsnä, mutta keskittyi johonkin muuhun jolloin haki huomiota väkivallan avulla. Stressi laittoi myös sen mahan sekaisin. Vaikka kissa oli pääpiirteittäin sisäsiisti, niin ollessaan ahdistunut stressikakkasi ja pissaili vaikka minne. Tätä kannattaa miettiä tosissaan jos tekee mieli ottaa liian varhain vieroitettu kissa sillä mielellä että olisi niin _söpöä_ että se leimautuisi ihmiseensä ja pitäisi sitä emonaan.
Oli pakkomielteinen ruuan ja syömisen suhteen. Ahmi kaiken eteensä osuvan, raidasi roskikset, jäysti kasvit ja nieli muovia jos siinä vaan oli jotain makua. Monta kertaa mentiin eläinlääkäriin kun se söi jotain mitä ei pitäisi. Oksenteli paljon ahmimisen takia. Mitään ei voinut jättää pöydälle, yhtään kasvia ei talossa voinut olla. Lopulta kuoli 13-vuotiaana kun sisäelimet alkoivat pettää, epäilen syyksi juurikin tuota kun söi vaikka mitä myrkyllistä ja kissalle sopimatonta ja stressasi niin paljon normaalia elämää.
Toinen kissani taas sai olla emänsä kanssa rauhassa 14-viikkoiseksi, mikä nykyään on suositusikä (tuolloin suositus oli 12vko). Tämän kissan kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmia, se on sosiaalinen ja ystävällinen, virkeä ja aktiivinen mutta ei tuhoa mitään, ei stressaannu pienistä, kestää työpäivän hyvin yksin, osaa säännöstellä omaa ruokaansa ja viestii hoidossa olevien kissojen kanssa ymmärrettävästi (ei pidä muista kissoista, mutta ei myöskään ole aggressiivinen ja osaa lukea muiden kissojen eleitä niin että hoitokissat ja oma kissa pitävät toisiinsa kunnioittavan etäisyyden). Kissa on sekä henkisesti että fyysisesti terve ja tasapainoinen (nyt jo 15-vuotias, loistavassa kunnossa).
Älkää ikinä sortuko alaikäisen kissan ottamiseen vaikka sitä tyrkytettäisiin ja vaikka ne olisivat kuinka söpöjä vauvaturkissaan! Usein varsinkin maatiaisia yritetään luovuttaa liian aikaisin vedoten siihen, että emä olisi ne "hylännyt" vaikka kyse on ihan normaalista nisältä vieroittamisesta. Alaikäinen kissa ei ehkä tarvitse enää emän maitoa, mutta muita kissanelämän eväitä kyllä!
Vierailija wrote:
Poikakissat eivät ole kokemukseni mukaan yhtä seurallisia kuin tytöt. Molemmista kokemusta. Tällä hetkellä tyttökissa, kulkee mukana sängystä saunaan ja osallistuu aktiivisesti kaikkeen. Äärimmäisen hyvä hiirestäjä. Viime yönä jahtasi hiirtä, joka oli livahtanut sisälle. Tulee kerjäämään hellyyttä, jos sitä haluaa. Neiti on myös suht vaativa tapaus ja oman arvonsa tunteva. Mutta kaikki kissat ovat yksilöitä. Suosittelen lämpimästi ap.lle kissaa. 🥰
Mulla on 2 poikaa ja 1 tyttö ja kaikki on sylivauvoja 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Poikakissat eivät ole kokemukseni mukaan yhtä seurallisia kuin tytöt. Molemmista kokemusta. Tällä hetkellä tyttökissa, kulkee mukana sängystä saunaan ja osallistuu aktiivisesti kaikkeen. Äärimmäisen hyvä hiirestäjä. Viime yönä jahtasi hiirtä, joka oli livahtanut sisälle. Tulee kerjäämään hellyyttä, jos sitä haluaa. Neiti on myös suht vaativa tapaus ja oman arvonsa tunteva. Mutta kaikki kissat ovat yksilöitä. Suosittelen lämpimästi ap.lle kissaa. 🥰
No meillä taas pojat olleet läheisriippuvaisia, yksi halusi nukkua rintakehän päällä... tytöt taas olleet omissa oloissaan viihtyviä kuningattaria. Taitaa olla ihan yksilöllistä tämä.
Vierailija wrote:
Poikakissat eivät ole kokemukseni mukaan yhtä seurallisia kuin tytöt. Molemmista kokemusta. Tällä hetkellä tyttökissa, kulkee mukana sängystä saunaan ja osallistuu aktiivisesti kaikkeen. Äärimmäisen hyvä hiirestäjä. Viime yönä jahtasi hiirtä, joka oli livahtanut sisälle. Tulee kerjäämään hellyyttä, jos sitä haluaa. Neiti on myös suht vaativa tapaus ja oman arvonsa tunteva. Mutta kaikki kissat ovat yksilöitä. Suosittelen lämpimästi ap.lle kissaa. 🥰
Mulla on maailman seurallisin poikakissa. Tosin on ragdoll. Hyvin mustasukkainen minusta. Seuraa aina minua.Lisäksi vielä upea ulkonäkö. Tyttöjäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Poikakissat eivät ole kokemukseni mukaan yhtä seurallisia kuin tytöt. Molemmista kokemusta. Tällä hetkellä tyttökissa, kulkee mukana sängystä saunaan ja osallistuu aktiivisesti kaikkeen. Äärimmäisen hyvä hiirestäjä. Viime yönä jahtasi hiirtä, joka oli livahtanut sisälle. Tulee kerjäämään hellyyttä, jos sitä haluaa. Neiti on myös suht vaativa tapaus ja oman arvonsa tunteva. Mutta kaikki kissat ovat yksilöitä. Suosittelen lämpimästi ap.lle kissaa. 🥰
No meillä taas pojat olleet läheisriippuvaisia, yksi halusi nukkua rintakehän päällä... tytöt taas olleet omissa oloissaan viihtyviä kuningattaria. Taitaa olla ihan yksilöllistä tämä.
Juu on yksilöllistä. Meillä poikakissa oli kulkuri luonteeltaan. Kävi syömässä ja nukkumassa sisällä. 5 vuotiaaksi eli, jolloin jäi auton alle. Sen jälkeen päätin, että jos joskus vielä kissan otan, se on tyttö ja kulkee valjaissa valvottuna.
Kyllä meillä ihan jokainen kissa on raapinut huonekaluja, ei väliä vaikka olis ollut kymmenen raapimispuuta... eli täytyy siihen varautua että näin käy.
Sisustus voi muutenkin mennä uusiksi - kissoille on tärkeää päästä korkealle eli ehdottomasti pitäisi laittaa korkean puun lisäksi karhealla kankaalla päällystettyjä hyllyjä seinille sellaiseen muodostelmaan että kissat voi niitä käyttää. Kaapin päälliset yms käy myös.
Huonekasvit tulee käydä läpi ja myrkylliset antaa pois - ja kissoille sopimattomia on paljon. Täytyy myös tietää mitkä leikkokukat on vaarallisia ettei kaverit vaikka tuo lahjaksi, joihinkin kukkiin kissa voi oikeasti kuolla ja nopeasti.
Kissoja tulisi olla aina kaksi (ellei sitten adoptoi vanhempaa kissaa josta tiedetään jo että ei tule toimeen muiden kanssa).
Ja pennun jos ottaa, älä missään nimessä ota alle 14 viikkoisena emosta ja sisaruksista vieroitettua!!! Tämä on ehdottoman tärkeää, tuota kehitysvaihetta ei korvaa mikään. Jos kasvattaja (tai vaikka olisi mikä tallikissa joka on "vaan saanut" pennut - näin ei saisi päästä käymään, mutta...) ei tuota ikärajaa noudata, hän on ykinkertaisesti vastuuton!
Toki jos adoptoit ulkoa löydetyn pienen kisun, ei tausta voi mitään tietää. Kaverillani on näitä rescue-tapauksia kolme ja ihan suht yhteiskuntakelpoisia ovat traagisesta alustaan huolimatta 😅.
Vierailija wrote:
Mulla on ollut kaksi kissaa. Haluan nyt vähän luennoida liian aikaisen emästä vieroituksen riskeistä:
Toinen oli vieroitettu emästään aivan liian aikaisin (9 tai 10 viikon iässä) ja mulla on vahva veikkaus, että sen koko elämän kestävät käytöshäiriöt johtui tästä (tuli mulle kodinvaihtajana nimenomaan niiden takia). Ei osannut kissojen elekieltä, olisi halunnut olla muiden kissojen kaveri mutta koska elekieli oli ristiriidassa aikomusten kanssa, muut kissat suhtautui siihen aina epäillen ja vihamielisesti. Oma toinen kissani oppi sietämään muttei koskaan pitänyt tästä kissasta.
Leikkiessään ei osannut millään lailla kontrolloida omaa voimaansa, varmaan kun ei saanut painia pentuna sisarusten kanssa tarpeeksi pitkään. Ei ollut aggressiivinen eikä tarkoittanut satuttaa, mutta puri ja raapi kipeästi jopa omasta mielestään hellyyttä antaessaan.
Oli äärimmäisen riippuvainen ihmishuomiosta. Stressaa
Mistäpä noista tietämään, mutta omiin korviini kuulostaa populaatiokissalle. On harmi, että populaatiokissoista ei ymmärretä riittävästi; sisäsiittoisuuden mukanaan tuomista ongelmista jne. Bulimiaa tai BED'iä näyttäisi olleen tuolla kissalla, josta kirjoitat.
Tuo hellyysaggressio on luontaista kissoille.
Kissat ovat ihania lemmikkejä. Kannattaa valita rotu huolella, esim haluatko seurankipeän vai itsenäisemmän?
Raapimispaikkoja kannattaa olla useampia, ja sumutella ainakin alussa niihin Feliwaytä että käyttö lähtee sujumaan.
Oma kisuni nukkuu kainalossani, yhdessä herätään aamuisin keittämään teetä ja tutkimaan kissanruokavarastoa. 😍 Oikeastaan aina on 2m päässä minusta tai sylissä ja tykkää osallistua kaikkiin touhuihini.
Vierailija wrote:
Kyllä ne raapii huonekalujakin, jos on tylsää. Riittävästi vaan muita kynnenterotuspaikkoja niin tuhot jää vähemmälle. Kissoista on paljon juttua netissä, niiden käyttäytymisestä jne. joten kannattaa perehtyä. Jokainen kissa on kuitenkin yksilö joten käyttäytyminenkin yksilöllistä.
Kissat eivät teroita kynsiään vaan merkkaavat reviriään raapimalla pintoja. Niille pitää opettaa sopivat paikat tälle ja myös tarjota ne sopivat paikat, muuten tosiaan merkkaavat huonekaluja, jos muuta ei ole. Lajityypillistä käytöstä siis, ihan samalla lailla kuin leuankin hierominen huonekaluihin.
Meillä on ollut kissoja 25 vuotta. Toiset ovat olleet seurallisempia kuin toiset. Yksi kissa oli suorastaan takertuva. Halusi olla sylissä ja menossa mukana koko ajan. Kokemukseni mukaan kollit saattavat helpommin raapia huonekaluja, mutta jos kissalla on riittävästi muuta puuhaa niin huonekalut ei kovin paljoa kiinnosta. Kissoista aina puhutaan yksinäisinä kulkijoina, mutta minusta tämä ei pidä paikkaansa. Meillä se vähiten seurallisinkin kissa on aina ollut touhuissa mukana "vaivihkaa" eli seurannut menoa pienen etäisyyden päästä. Yksikään kahdeksasta kissasta, joita meillä on ollut, ei ole halunnut olla yksin. Kissa tarvitsee omistajansa huomiota ja rakkautta siinä missä koirakin. Kissat ovat ihania kumppaneita.
Kissa on täydellinen.
T: Kissa