Kokemuksia: millainen lemmikki kissa on?

Vierailija wrote:

Mulla on ollut kaksi kissaa. Haluan nyt vähän luennoida liian aikaisen emästä vieroituksen riskeistä: 

Toinen oli vieroitettu emästään aivan liian aikaisin (9 tai 10 viikon iässä) ja mulla on vahva veikkaus, että sen koko elämän kestävät käytöshäiriöt johtui tästä (tuli mulle kodinvaihtajana nimenomaan niiden takia). Ei osannut kissojen elekieltä, olisi halunnut olla muiden kissojen kaveri mutta koska elekieli oli ristiriidassa aikomusten kanssa, muut kissat suhtautui siihen aina epäillen ja vihamielisesti. Oma toinen kissani oppi sietämään muttei koskaan pitänyt tästä kissasta. 

Leikkiessään ei osannut millään lailla kontrolloida omaa voimaansa, varmaan kun ei saanut painia pentuna sisarusten kanssa tarpeeksi pitkään. Ei ollut aggressiivinen eikä tarkoittanut satuttaa, mutta puri ja raapi kipeästi jopa omasta mielestään hellyyttä antaessaan. 

Oli äärimmäisen riippuvainen ihmishuomiosta. Stressaa

Oma kymmenviikkoinen oli kyllä täysin valmis paketti. 

Pentuaikana kannattaa usein silitellä, hieroskella ja hoivata tassuja jotta oppii kynsien leikkaamiseen. Tehdä tassujen käsittelystä mukavaa. 

Mulla pitkän linjan kokemus kissoista. Kissoissa on erilaisia persoonallisuuksia mutta aina on kissa inmiselle ystävällinen.Kissa kiintyy omistajiinsa siinä missä koirakin. Mulle on rakkaimmat kissat olleet poikakissoja. Ovat olleet ihanimpia luonteita. Jotkut kissat ovat myös hyvin älykkäitä. Toki kaikki kissat ovat kivoja ja viisaita. Se vaan harmittaa,että täällä maalla ainakin näkee edelleen kulkukissoja.Kissa on hyvä kastroida tai sterilisoida. Suosittelen kissan ottamista.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mulla on ollut kaksi kissaa. Haluan nyt vähän luennoida liian aikaisen emästä vieroituksen riskeistä: 

Toinen oli vieroitettu emästään aivan liian aikaisin (9 tai 10 viikon iässä) ja mulla on vahva veikkaus, että sen koko elämän kestävät käytöshäiriöt johtui tästä (tuli mulle kodinvaihtajana nimenomaan niiden takia). Ei osannut kissojen elekieltä, olisi halunnut olla muiden kissojen kaveri mutta koska elekieli oli ristiriidassa aikomusten kanssa, muut kissat suhtautui siihen aina epäillen ja vihamielisesti. Oma toinen kissani oppi sietämään muttei koskaan pitänyt tästä kissasta. 

Leikkiessään ei osannut millään lailla kontrolloida omaa voimaansa, varmaan kun ei saanut painia pentuna sisarusten kanssa tarpeeksi pitkään. Ei ollut aggressiivinen eikä tarkoittanut satuttaa, mutta puri ja raapi kipeästi jopa omasta mielestään hellyyttä antaessaan. 

Oli ää

Toimiikohan tämä lainaus kun näyttää kummalliselta...

Mutta joka tapauksessa: Tämä ei ollut populaatiokissa. Kissa oli alkujaan kaverini, joka nuorena (ei tiennyt kissojen luovutusiästä) sai sen eräältä pohjoispohjanmaalaiselta perheeltä, joka oli tarkoituksella pennuttaneet oman kissansa jotta lapset saavat nauttia kissanpennuista (erittäin tuomittavaa touhua, kyllä). Ja niillä oli sitten kiire löytää kissanpennuille kodit koska heillä itsellään ei luonnollisesti ollut mitään intressiä madottaa/leikata/käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa pentuja. Hekään eivät joko tienneet, välittäneet eivätkä taatusti välittäneet edes ottaa selvää kissanpennun sopivasta luovutusiästä.  Tästä on siis aikaa jo noin 18-vuotta jolloin kissan arvo ei ollut sitäkään vähää mitä nykyään. 

Ystäväni huolehti kissasta alusta saakka hyvin, joten kissalla ei ole koskaan ollut turvatonta ympäristöä. Mun mielestä käytösongelmien juurisyy on aika selkeä syy-seuraus liian aikaisesta vieroittamisesta. Otin kissan kun kaverini sai lapsia ja luonnollisesti tuonkaltainen kissa ei sovi lapsiperheen lemmiksiksi mitenkään päin. Olin tietoinen kissan ongelmista ja tiesin, että oon luultavasti ainoa ihminen jolla on ymmärrystä ja kärsivällisyyttä tarjota haastavalle ongelmakissalle hyvän kodin. 

Vierailija wrote:

Pentuaikana kannattaa usein silitellä, hieroskella ja hoivata tassuja jotta oppii kynsien leikkaamiseen. Tehdä tassujen käsittelystä mukavaa. 

Ne pitää kyllä ihan jo leikata pennulta, kukaan kestä niitä neulanteräviä kynsiä ja jäävät kiinnikin joka paikkaan. Nopeasti leikattu kun otus on vielä pieni ja sitten palkinto perään, niin hommasta tulee rutiini heti.

Omaa kissaa ei ole eikä tule, mutta mitä olen ystävien kissoista oppinut... Maatiaiset on arkoja, vaikkakin tulleet pentuina. Eivät niin seurallisia, vaikka elävät sisätiloissa. Rotukissa bengali taasen hyvin koiramainen, hauska, aktiivinen, seurallinen, rakastaa kiehnätä sylissä ja hassutella. Roduissa paljon eroja.

(​​​​​​tämä oli ilmeisesti asiatonta sisältöä 😀) 

Toki, mutta kun kisu on sylissä niin samalla kun hoivailee pieniä varpaita niin siinä helposti oppii sen mukavaksi asiaksi.

Meillä pojat tämän ansiosta pitävät kynsien leikkaamista nautinnollisena juttuna. 😊

Kynsileikkurit kun kaivan esiin niin ovat jonottamassa käsittelyyn. 

Meillä exodus-poika joka nukkuu sängyssämme, omalla tyynyllään turvallisesti joka yö😻 🐾

Itselläni on yksi nyt 15-vuotias kissa, joka on todella seurallinen. Nukkuu vieressä, sitten syödään aamupala, käydään ulkona, tehdään töitä (nukkuu työpöydällä tai tuolilla) ja illalla leikitään ja katsotaan tvtä yms. Pitää siis seuraa, paijaaminen laskee stressiä jne. 

Isäni kertoi: hänellä oli kissa, kolli. Konemiehenä yövuoron jälkeen meni nukkumaan, niin se kissa tuli aina rinnan päälle ja alkoi kehräämään. Sit sille tuli juoksuaika (mourusi yökaudet ja kus. joka paikkaan, niin ei auttanut mikään muu kuin viedä lopetettavaksi (sitä en tiedä eikö ollut leikattu?). Sen jälkeen isälle tuli pumppukohtaus.

Vanhemmat eronneet, en sitä kissaa koskaan nähnyt, mut on valokuva, missä täti, isän nuorempi sisko kantaa sitä pentua sylissään. Kuin myös on valokuva, missä mun äidillä on kissanpentu sylissään isän kotitalon/tuvan nurkalla - aikaa ennen mun syntymää (eli 60-luvun alussa; olivat jo naimisissa).

Kissan ottamisiästä alapeukuttajat, kymmenviikkoisena saamani pennun sisarus pärjää erinomaisesti myös uudessa kodissaan, on pärjännyt jo kolme vuotta. Uskon kasvattajan tietävän milloin voi luovuttaa eteenpäin. Oman kisun kasvattaja on hyvä ja luotettava ihminen. 

Mainittakoot sellainen oleellinen seikka että kissat ovat yöeläimiä.

Tämä kannattaa harkita myös tarkkaan. Ei ole tavatonta että kissa häiritsee yöunia. Esim leikkimällä, vaatimalla ruokaa/huomiota. 

päiväsaikaan mielellään torkkuilevat ja ottavat rauhallisemmin ja siitä usealle tulee harhaluulo että kissat ovat helppoja. 

se että kissa eläå sisäkissana vaatii paljon aktivointia. 

Vierailija wrote:

Omaa kissaa ei ole eikä tule, mutta mitä olen ystävien kissoista oppinut... Maatiaiset on arkoja, vaikkakin tulleet pentuina. Eivät niin seurallisia, vaikka elävät sisätiloissa. Rotukissa bengali taasen hyvin koiramainen, hauska, aktiivinen, seurallinen, rakastaa kiehnätä sylissä ja hassutella. Roduissa paljon eroja.

Roduissa on tosi paljon eroja. Itselläni on ollut angora, venäjänsininen, britti ja europpaalainen. Kaksi ensimmäistä olivat suorastaan läheisriippuvaisia ja koko ajan iholla, myös hyvin älykkäitä ja rakastivat temppujen opettelua. Ulkoilivat hihnassa kuin koirat, käveltiin ihan kunnon matkoja. Britti taas oli hyvin rauhallinen, lempeä, tarkka omista rajoistaan eikä mikään sylikissa. Istui tai pötkötti usein vieressä, mutta rapsutuksetkin laittoi ansaitsemaan. Todella laiska. Ei myöskään mikään ruudinkeksijä vaan melko hellyttävällä tavalla avuton tyyppi. Eurooppalaisia on nyt kaksi, toinen oikea kassikissa, joka kulkisi mukana kaikkialla ja rakastaa ihmisjoukoissa kulkemista. Toinen viihtyy paremmin kotona, mutta kauniina kesäpäivinä nauttii kyllä valjastelustakin. Molemmat harrastaa agilityä ja opettelee temppuja, hyvin mutkattomia ja helppoja kissoja nämä.

Kissojen turkkia pitää hoitaa, jos on pitkäkarvainen kissa. Kynnet leikata ja huolehtia hiekkalaatikon puhtaudesta. Hampaitakin tulisi hoitaa jos ei muuten, niin ainakin eläinlääkärissä. Kissa pitäisi myös opettaa siihen, että sitä pystyy hoitamaan eikä se saa raivareita vaikkapa kynsienleikkusta tai madotustableteista. 

Jotkut kissat raapivat huonekaluja vaikka olisi mitä hienouksia tarjolla, vähemmän tietysti jos muita vaihtoehtoja on. Kissan kanssa pitää myös viettää aikaa ja antaa virikkeitä. Lelujen ei tarvitse maksaa maltaita vaan paperipallokin saattaa viihdyttää paremmin kuin ostettu lelu. Kiipeilyä ja korkeitakin paikkoja olisi hyvä olla tarjolla.

Jotkut kissat ovat äänekkäitä ja touhuavat myös öisin, toiset oppivat helposti ihmisen rytmiin. On läheisriippuvaisia kissoja ja omissa oloissaan olevia. Elämäni aikana minulla on ollut eri aikoina yhteensä 6 kissaa, yleensä aina kaksi siten että kumpikin on pentuina samaan aikaan otettu. Touhuavat yhdessä ja niistä on toisilleen seuraa kun perhe on pois kotoa ja yksilöissä on siis todella suuria eroja. Kissojen ikä vaihtelee, nuorimmat kuolivat jo 10- vuotiaina ja vanhimmat eläneet 15 vuotta. Joillakuilla kavereilla jopa reilut 20 vuotta. 

Ei kissa ole välttämättä mikään helppo lemmikki vaan sekin on yksilöstä kiinni ja myös ulkomuodosta jne.

Lämmin suositus kissalle! Mutta tutki netissä rotujen luonteet ja muut huolella! Kisut ovat ihania! 😻

Vierailija wrote:

Isäni kertoi: hänellä oli kissa, kolli. Konemiehenä yövuoron jälkeen meni nukkumaan, niin se kissa tuli aina rinnan päälle ja alkoi kehräämään. Sit sille tuli juoksuaika (mourusi yökaudet ja kus. joka paikkaan, niin ei auttanut mikään muu kuin viedä lopetettavaksi (sitä en tiedä eikö ollut leikattu?). Sen jälkeen isälle tuli pumppukohtaus.

Vanhemmat eronneet, en sitä kissaa koskaan nähnyt, mut on valokuva, missä täti, isän nuorempi sisko kantaa sitä pentua sylissään. Kuin myös on valokuva, missä mun äidillä on kissanpentu sylissään isän kotitalon/tuvan nurkalla - aikaa ennen mun syntymää (eli 60-luvun alussa; olivat jo naimisissa).

Ei helekutin helekutti - kissa LOPETETTIIN kiima-ajan vuoksi????????????????? Kyllä ihmiset vaan on tyhymiä.

Millainen on kissa? About 30 cm pitkä, neljä jalkaa ja häntä, väreissä valinnan varaa.

Erilainen kuin mitä luulin. Oma kissa on tosi seurallinen höpöttäjä joka seuraa kuin hai laivaa. Tulee papattamaan viereen monta kertaa päivässä ja säikyttelee hyppäämällä tassut ojossa eteen ovenkarmien ja huonekalujen takaa. Oppi rytmini ja herää ja menee nukkumaan samaan aikaan kuin minä. Pehmeä, halittava, kehräävä, voi nostaa syliin miten päin vain. Itseohjautuva.

Olen aina tykännyt kissoista,mutta en ole koskaan jaksanut syödä kokonaista.

🍖

Hmm... minkäköhän takia kissat herättää niin voimakkaita tunteita, joissain kommentoijissa??? Kerroin joskus papan kissasta, alkukesää oli, kun menin maalle. Oli sellanen kiva kehräävä karvapallo. Se "moottori" eli kehräys oli kova, oikein kurina kuului! :) Sit kun sille tuli ikää, niin vähät välitti muista, maalla meni ja tuli miten lystäsi. Kolli, ei sitä leikattu eikä ns. tullut kyliltä verissäpäin kotiin. ... Jos jotain pitäis veikata, niin kyllästyi kesälomavieraisiin ja teki katoamistempun, ei kumminkaan lähtenyt pihasta edemmäksi. Ilmestyi aina sit, kun vieraat olivat lähteneet. Itse olin se viimeinen "kesälomavieras".