Talo junaradan vieressä, tottuisitko tälläisen, junia aamusta iltaan (ja öisinkin!)?

Ystäväni kertoili minulle vuoden puheluissamme ihanasta talostaan puutarhoineen ja ihana tuo talo olikin kun nyt sen näin mutta aidan takana junarata.

Junarata niin lähellä että talon julkisivun puolella ihana näkymä järvenrantaan jatkuvasti peittyy ohikiitävien junien peittämänä.

Valtava Kalina ja kolina junien syösyesså ohi, koko talo heiluu, tuolit, pöydät ja kalusteet siirtyilevät!

Talo viisikymmentä luvun puutalo ja matala aita erottaa ihanan ja yöltäkylläisen puutarhan junaradasta (olin tuossa puutarhassa kun juna syöksähti ohi, omenapuut huojuivat ilmavirrasta ja hetken näytti että juna syöksyy päällemme!)

Yöllä loputtomat tavarajunat loksuttelevat ja kolisuttelevat kiskoja, satoja puutavara vaunuja joka yö, välillä yöjunat nopeammin suhahtavat ohi ja sitten taas kymmenien vaunujen tukkijuna kolkuttelee satamaan.

Tuttavani ei lainkaan huomioinut junia, sanoi tottuneensa. Vessakin lavuaarin yllä hammasharjat huojuivat kupeissaan ja vessanpöntön altaan vesi loiskui kun intercity-juna pyyhälsi talon ohi- halot vierivät olohuoneessa telineestään lattialle ja lamput huojuivat katossa!

Yöllä koko talo narisi kun jokainen valtavia trräsrullia kuljettava juna mateli talon ohi, nuo kelat niin painavia että aiheuttivat tunnettavia maanjäristyaaltoja.

Sängyn jalkojen alla oli isot ympyrät jotka osoittivat miten sänky tekee pientä kiertoliikettä yläkerran makuuhuoneessa raskaimpien junien mataessa ohi!

Toisaalta aika nopeasti tottuu vaikka laivallakin pieneen keinutaan, ehkä tuollaiseen junaradan varrella olevaan taloonkin tottuu, vähän valjulta tuntuu myös kerrostalon hiljaisuus