Miten saisin sen ajatuksen päästä pois että vanheneminen on epäviehättävää?
Olen ihan kaunis nainen ja iso osa elämästäni on mennyt ulkonäköni miettimiseen. Sanokaa minua vain pinnalliseksi tai miksi vain mutta mielestäni vanheneminen ei ole kaunista. Naama valahtaa, tulee ryppyjä ja silmät alkaa roikkumaan kuin bulldogilla. Miksi vanhuus tekee tällaisen kirouksen ihmiselle... Eikä siinä vielä kaikki, saa pelätä terveytensä puolesta. Koko elämän pitää paiskia töitä ja kun eläkkeelle pääsee on s*atanallisia vaivoja eikä elämästään voi enää nauttiakaan kun toinen jalka haudassa.
Mummot ja papat ovat kyllä leppoisia ja mukavia mutta kauneus ja komeus mitä nuorena oli on ikuisesti kadonnut. Sanokaa mitä sanotte mutta minulla upea ulkonäkö on tärkeää ja tunnen pienen kateuden pistoksen nuoria ja kauniita naisia kohtaan, heidän on vielä niin helppoa kerätä hedelmät nuoruudellaan. Toisaalta mietin että eihän hekään pysy sellaisina loppuelämän.
Kommentit (69)
Älä hengaa niiden kanssa jos kauhistuttaa, itseään ei kukaan pidä.
Liikunta, terveelliset elämäntavat, aurinkorasva.
Sitähän se on. Olen epäviehättävä ja rumenen entisestään.
Vanheneminen ON epäviehettävää, itsepetosta yrittää ajatella toisin. Ei kukaan halua olla vanha ryppyinen kumara hidas vaivainen vanhus, jos haluaa ni valehtelee.
Siihen tottuu kunhan ymmärtää jotta se on väistämätöntä. Jos yrittää elää sen kauneutensa kautta niin yllätys on ikävämpi.
Kannattais varmaan rakentaa sitä omaa identiteettiä ja itsetuntoa jonkin muun kuin ulkonäön varaan. Voisi huomata että elämässä on tärkeämpiäkin asioita.
Vierailija wrote:
Vanheneminen ON epäviehettävää, itsepetosta yrittää ajatella toisin. Ei kukaan halua olla vanha ryppyinen kumara hidas vaivainen vanhus, jos haluaa ni valehtelee.
Minäpä haluan, koska vaihtoehto sille on olla kuollut.
Anni hautamäki vasta 41, ihoanalyysin mukaan 52 vuotias iho. Siltä näyttääkin.
Ihan kauhean vaikea käsittää ihmistä, jolle ulkonäkö ja viehättävänä olo on noin tärkeää? Siis kuinka voi olla?? Onko sellaisen ihmisen elämässä mitään järkevää, voiko elää, voiko olla? Terveys on tietenkin tärkeää, siitä olemme kaikki yhtä mieltä.
Olen alle kolmekymppinen, mutta oikeastaan odotan vanhenemista jos ei tule pahoja terveysongelmia. Muuten vanheneminen on mielestäni kiehtovaa, tulee elämänkokemusta ja kypsyyttä ja se saa myös näkyä. Omilla elintavoilla voi melko paljon vaikuttaa toimintakykyyn ja myös ulkoiseen muutokseen. Liikkumalla saa kropan pidettyä pidempään kuosissa ja riippuluomet voi halutessaan leikkauttaa jos ne vaivaavat. Vanha ihminen on saanut elää oman aikansa nuorena, nuorena kuollut ei tule koskaan kokemaan vanhuutta.
Vietä loppuelämällä leikkauttamalla itseäsi ja ottamalla täytteitä, pistoksia jne.
Voisi kuvitella, että sinussa on muutakin hyvää, kuin ulkonäkö?
KAIKKI me vanhenemme, mutta liikkumalla, nukkumalla, syömällä terveellisemmin jne - sekä teippaamalla ja kursimalla osa näyttää paremmilta.
Kauneus on katoavaista, rumuus sen kun lisääntyy!
Vanheneminen on etuoikeus. Miettikää miten monet kuolevat ennen kuin ehtivät kokea sen. Keskittyisin harjoittelemaan kiitollista mieltä. Ilmeisesti mitään suurempia vastoinkäymisiäkään ei ole ollut kun mieli edelleen askartelee noin vähäpätöisten asioiden parissa.
Vanheneminen, kuten kuolemakin, on luonnollista. Sitä kautta vanhemmat sukupolvet tekevät tilaa nuoremmille. Jos ihmiset eivät vanhenisi vaan eläisivät ikuisesti, ei nuorille sukupolville olisi tilaa.
Vanheneminen on osa elämän kiertokulkua.
Tästä päästäänkin asian ytimeen: Kun olet sinut kuolemisen ja kuolevaisuuden kanssa, ei vanheneminen (ja sen näkyminen) tunnu enää samalla tavalla ahdistavalta. Tällöin oppii näkemään kauneuden muuallakin kuin nuoruudessa.
Toisaalta käytännön tasolla, nykyään on olemassa kaikenlaista plastiikkakirurgiaa, kosmetiikkaa, ja muuta hoitoa, jolla ihminen pystyy pysymään ulkoisesti suhteellisen nuorekkaan näköisenä ihan elämänsä loppumetreille asti. Mutta hymy ja pilke silmäkulmassa ovat silti kaikkein tärkeimmät.
Että pitäisimme sinua pinnallisena? No juu, just niin. Kun ei ole elämässä muuta sisältöä, niin suosittelen että pidät itsestäsi edelleen huolta ja alat katsella niitä ihania mahdollisuuksia, mitä plastiikkakirurgit ovat kehittäneet jotta jokainen viiskymppinen muka näyttäisi kolmekymppiseltä. Tai luulisi näyttävänsä.
Minä olen 55 ja ymmärrän hyvin. Kauneus alkaa kummasti häviämään. Pakko tässä on vain yrittää hyväksyä, että myös minä olen samassa veneessä kuin muut. Jokainen meistä on ollut kiinteä ja sileä, ja jokaisesta meistä tulee löysä ja ryppynen. Myös kaikista niistä nuorista, jotka ovat sitä tänä päivänä.
Mutta vaikeaa tämä on. Olen saanut viimeisen parin vuoden aikana selluliittiä, jota ennen ei ole ollut. Ja leukaperäni, joka on ollut kulmikas, alkaa olla pyöreähkö.
Olen 31v ja kaunis, jos jonkun mielestä olen vanha, paskat siitä
Jo on ongelmat.