Onko koululla ja opettajilla mielestäsi vastuu noissa nuorten hirmuteoissa?

lukioikäiset niitä hirmutekoja viime aikoina ole tehneet? Paljon en kuitenkaan itseäni syyllistä. Koetan hoitaa oman tonttini hyvin, mutta oppitunneilla ei ole mahdollisuutta terapian antamiseen. Tietty koko kouluajan, laajemmin ajateltuna, tulisi lisätä lapsen hyvinvointia ja turvallisuutta, mutta ilmeisesti aina ei niin käy.

Siihen kuuluu lääkäri, terveydenhoitaja, kuraattori, psykologi... Opettajien tulisi keskittyä vain opettamiseen, eikä terapoimiseen.

Vanhemmilla on kasvatusvastuu ja aivan täysin. Opettaja opettaa ja se on hänen työnsä.

ja kuten työpaikallakin, myös koulussa esimiehen tehtävä on tehdä kiusaamisesta loppu ja käyttäytyä itse asiallisesti.



Vanhemmilla on oma roolinsa, joka koskaa lähinnä yleisen kasvatuksen antamista. Esimies kuitenkin pitää huolta koulusta ja työpaikoista.

Ei lukioikäisillä ole mitään "luokkia", johon kuulua. Ja en tiedä olisiko niitä edes hyvä olla.

Vastuu lähes aikuisten hirmuteoista ja on tekijällä, ei vanhemmilla tai opettajilla. Jokaisen lähellä olevan tulee auttaa, mutta vastuuta se ei siirrä eikä syyllisten etsiminen ole oikea ratkaisu näitä väkivallantekoja arvioitaessa.

ja kuten työpaikallakin, myös koulussa esimiehen tehtävä on tehdä kiusaamisesta loppu ja käyttäytyä itse asiallisesti.

Vanhemmilla on oma roolinsa, joka koskaa lähinnä yleisen kasvatuksen antamista. Esimies kuitenkin pitää huolta koulusta ja työpaikoista.

... ilman muuta. Vanhemmillahan ei ole OMIEN lastensa kasvatuksessa mitään vastuuta. Vastuu on tietty yhteiskunnalla...



Hei haloo! Vastuu on tietysti viime kädessä tekijällä itsellään. Ja sen jälkeen vanhemmilla ja tietysti jonkinlainen vastuu on myös opettajilla. Siis lähinnä se, että opettaja takaa koulussa työrauhan.



Jotenkin aina rassaa tämä keskustelua siitä, kenellä on vastuu. Aivan kuin 18-vuotias olisi joku täysin aivoton ja tahdoton nukke, jolla ei ole vastuuta mistään. Kyllä se on kuulkaa niin, että 18-vuotiaalla on viime kädessä itsellään vastuu omista teoistaan. Jotenkin olemme vain menneet siihen, että aina katsotaan jonkun muun kuin tekijän vastuuta. Maailma a Suomi on pullollaan ns. huonon laspuuden kokeneita nuoria, jotka eivät kuitenkaan ammu oppilastovereitaan, raiskaa ja tapa kavereitaan yms.

Vanhemmilla tietenkin on vastuu lapsistaan. Opettajilla sen verran mitä aikuisilla yleensäkin.

lapsuus ja turvaton suhde huoltajiinsa. Lapsuudella on siis väliä ja veikkaan, että ihmisestä ei tule tappajaa sattumalta, vaan niin häiriintynyt toiminta on seurausta vakavista puuuteista omassa perushoivassa - suurimmalla osalla vangeista on taustallaan väkivaltainen koti - tai sitten ihmisellä on jo syntymästään saakka aivojen toiminnassa sellaisia piirteitä, jotka "syrjäyttävät" hänet sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja sitä kautta myös oman elämän hallinnasta. En usko, että koululla ei ole mahdollisuus vaikuttaa näihin mielenterveyden ja aivotoiminnan häiriöihin, vaan se on terveydenhuollon ja sosiaalitoimen alaa.



Suuri osa lapsista kestää "vaikean lapsuuden" seuraukset, osa kärsii ahdistuksesta, masennuksesta tai muista neuroottistasoisista häiriöistä ja jotkut epäonnisimmat (joilla sekä ympäristötekijät että geneettinen tausta ovat "heikoimmat") syrjäytyvät normaalista elämästä. Normaaliin elämään kuuluu mielestäni välivallattomuus ja toisen henkilön elämän ja fyysisen koskemattomuuden kunnioitus.



Koulun ja etenkin kodin vastuulla on ohjata häiriintynyt lapsi tai nuori hoitoon. Yhteiskunnan vastuulla on järjestää riittävät psykiatrinen hoito.

KAntaako näistä kukaan tällä hetkellä vastuunsa riittävästi? Monet vanhemmat hakevat lapselleen hoitoa turhaan.

joista tulee ihan täysipäisiä aikuisia, ei se sulje pois meidän jokaisen vastuuta ihmisenä auttaa ja tukea niitä, joilla ei mene hyvin.



Juridisesti vastuu on 18 vuotiaalla. 18 vuotiasta voi näin ollen pitää aikuisena. Tosin aivotutkimuksessa on nykyään todettu, että mm. kyky tehdä isossa mittakaavassa olevia päätöksiä kehittyy vielä 25 vuotiaaksi asti. Ettekö te muista, että olette 25 vuotiaina olleet ihan eri "aikuisia" kuin 18 vuotiaina? Todella harvassa ovat ne 18 vuotiaat, jotka ymmärtävät oman kuolevaisuutensa ja vielä vähemmässä jopa ne, jotka kykenevät aitoon empatiaan.



ps. Näin entisen nuorisotyöntekijän näppituntumalla osoitan koko yhteisöä jossa laset ja nuoret varttuvat. Jos näkee ihmisen makaavan maassa verissään kuuluu soittaa ambulanssi tai se on heitteillejättö, mutta mielensairauksissa tuntuu heitteillejättö olevan ihan "ok", jos sairas on "täysi-ikäinen".

Ihan oikeestiko tämä elämä on mennyt tähän? Lapsia kyllä tehdään raskausaika vöyhötetään ja ollaan niin sairaita ja koko perheen keskipiste. Vauva-aika onkin sitten ihan kauheeta kun kaikkien huomio siirtyykin äidistä vauvaan. Ja sitten kun lapsi kasvaa ja aloittavat koulun saakin yhteiskunta ja mummo hoitaa kasvatuksen.



Joopa joo :-(

Jos lapsi tulee kouluun ennenkuin koulu alkaa, jää koulun jälkeen pihalle leikkimään tai ei mene koulusta suoraan kotiin, ei vastuu ole voimassa.



Mutta juttelimme tässä kollegan kanssa ( hän virkavapaalla, minä vanhempainvapaalla ) että monilla vanhemmilla on vanhemmuus hukassa. Omaa lasta puolustetaan henkeen ja vereen, eikä kukaan muu voi olla oikeassa kuin heidän lapsensa ja he. Lapsi ei kiusaa vaikka kuka olisi todistamassa tapahtumia, kaikki vain ihan kiusallaan valehtelevat ja he ovat ajojahdin kohteena. Kyllä byrokratia jauhaa ja koneisto toimii, mutta oppilashuollollisista toimenpiteistä ei ole hyötyä jollei myös kiusaajien perheet toimi mukana samaan suuntaan. Jos lapsella on muuten hyvä ja huolehtiva perhe, ei sosiaalihuolto tee mitään.



Näissä nyt esilletulleissa tapauksissakin koulu ja muut tahot ovat voineet tehdä vaikka mitä toimia, niistä ei vaan saa kertoa koska vaitiolovelvollisuus sitoo.

mutta näistä hirmuteoista koululla ei ole vastuuta. Koittakaa nyt tajuta sekin, että kouluilla ja opettajilla ole MITÄÄN resursseja tällaisten ehkäisyyn. Vaikka koulussa huomattaisiinkin, että nuorella ei ole kaikki hyvin, voi avun saaminen olla silti mahdotonta! Ja jos vanhemmat/nuori itse ei apua halua, koulu ei voi tehdä asialle yhtään mitään!

Mutta, osansa on koulullakin. Esimerkiksi puuttua kiusaamiseen. Lisää aikuisia valvomaan pihalle. Tekemistä lapsille, on kouluja joiden pihoilla ei ole oikein mitään tekemistä, asfalttia vain.

Kouluavustajia tms. touhuamaan pihalle lasten kanssa, luomaan yhteishenkeä. Monet lapset mieluusti tulee mukaan yhteiseen leikkiin, kun vain joku opettaa miten sitä leikitään. Näin ujommatkin pääsevät mukaan eivätkä heti alussa syrjäydy.

puolustavat väärin tekeviä lapsiaan "viranomaisten kynsistä" henkeen ja vereen, jopa hyvin koulutetut ja pärjäävät vanhemmat - hehän tuntuvatkin olevan juuri ne aggressiivisimmat lapsiensa (kuvitteellisten) etujen vaalijat ja lasten yksilöllisen kohtelun vaatijat. Minä minä minä ja oman lauman etu on tärkeämpää kuin yhteiset pelisäännöt.



Mutta siihen se huolehtiminen sitten jääkin, muuten lapset saavat pärjät itsenäisesti ja päättää asioitansa liian varhain. Heidän kasvatusideologiana kuuluu, että jo pienenä lapsi pitää sosiaalistaa - laittaa yksivuotiaana päiväkotiin verkostumaan vertaisryhmään ja luomaan suhteita - ja itsenäistää, jotta sitten pärjää myöhemmin kilpailuyhteiskunnassa.

puuttumisessa. Mutta niin on vanhemmillakin. Aika monet vanhemmat eivät jaksa ja ehdi puuttua lastensa elämään eikä lasten ohjaamiseen näytä riittävän aikaa. Kun on tärkeämpääkin tekemistä. Lapsi joka saa välinpitämättömyyttä ja tuntee itsensä arvottomaksi kehittyy helposti kiusaajaksi. Kiusaajista suurella osalla on kiintymyssuhdehäiriöitä, huomattavasti keskimääräistä useammalla.

Koulu voi puuttua kiusaamiseen ja etenkin sen seurauksiin, mutta sen perussyyhyn sillä ei ole valmiuksia vaikuttaa. Toki jollekin lapselle opettajasta tai jostain oppilashuollon työntekijästä voi tulla tärkeä psyykkisen kehityksen tukija mikä voi korvata vanhempien välinpitämättömyyttä, mutta nykyisillä resursseilla -

kuinkahan mahdollista se oikeasti on?