Täällä paheksutaan jos joku juoksee ensihuuman perässä. Miksi?
On tylytetty siitä, jos joku odottaa/ janoaa suhteelta tunteenpaloa ja ihastumista ja vetovoimaa, ja valiteltu paheksuen että sitä kokeakseen joutuu sitten vaihtamaan suhdetta noin kolmen vuoden välein.
Ja tämä esitetään aina negatiivisena asiana.
Itse olen alkanut miettiä, että mitä pahaa siinä on? Miksi pitäisi jäädä väljähtyneeseen suhteeseen pakolla yrittämään ja "tekemään töitä" että se suhde toimii pidempään?
Ymmärrän kyllä jos on pieniä lapsia tai lapsia ylipäätään, mutta esim. itse olen eronnut puoli vuotta sitten, ja minullekin on paasattu tästä että jos haluan huumaa, se häviää parissa-kolmessa vuodessa.
No mitä sitten? Nyt mulla on uusi mies, johon koen tätä ihanaa tunteenpaloa. Ja ajattelen, että jos/kun tämä huuma päättyy, päättyy myös suhteemme. En aio enää koskaan jäädä tahmeaan väljähtyneeseen suhteeseen, jossa vaan hampaat irvessä yritetään tehdä töitä ja kaikki hauskuus, vetovoima ja mielenkiinto toiseen on mennyttä.
Olen omillani toimeentuleva aikuinen nainen, jonka lapset ovat jo isoja ja omillaan. En tarvitse mieheltä muuta kuin tätä rakkauden tunnetta ja vetovoimaa ja hauskaa seuraa. Miksi en saisi hakea sitä?
Seuraa minun ei ole ollut koskaan vaikeaa löytää. Ihastun helposti eikä minuun tarvitse tehdä vaikutusta hyvällä ammatilla tai rahalla tai mister finland - ulkonäöllä. Riittää jos on mukava tyyppi jonka kanssa juttu kulkee - sen ajan kuin kulkee.
On hauskaa ja avartavaa tutustua uuteen ihmiseen, hänen ajatuksiinsa, elämäänsä, harrastuksiinsa, ympyröihinsä. Koen olevani elossa ja opin uutta. Tämä toinenkin saa nähdä minun ympyräni, harrastukseni ja ajatukseni.
Sitten kun kyllästymme toisiimme, ei muuta kuin kiitos kaikesta, hyvää loppuelämää, hymyillään jos tavataan. Ja eteenpäin kohti seuraavaa.
Mikä tässä on väärin, oikeasti?
Kommentit (12)
Ei kukaan nyt osaakaan perustella mitään?
Ei siinä mitään väärää ole, kunhan ei valehtele toiselle haluavansa alkuhuumaa pidempää suhdetta.
Onko kumppanisi samaa mieltä? Jos hänelle sarjadeittailu on ok niin eihän siinä sitten mitään. Onhan niitä polygamisia ja muita vaihtoehtoisia suhdemalleja. Mutta kaikissa näissä on eettistä olla kumppanille avoin
Usein ensihuuma ei kestä, joten ovat taas etsimässä. Jos valittavat asiasta muille, muut kuormittuvat. On rasittavaa kuunnella, jos joku esittää, että tällä kertaa ensihuuma on jotenkin aidompaa, jos se sitten taas lässähtää, kuten yleensä käy. Huumakoneihmisen etsiminen vaikuttaa typerältä.
Minä olen eroamassa ns. järkisuhteesta. Itse olin alkuun rakastunut, mutta kun toinen pysyi henkisesti etäisenä, niin tunteet kuolivat. En enää koskaan tuhlaa elämääni suhteeseen, jossa ei ole huumaa ja intohimoa.
Mulla ei ole ikinä kestänyt ensihuumaa noin kauaa! Tai sitten olen tavannut vain vääriä tyyppejä. Ikävystyn hyvin nopeasti. Johtuu osaltaan siitä, että miehet yrittävät aina painaa minua henkisesti alas. Jo silloin kuin teininä aloin deittailemaan tämä ilmiö tuli esiin.
Yleensä valehtelu on se ongelma. Annetaan ymmärtää että pidempiaikainen suhde kiinnostaa, vaikka koko ajan sisällään tietää, että juttu tulee päättymään viimeistään ensihuuman päätyttyä. Vai kerrotko ap ihan rehellisesti tapailemillesi ihmisille, ettet ole suunnitellut suhteen kestävän ensihuuman yli? Jos kerrot niin silloinhan sinun pitäisi päätyä suhteeseen vain kaltaistesi kanssa, eikä asiassa ole mitään ongelmaa kenellekään.
Vierailija wrote:
Mulla ei ole ikinä kestänyt ensihuumaa noin kauaa! Tai sitten olen tavannut vain vääriä tyyppejä. Ikävystyn hyvin nopeasti. Johtuu osaltaan siitä, että miehet yrittävät aina painaa minua henkisesti alas. Jo silloin kuin teininä aloin deittailemaan tämä ilmiö tuli esiin.
Lisään vielä että tämä hyvinkin ilmeisesti johtuu lapsuudestani joka oli väkivaltainen ja insestinen, minulla ei ollut kunnollista perusturvaa ja nyt aikuisena omaan epävakaan persoonallisuushäiriön. En pysty myöskään luottamaan keneenkään.
Ei sitä paheksuta. Sellainen toiminta on vain tune-elämän vaurio, kertoo keskenkasvuisuudesta.
Vierailija wrote:
Ei sitä paheksuta. Sellainen toiminta on vain tune-elämän vaurio, kertoo keskenkasvuisuudesta.
Ja sekö sitten on kypsää, että väkisin pidetään kuollutta liittoa pystyssä, vaikka hädin tuskin siedetään toista?
Siksi, koska ensihuumasta ensihuumaan juoksevalle se tunne on tärkeämpi kuin kumppani. Hyväksikäytät niitä ihmisiä, joiden seurassa sitä huuman tunnetta koet.
"Koska se on väärin"