Lue keskustelun säännöt.
Mä luulen että olen aika onnellinen kun teinityttö muuttaa omilleen.
22.11.2010 |
Tai oppii jotenkin hallitsemaan ajankäyttöään niin ettei aamuisin ole aina ihan viime tipassa joka asiassa. Bussi ei odottele.
Huoh!
Kommentit (9)
Esikoinen on aina ollut hankala ja uskon myös olevani onnellinen, jos vaikka muuttaisi pois.
Kuopus sen sijaan on toista maata, ei samoja ajatuksia hänen kohdallaan, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en mä silti jotenkin usko, että sen kotoalähtö tekee mua nykyistä onnellisemmaksi. Toisaalta onhan se niin että jos se itsenäistyy, niin edes jotain kasvatuksessa on onnistunut.
Noi aamut ja aamumyöhästelyt taitavat olla teinien yleisimpiä ongelmia. Unirytmi kääntyy melatoniinituotannon muuttuesssa jne. Ei se ole pelkkää ajankäytön hallintaa vaan myös hormoneja. Ja jos bussiin ehtii, vaikka viime tipassakin, niin silloinhan se nuori ON kuitenkin lopulta ollut ajoissa. Eikä ne aina voi ehtiäkään. Itse olin yläasteella monena aamuna tunnin tai kaksi poissa, kun myöhästyin bussista. Seuraava meiltä meni vasta tunnin kuluttua. Onneksi mula oli niin hyvät numerot, että kun sanoin että oli päänsärkyä aamulla, kaikki pitivät sitä aivan legitiiminä poissaolon syynä.
on jo täysikäinen, mutta asuu edelleen vanhempien nurkissa.
Vanhemmat joka viikonloppu jossain, varmaan mökillä ja tyttö pitää bileitä.
Nytkin viikonloppuna oli tupa täys porukkaa, musa täysillä ja järkyttävä meteli.
Onneks ei ihan seinänaapureita olla, joten ei niin selvästi kuulu meille. Sääliksi käy niitä jotka asuvat ihan vieressä.
Kesällä oli vielä ärsyttävämpää kun se riekkuminen ja musiikin huudattaminen alkoi jo aikaisin päivällä joten omallakin takapihalla joutui kuuntelemaan sitä ja musiikin yli kimittäviä kännisiä pissiksiä.
Sitten kun nuori on muuttanut ja tuskin enää kotona edes käy, surette ja vaikerratte. Elämänne tuntuu kerrassaan tyhjältä ja turhanpäiväiseltä ja huomaatte, millaisia ikäloppuja raakkeja jo olette. Terveisin nimimerkki kokemusta on.
niin se minullekkin äiti jaksoi hokea,vaan sitten kun muuton aika tuli,tuli myös luopumiskriisi. Hirveöö kiukuttelua joka asiasta,olin silloin maailman kamalin ihminen hänen mielestään. Muutto aamuna oli tippa linssissä kun minä otin viimeiset tavarani ja lähdin uuteen kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämänvaiheeseen kuuluu ajattelemattomuus ja kaikenlainen vastuuttomuus mutta ei se auta kun antaa hänen kantaa itse tekojensa seuraukset niin ehkä jotakin oppii.
Syksyn aikana on myöhästynyt koulubussista vissiin kymmenen kertaa ja joka kerta on syyttänyt, että bussi oli menny ennenkun hän ehti pysäkille. Eli bussin vika, ilman muuta. :=DDDD
No, tokihan se bussi on mennyt jos se on aikataulun mukaan pysäkillä klo 07.40 ja meillä herra vasta vetää eteisessä kenkiä jalkaan siihen aikaan.
Elämä opettaa, yleensä ja onneksi. Tänään lähti hyvissä ajoin.
niin se minullekkin äiti jaksoi hokea,vaan sitten kun muuton aika tuli,tuli myös luopumiskriisi. Hirveöö kiukuttelua joka asiasta,olin silloin maailman kamalin ihminen hänen mielestään. Muutto aamuna oli tippa linssissä kun minä otin viimeiset tavarani ja lähdin uuteen kotiini.
se, että olet kasvanut aikaiseksi, joka kykenee vastaamaan itsestään, olen hyvä asia, josta kannattaa olla onnellinen? Vaikka samalla surisi yhden vaiheen päättymistä ja ikävöisi läheistä suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun nuori on muuttanut ja tuskin enää kotona edes käy, surette ja vaikerratte. Elämänne tuntuu kerrassaan tyhjältä ja turhanpäiväiseltä ja huomaatte, millaisia ikäloppuja raakkeja jo olette. Terveisin nimimerkki kokemusta on.
Mutta näinhän se menee, että kun lapset olivat pieniä, mammojen kans kauhisteltiin niitä äitejä, joilla oli murkut ja huokaisivat, että siunaavat sen päivän kun se muuttaa pois.
MINÄ kasvatan lapseni niin, että se ei pauku murkkuna vaan on kiltti ja kunnollinen ja en ikinä halua sen muuttavan pois.
No joo...
Nyt murkkujen äitinä jutellaan samojen mammojen kans, että luoja kun nää muuttaa joskus omilleen niin huhu, makaan 5 vuotta jalat oikosenaan seinällä, enkä kyllä ikinä hoida lapsenlapsia ja paan oviin kunnon lukot.
Ja todennäköisesti kun kakarat on muuttaneet pois, parumme perään kun on niin ikävä ja vikisemme, että eikö vähän saatais lapsenlapsia hoitaa.
Eli aika aikaansa kutakin.
ajattelen samaa. Olen ihan onnellinen kun saan kodin joskus omakseni. Ja toivottavasti eivät kovin nuorena tee lapsia. Ei nimittäin ole mitään aikomusta heti alkaa ilmaiseksi lapsenpiiaksi.