Mitä voisin itse tehdä? Lääkäri sanoi, että tilanteessani masennukseni on toissijaista vaan on nyt paljon muuta huomioitavaa sen alla.

Tämä jäi mietityttämään. Menin lääkäriin jälleen masennuksen vuoksi. Niitä on ollut elämässäni ihan tuolta murrosiästä lähtien. Sen jälkeen useampia uupumisia. 

Hän kyseli, pohti, kaavaili, yritti avata elämääni. 

Sitten sanoi, etten ole lainkaan yhteydessä itseeni ja masennus on aivan täysin toissijaista asiassani. 

Nyt on ryhdyttävä hommiin sen alla. Miten voisin itse edistää tätä? Miten ihmeessä saan yhteyden tunteisiin? Yritän kyllä mutta en saa kiinni yhtään mistä kaikki tuntemukset juontaa, miksi tunnen tai miten niitä pitäisi nyt sitten käsitellä. Voin itkeä ja olla ahdistunut tietämättä lainkaan miksi. Siis voin toki sanoa, että olen surullinen tai ahdistaa mutta en sen enempää pysty oikein ymmärtämään. 

Olen ihan hukassa itseni kanssa. 

Miten sitten nyt avaisin jotain möykkyä?