Miten opettaa lapselle pitämään sanallisesti puolensa

Kun opetat lapsellesi että muita saa haukkua niin muista opettaa myös että muut saa haukkua häntä

Lapsi vois vastata "Mitä se sulle kuuluu?" tai "Pidä huoli omista asioista"

Ps. Tosi rasittavia lapsia kun puuttuvat toisen elämään ja asioihin

On kiusaamisen kohteena siis. Ei kyselijöille pidä vastailla, sanoo en kerro tai ei kuulu sulle - kuten ennen tehtiin. Jos haluaa vastata, toinen asia. Ei kannata edes painostuksen alla alkaa puhua asioistaan tai jotain ympäripyöreää. Vain kivan kanssa juttelee, eikä kerro kaikkea. Ei porukan kanssa juttele mielellään, jos he ovat tuollaisia? Joskus voi olla että jos muiden mielestä oli ylimielinen tai väärinkäsitys, siitä tulee juoru, mutta ilmeisesti someaika saa juorut liikkeelle muutenkin. Jos joku heittää jonkun kommentin, ehkä siinä olisi se naseva, mutta aika turhaa alkaa vääntämään. Opettajan tehtävä on puuttua kiusaamiseen tai opettajien.

Opettajat ei ole välitunneilla paikalla ja opettajille kieliminen vain pahentaa asiaa.

Viimeksi lapsi oli sanonut juuri näin, että mitä jos keskittyisitte ihan omiin asioihin, niin olivat siitä kehittäneet aivan omituisen väännön, että ”jos joku makaisi tuossa maassa niin pitäiskö vaan välittää omista asioista”. Mutta olivat seuraavalla välkällä jättäneet rauhaan.

Lapsella on kavereita ja on ihan ”suosittu”, mutta jännittää noita tilanteita. Elämässä tulee kuitenkin tällaisia tilanteita, joista pitää vaan selvitä ja paras tapa on minusta oppia pitämään puolensa ja vetämään rajansa. Sitä taitoa tarvitaan ja se on hyvä opetella.

Aina ei kuitenkaan voi huutaa opettajaa/äitiä/isää apuun.

Kun oppii jämäkäksi, niin pärjää elämässä.

Nyt tarvisi vain hyviä ideoita, mitä voisi sanoa, kun seuraavan kerran taas porukalla ihmetellään milloin mitäkin.

Ap

En opeta että saa haukkua muita, vaan miten puolustautua kun on itse tällaisen ikävän huomion kohteena. Yksi vastaan ryhmä, jossa ihmetellään lapseni asioita.

ap

Yhden sanan vastauksia tai tuo pidä huoli omista asioista on ihan hyviä.Sitten vaan poistuu tilanteesta.

Toivon että saatte jotain sisältöä elämään että on muutakin mietittävää kuin seurailla puuhiani. 

Harjoitelkaa myös sitä, jos joku käy fyysisesti päälle. Ettei hätkähdä sitä, vaan osaa napakasti vastata siihen myös.  

Itsepuolustusta siis opettamaan lapselle. Miten torjutaan iskut jne. 

Ja asennetta: kun nostaa leuan ylös, eikä tuijota varpaitaan, näyttää itsevarmemmalta.

Ei ole pakko kertoa yhtään mitään. Tämä on vapaa maa ja täällä on yksilönvapaus. En minäkään puhu kenellekään tuntemattomalle.

Nauraminen on paras lääke. Kun joku laukoo asiattomia niin alat vain nauramaan ja jatkat elämää. Voi vielä ivallisesti heittä harmittaako kun olin poissa ja nauraa lisää.

Jos menee fyysiseksi niin suoraan yhteys poliisille.

No yleensä noista tilanteista kannattaa ennemmin poistua kuin jäädä vastailemaan mitään. Voi todeta, että olin sairas (jos kysytään poissaolosta), ei enää huvittanut (jos kysytään harrastuksen lopettamisesta) ja se siitä. Jos lapsella on kuitenkin kavereita niin turha noita juttuja on ehkä pohtia enempää. Jos niitä alkaa vanhempikin miettimällä miettiä että mitä vastataan mihinkin mahdollisiin kysymykseen, niin sekin voi stressata lasta, kun kärpäsestä tehdään härkänen. Kannattaa käyttää energia johonkin muuhun. Joka lapsella osuu jossain vaiheessa koulutietä samalle luokalle jotain ärsyttäviä tyyppejä, niitä kannattaa vain sietää. Jos lapsi joutuu toistuvasti silmätikuksi eikä kukaan muu, niin sitten vanhemman kannattaa ottaa yhteyttä opettajaan wilmassa ja kertoa asia ja nimenomaan sanoa, että asiaan pitää puuttua mutta niin, ettei lapsi joudu vielä pahempaan pinteeseen (mitä on, jos muiden mielestä kielii opettajalle). 

Epävarmuutta muiden edessä aiheuttaa monesti myös se, että tuntee itsensä fyysisesti heikommaksi. Urheilu, josta saa lisää voimia, tai jokin itsepuolustuslaji tuo lisää kanttia pitää puolensa.

Tämä on kyllä ihan totta!

Yritänkin heittää näitä ideoita vähän ohimennen, enkä kysele jatkuvasti miten menee koulussa - mutta silloin tällöin kuitenkin. Ja lapsi kyllä puhuu näistä asioista silloin kun on hyvä hetki.

Yritän välttää sitä, että vahvistaisin uhriutumisen kokemusta ja enemmänkin korostaa sitä, miten hienosti hän on näitä tilanteita hoitanut.

Mutta oppimista on kyllä juuri tässä, etten sekaantuisi liikaa.

Itse olen ollut aina liian kiltti ja opettelen vieläkin vetämään omia rajoja. Jatkuvasti opin itsekin, kun kyllähän näitä tyyppejä työpaikallakin tuppaa olemaan.

Ap