Kokemuksia sytostaateista?

Minulta on hoidettu leukemia sytostaateilla.

Ensimmäinen erä ei tuntunut missään, hengailin ympäri sairaalaa, söin ruokia hyvällä halulla ja ihmettelin olenko muka sairas.

Seuraavat sitten veivät olon ja kunnon huonoksi, pikku hiljaa hiukset ja kaiken karvoituksen keholta. Pahoinvointilääkkeet auttoivat kohtuullisesti oksenteluun, ja kunhan kuuri oli ohi, melkein heti kotona pystyi taas syömään. Saatoin siis unelmoida kuurin aikana ruumista, koska tiesin että pystyn kohta taas syömään niitä.

Jonkin verran makuaisti kärsi, eri ruuat maistui kuin aina ennen, ja sairaalassa kuunneltiin toiveita ruokien suhteen. Niitä ruokia joita teki mieli sai alas ja ne myös pysyivät siellä.

Väsymys oli minulla kovaa. Päiväunia siis kannattaa sallia itselleen jos siltä tuntuu, ja muutenkin ottaa iisisti ainakin tiputuspäivinä.

Nämä nyt tuli mieleen nopeasti. Tsemppiä, kyllä siitä selviää!

Edellinen korjaa: saatoin unelmoida ruuista

Ja vielä, kyllähän ihmiset katsoi ja se väsymys varmasti näkyi ulospäin. Toisaalta en ottanut esim. peruukkia vaan meni paljain päin tai huivilla. Ihan meikillä ja sillä peruukilla (nykyään jo tosi hyviä, aidon näköisiä) tekee paljon ulkonäölle.

Mä sain puolen vuoden sytostaattikuurin kohtusyöpäleikkauksen jälkeen.

Kovaa ainettahan ne ovat, toki riippuu merkistä, niitä on erilaisia.

Eivät kuulemma entisiin aikoihin verrattuna aiheuta niin pahoja sivuoireita kuin ennen. Itsekään en oksentanut kertaakaan, mutta olin joka annoksen jälkeen viikon verran muuten kanttuvei ja petipotilas.

Mutta tärkeintähän on, että ne tepsivät, kuten nykyajan sytostaatit tekevät.

Kestät hoidot kyllä, kannattaa ajatella, että omaksi parhaaksesi ovat. Yhä useampi syöpäpotilas parantuu lopullisesti. Paljon voimia ja tsemppiä!

Paksusuolisyöpää sairastavalla kohtalainen ennuste. Viiden vuoden päästä elossa 60%. Tietysti paljon riippuu onko ehtinyt levitä muualle. Eihän tässä elämässä mikään muu varmaa ole kuin kuolema kun olet syntynyt.

Aivokasvain taltutettiin leikkauksella sädehoidolla ja sytostaateilla. Jumalaton väsymys, mutta ei onneksi pahoinvointia.

Tsemppiä sinulle. Itse pääsin hoidon ja sairasloman jälkeen palaamaan normielämään ja hassua kyllä elämänlaatuni parani kun ymmärsin kuinka pienistä asioista aiemmin marisin. Toivottavasti asiat menevät parhaalla mahdollisella tavalla sinullekin.

Eri sytostaatit aiheuttaa vähän eri oireita. Toisen kanssa tuli tuli mahavaivoja ja jäykkiä lihaksia, toinen väsytti ja kevyttä kuvotusta tuli, jos ei syönyt säännöllisesti. Olisi ollut varmaan vielä vähemmän oireita, jos olisi pystynyt juomaan enemmän, sytostaattien kanssa otetut kortisonit kuivatti. Hiuksia lähti vähitellen, en kuitenkaan tarvinnut peruukkia, viimeiset hiukset ajettiin vasta 6:n syton jälkeen ja ne alkoivat kasvaa nopeasti takaisin.

Hyvin yksilöllistä. Pahoinvointi lääkkeet auttaa fyysiseen oloon, särkylääkkeet kipuun hoitojen jälkeen Iso myllerrys myös henkisesti. Sytostaateissa on isoja eroja, toisilla lähtee hiukset, kulmat, ripset ja kynnet, mutta osalla vain ohenee. Parhaat vastaukset kaikkeen saat Syöpäyhdistyksen neuvontahoitajilta tai vastaavista. Voimia, alussa kaikki jännää ja outoa, yritä tehdä asioita joita jaksat ja joista nautit aina kun voit!

Vierailija kirjoitti:

Eri sytostaatit aiheuttaa vähän eri oireita. Toisen kanssa tuli tuli mahavaivoja ja jäykkiä lihaksia, toinen väsytti ja kevyttä kuvotusta tuli, jos ei syönyt säännöllisesti. Olisi ollut varmaan vielä vähemmän oireita, jos olisi pystynyt juomaan enemmän, sytostaattien kanssa otetut kortisonit kuivatti. Hiuksia lähti vähitellen, en kuitenkaan tarvinnut peruukkia, viimeiset hiukset ajettiin vasta 6:n syton jälkeen ja ne alkoivat kasvaa nopeasti takaisin.

Osa sytoista vaikutti makuaistiin, mutta se palautui, kun ne sytot loppui. Kävin lenkeillä ja salilla läpi hoitojen, pahoinvointilääkkeet väsytti, joten en ottanut niitä varmuuden vuoksi, kun huonoa oloa ei ollut. Liikunta parantaa ennustetta ja myrkkyjen poistumista-> olon paranemista, joten kannattaa liikkua voinnin mukaan.

Tsemppiä!

Kertakierros takana, toista ei enää tule. Jos olisin tiennyt kaikki sivuoireet ja hoidoista jääneet haitat, olisi tuo ekakin jäänyt väliin. -> hoidot sain varmuuden vuoksi iän ja syövän aggressiivisuuden vuoksi.

Hoitojen aikaan oli kaikki mahd kremopat; pahoinvointia, luustokipuja, sydämen vajaatoiminta, väsymys, neuropaattisia kipuja yms.

Hoitojen jälkeen tuo neuropatia jäi, kuin olisi lasinsirujen päällä kävellyt. Hetkeä myöhemmin puhkesi myös kilppari vajis.

Tässä lyhennelmä rumbasta, taisi olla jotain muutakin....

Hyvä vertaisryhmä Facessa se, matka jolle kukaan ei halunnut ( tms)

Tsemppiä hoitoihin!

Ihanan rohkaisevia kommentteja. Toivon kaikille syöpää tällä hetkellä sairastaville sydämestäni kaikkea hyvää ja sitä, että jaksaisitte hetki kerrallaan toivottavasti parantumista kohden <3

Syöpä oli sappiteissä ja maksassa. Ensin sain suonensisäisesti sytostaatteja, oli tolkutonta väsymystä, pahoinvointia, käsien vapinaa, ruoka ei maistunut, söin jogurttia ja hedelmiä ja mehujäätä. Ennuste hiustenlähtöön oli 50%. Multa lähti noin puolet, mutta niin tasaisesti, että en ajellut niitä pois.

6kk kohdalla aloitettiin suun kautta otettava sytostaatti yhdistettynä sädehoitoon. Ruokahalu pysyi huonona, pahoinvointi lisääntyi, samoin vapina. Tällä toisella sytlstaatilla ei ollut haittavaikutuksena hiustenlähtöä, mutta kyllä hiusten kunnosta näki, ettei kaikki ole kunnossa.

Rintayöpään leikkaus, syto ja säteet. Leikkauksen jälkeen olin hyvässä kunnossa kunnes sytot aloitettiin. Ensimmäinen kerta meni suht helpolla, sain kuitenkin flunssan hyvästä käsihygienasta ja maskien käytöstä huolimatta, ja se kesti juuri  seuraavaan tiputukseen asti. 

Toisella kerralla kroppa jo protestoi, kortisoniturvotus oli massiiviinen, kädet tärisivät, näkö huononi, huimasi, keskittymiskyky nolla. Veikin viiden päivän sijaan puolitoista viikkoa päästä jotenkin tolpilleen. Väsymys oli sanoin kuvaamaton, raahauduin ulkoilemaan vartiksi päivittäin, mutta pienikin mäki vei voimat. 

Kolmas kerta oli hyvin samantyyppinen, mutta silloinkin sain flunssan, joten liikunta jäi haaveeksi ja olo oli ihan kammottava. Olin kuin Michelinukko, koin olevani siellä jossakin turpeiden nestekerrosten sisällä. Ja parilla päivällä piteni toipuminen tästä sytotiputuksesta.

Neljäs kerta kuvotti ja inhotti valmiiksi, koska tiesin jo, että kerralta menee kauemmin toipua ja olo on aina edellistä kertaa huonompi. Kaikki samat oireet sain kuin edellisilläkin kerroilla, nyt lisäksi silmätulehdus. Kahden viikon jälkeen olo alkoi olla ihmismäinen ja jaksoin taas tehdä jopa pieniä kotitöitä, joita en sytojen jälkeen jaksanut. Mutta pieni bonus tuli loppuun, ensimmäisen normipäivän iltana alkoi kuume nousta ja aloin yskiä. Olin ollut eristäytyneenä kotona etten saisi infektiota. Sainpa kuitenkin, siitä tuli pitkä sairaalareissu, jossa makasin päivästä toiseen ja infektiota lääkittiin eri antibioottikokeiluilla, koska infektion aiheuttajaa ei löydetty.

Jos nyt olisin valinta tilanteessa en tiedä, ottaisinko sytot, sillä olin onkologin mukaan juuri sillä rajalla että tarvitsenko niitä vai pärjäisinkö  pelkillä sädehoidoilla. Toki hän kannusti sytohoitoihin varmuuden vuoksi, jotta syövän uusiutumisriski pienenisi.

Sivuoireita tuli paljon enkä ole kaikkia tähän edes kirjoittanut, mutta myös nopeat äärilaitaan heilahtavat mielialan vaihtelut itkusta raivareihin tulivat tutuiksi.

 Olen kuin joku toinen ihminen, jota en tunne. Kadehdin terveitä ihmisiä, joilla on tavallinen arki, voi käydä töissä ,kahvilassa, elokuvissa, kaupassa, tavata muita ihmisiä,  miettimättä miten suojautua flunssilta ja räkäroiskeilta. Olin hyväkuntoinen ja liikunallinen ennen näitä hoitoja, nyt tunnen olevani raihnas, vanha ja väsynyt, jonka kroppa ei kestänyt hoitoja. Ja tietenkin hiukset lähtivät, kalju voi olla kiva, jos se itse valittu. Minulle se on muistutus siitä että olen syöpäpotilas.