Lue keskustelun säännöt.
Monien 50-60-luvulla syntyneiden ylimielisyys ja itsekkyys
06.10.2023 |
Heti alkuun: kaikki eivät ole ylimielisiä ja itsekkäitä, mutta monet ovat.
Tämä ikäpolvi pääsi aikoinaan helposti töihin. Koulujakaan ei tarvinnut käydä, jos ei huvittanut, töitä kyllä löytyi lakki kädessä niitä kysymään menevälle. Tämä sukupolvi sai 80-, 90- ja 00-luvuilla tienattua kivasti (lama-aika oli lopulta lyhyt ja ei koskettanut kaikkia perheitä kovasti). Elintaso oli 00-luvun nousukaudella hyvä monissa perheissä. Monissa perheissä oli omakotitalo, auto tai pari, kesämökki ja muuta mukavaa. Työelämä oli leppoisampaa kuin nykyään, aikaa jäi harrastuksille ja rentoutumiselle. Isovanhemmat auttoivat lastenlasten kanssa ja lapset saivat jo aika pienestä asti kulkea itsekseen. Ei ollut nykyaikaista kyttäyskulttuuria wilmoineen. Omilta vanhemmiltaan monet tämän ikäluokan edustajat perivät mukavan perinnön, kun heidän vanhempansa olivat eläneet säästeliäästi.
Sitten kun tätä sukupolvea kaivattaisiin nyt isovanhempien roolissa, niin mitä he tekevät? Toteavat, että ovat omat lapsensa hoitaneet/asuvat niin kaukana, etteivät voi olla avuksi lastenlasten kanssa. Sen sijaan energiaa ja intoa riittää eläkevuosina matkusteluun, harrastuksiin ja muuhun. Kerryttämäänsä omaisuutta eivät aio seuraavalle sukupolvelle säästää tai sillä auttaa esim. ulkopuolista lastenhoitoapua lapsiperheelle hankkimalla, vaan nauttia elämästä matkoineen ja terveydenhuoltopalveluita yksityiseltä ostaen. Sitten jos tätä sukupolvea kritisoi, niin sanovat, että kyllä sitä töitä aina löytyy, omaisuutta on helppo kerryttää ja menestyä. Jos valittaa lapsiperheellisen väsymystä tai työelämän hektisyyttä, niin toteavat vain, että sellaista se vain on ja pärjäile. Pahimmat vielä kritisoivat omia aikuisia lapsiaan siitä, miksi eivät ole pärjänneet yhtä hyvin kuin he itse kolmekymppisinä.
Nimimerkillä oma elintasoni oli lapsuudenperheessäni leveämpi kuin minulla tulee koskaan olemaan, vaikka olemme molemmat puolisoni kanssa yliopiston käyneitä ja vakitöissä. Ikinä tule olemaan varaa siihen elintasoon, mikä omilla vanhemmillani on ollut.
Kommentit (36)
Samanlaisa kokemuksia tuosta itsekkäästä ja ymmärtämättömästä ikäluokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisköhän itkeä vai nauraa. Älä viitsi sekoittaa eri ikäisiä ihmisiä. Kuvaat korkeintaan buumereita, viimeiset syntyneet vuonna 1964. Minun ikäiset ovat ensimmäisiä akateemisia pätkätyöläisiä. Meidän vanhemmat ihmettelivät, kun ei ollut vakipaikkaa. Lamaan valmistuttiin ja pätkätyöt vain jatkui, kun ne lapsetkin piti johonkin väliin tehdä. Kesätöissä toki käytiin, mutta eläkekertymää vasta 25v. lähtien. Juu pankkiin pääsi silloin kaikki ylioppilaat, mutta suuri osa varmaan pistetty ulos vuosituhannen vaihteessa. Minullakin akateemisuudesta huolimatta jo kolmas ammatti hankittuna, ikärasismia pakoillen. Joten toistanpa vain, että lopeta, kun et asiasta mitään tiedä.
vm -68
Kyllä se 90-luvun lama katkaisi kaiken 80-luvulla vielä vallinneen optimismin. Oma lähipiirini pyrkii kyllä auttamaan nuorempiaan, kun tietää, että hyvinvointiyhteiskuntaa ei enää ole.
Muuten olen samaa mieltä enimmäkseen, mutta 90-luvun lama ei ollut mikään lyhyt.
Työttömyys kääntyi laskuun 1997. Alkoi 1991.
1956 syntynyt äitini on aivan samanlainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä asiat ovat suhteellisia. Ysärin lama kesti useamman vuoden. Minä täytin 18 v vuonna 2008, jolloin taloudessa alkoi taantuma. Tuon taantuman jälkeen ei ole tullut kunnon nousukautta eli koko aikuisuuteni on mennyt huonon talouden aikaa eläen. Nousukausikin olisi kiva.
Olet laatinut hienon tekstin. En ole sen kohderyhmää muuten kuin että olen syntynyt 60-luvulla, lapsia ja lapsia ei siis ole.
Asiat tahtovat kulkemaan monesti sukupolvien loogisessa ketjussa. Ketjut voivat olla historiallisesti tai perhedynaamisesti ymmärrettäviä.
Oletko itse saanut hyvää isovanhemmuutta vanhempiesi vanhemmilta, entä puolisosi omiltaan?
Mitä sinun lastesi isovanhemmat sanovat ajattelevansa itsestään suhteessa tähän rooliinsa?
Jos esimerkiksi noin 55-vuotias ihminen on isoisä tai isoäiti, hän ei välttämättä lainkaan huomaa itseensä kohdistuvan odotuksia isovanhemmuuden johdosta. Oma työ- ja parisuhde-elämä voivat mennä itsestään selvästi edelle, eikä oma ikä tunnu mitenkään mummo- tai pappaelämään velvoittavalta. Näin vielä erityisesti, jos yhteys omiin lapsiin on heidän opiskelemaan lähtövaiheessaan jäänyt ohueksi ja ohentunut vuosien kuluessa.
Toiveistasi ja ajatuksistanne molemmin puolin olisi hyvä puhua. Taustalla on melko varmasti tärkeitä asioita, joista toinen osapuoli ei tiedä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat totesi vain aikoinaan kun lapsia sitten tulee on juoksut sitten juostu.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisköhän itkeä vai nauraa. Älä viitsi sekoittaa eri ikäisiä ihmisiä. Kuvaat korkeintaan buumereita, viimeiset syntyneet vuonna 1964. Minun ikäiset ovat ensimmäisiä akateemisia pätkätyöläisiä. Meidän vanhemmat ihmettelivät, kun ei ollut vakipaikkaa. Lamaan valmistuttiin ja pätkätyöt vain jatkui, kun ne lapsetkin piti johonkin väliin tehdä. Kesätöissä toki käytiin, mutta eläkekertymää vasta 25v. lähtien. Juu pankkiin pääsi silloin kaikki ylioppilaat, mutta suuri osa varmaan pistetty ulos vuosituhannen vaihteessa. Minullakin akateemisuudesta huolimatta jo kolmas ammatti hankittuna, ikärasismia pakoillen. Joten toistanpa vain, että lopeta, kun et asiasta mitään tiedä.
vm -68
Liikakansoitusta oli jo ysärillä.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taasko viitsit jankata tätä samaa.
Tämä sama trolli-aloitus tulee säännöllisesti tänne.
Älkää menkö lankaan, trolli kuihtuu itsekseen!
Eiks ne olleet ne suuret ikäluokat 45 - 50 syntymävuosien välillä just tällaisia, vai onks ne jo kaikki kuolleet, ettei voi enää haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-60-luvuilla syntyneet ovat ikäluokkaa, jota ei ole paapottu, hemmoteltu eikä heille ole tehty asioita valmiiksi.
Tietyllä tavalla ovat joutuneet kasvattamaan kovan kuoren ja joutuneet oppimaan, että valittaminen ei elämässä auta.
Kyllä, jokainen joutuu asiansa itse huolehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Eiks ne olleet ne suuret ikäluokat 45 - 50 syntymävuosien välillä just tällaisia, vai onks ne jo kaikki kuolleet, ettei voi enää haukkua.
Ne ei ole enää suuria ikäluokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisköhän itkeä vai nauraa. Älä viitsi sekoittaa eri ikäisiä ihmisiä. Kuvaat korkeintaan buumereita, viimeiset syntyneet vuonna 1964. Minun ikäiset ovat ensimmäisiä akateemisia pätkätyöläisiä. Meidän vanhemmat ihmettelivät, kun ei ollut vakipaikkaa. Lamaan valmistuttiin ja pätkätyöt vain jatkui, kun ne lapsetkin piti johonkin väliin tehdä. Kesätöissä toki käytiin, mutta eläkekertymää vasta 25v. lähtien. Juu pankkiin pääsi silloin kaikki ylioppilaat, mutta suuri osa varmaan pistetty ulos vuosituhannen vaihteessa. Minullakin akateemisuudesta huolimatta jo kolmas ammatti hankittuna, ikärasismia pakoillen. Joten toistanpa vain, että lopeta, kun et asiasta mitään tiedä.
vm -68
Tiedoksi, boomerit eli suuret ikäluokat syntyivät vv 1945-50. T. Vm-57
Aineksen täydellinen romahdus alkoi 80-luvun puolivälissä ja 90-luvun puoliväliin mennessä saavutettiin pohjakosketus. Siinä sitä on sitten kynnetty pohjamudissa, eikä kukaan normaalijärkinen ota noita 90-luvulla ja jälkeen syntyneen rappioaineksen erityis sitä sun tätä pentuja vaivoikseen.
Kieltämättä eri sukupolvet ovat saaneet erilaiset lähdöt työmarkkinoilla ja omaisuuden kartuttamisessa. 80-luvun lopulla syntyneitä on tutkittu, heillä osalla yhteiskunnan taloussuhdanteet ym.ovat jättäneet jälkensä.
Vierailija kirjoitti:
Eiks ne olleet ne suuret ikäluokat 45 - 50 syntymävuosien välillä just tällaisia, vai onks ne jo kaikki kuolleet, ettei voi enää haukkua.
Juu, nyt on sitten siirrytty seuraaviin ikäluokkiin. Syytökset toki on pysyneet ihan samoina :-)
Vierailija kirjoitti:
50-60-luvuilla syntyneet ovat ikäluokkaa, jota ei ole paapottu, hemmoteltu eikä heille ole tehty asioita valmiiksi.
Tietyllä tavalla ovat joutuneet kasvattamaan kovan kuoren ja joutuneet oppimaan, että valittaminen ei elämässä auta.
Kyllä, jokainen joutuu asiansa itse huolehtimaan.
Tulihan se kuori, kun se oli virhe ja lyönti. Joskus pelkkä tukistus, joskus kunnolla läimimistä. Se oli normaalia, ei mikään ongelmaperhe. Ja töihin pääsi joo, mutta töitä kans tehtiin, ei siinä puhelinta raplattu. Ei tullut mieleenkään ruikuttaa, että kun mun vanhemmat sitä tai tätä. Ei edes ajateltu, että terapiaa tarvittais. Monella tavalla asiat oli nykynäkökulmasta raadollisia, mutta en mä vaihtais. Joo, ei se turpaanotto lapsena varmaan hyvä juttu ollu, mutta enpä ainakaan kitise ja kadehdi mun vanhempia, ymmärrän, että niillä sitä vasta vaikeeta olikin, sodanjälkeinen sukupolvi. Mut osa näistä nykynuorista ajattelee vaan materiaa ja omaa prsettään. Ja "kauheita" traumojaan.
On niissä eroja. Kuten toki itsekin totesit. Mutta sillä on väliä, kummassa päätä vuosikymmentä on syntynyt.
Exäni oli minua 10 v vanhempi, syntyi 1964 ja hän kyllä kertoi, miten helpolla kaikki tuli. Kävi peruskoulun, ja siltä pohjalta on ponnistanut johtajahommiin, ollut kovapalkkainen ukkeli koko elämänsä, eli juppinuoruuttaan 80-luvun Helsingissä jne. Ja ikätoverinsa monet myös.
Hän myös oli sillä lailla "boomeri", ettei tajunnut nuorempien ongelmia työllistymisen, elintason, ihan perheenperustamisenkin kanssa. Hänen exänsä oli syntynyt 1959, ja sama homma (oli siis nainen hyvässä työputkessa), oli aika ylimielinen ja tuomitsevakin nuorempia sukupolvia kohtaan.
Isoveljeni taas on syntynyt 1969, ja hänelle ei kaikki tullut tarjottimella, eikä itsellenikään (elin nuoruuttani ysärin lamassa).
Haisee katkeralta valitukselta.