Onko muita jotka on täysin kyllästyneitä perhe-elämään?

Minkä ikäiset lapset sinulla on AP?

Hei,

Minä olen täysin kyllästynyt ja todella turhautunut tähän kaikkeen. Et siis ole ainoa.Olen ajatellut monesti lähteä ja jättää kaikki siis poistua hiljaa takavasemmalle. Mutta en voi. En kuitenkaan halua lähteä lasteni elämästä lopullisesti, en kuitenkaan halua jättää tätä kurjuutta kun tarkemmin ajattelen. Ja kun ajattelen lapsia, eivät he ole valinneet tähän maailmaan syntyä vaan se on minun ja mieheni valinta. He tarvitsevat minua, joten olen heitä varten vaikka olen välillä äärettömän kyllästynyt. Kuitenkin kurjassa arjessa pilkottaa vielä valo ja ilo. Sen ilon voi varmasti löytää jokainen. Ihana kun uskalsit nostaa aiheen esille se varmasti koskettaa monia. Voimia sinne arjen keskelle.

Lapset on 15, 11 ja 7

-ap

Jatkuvia pakofantasioita on täälläkin.. unelmoin lähes päivittäin kaikesta siitä,mitä tekisin jos ei olisi tätä kivirekeä vedettävänä. Haluaisin esimerkiksi asua ja työskennellä eri kaupungeissa, jopa ulkomailla. Tuntuu että oma elämä menee vaan täyttäessä muiden tarpeita ja katkeroidun , vaikka se on viimeinen asia maailmassa mitä haluan :/

Vierailija kirjoitti:

Lapset on 15, 11 ja 7

-ap

Vanhin lapsi siis pahimmassa teini-iässä, toinen esimerkki ja sitten nuorin toivon mukaan helppo lapsi? Itse olen uupunut juuri siihen palvelemiseen, aina pitää olla hyvää monipuolista ruokaa, hoitaa pyykit, siivota koti ja tiskit + hyvää seksiä miehelle. Ei kyllä aina jaksa. Turhauttaa kun mies tekee kotitöitä vain pakon edestä.

Sinulla on isot lapset ja iso mies. Mitä sellaisia tarpeita heillä on, joita sun on hoidettava? Isommat lapset ja mies osaavat kokata, siivota, hoitaa pyykit jne ihan siinä missä sinäkin.

Teini nyt ainakin tekemään kotitöitä.

Kuka tahansa perheellinen vaihtaisi paikkoja perheettömän kanssa. Mutta sitä pitää vain kestää.

Olen väsynyt siihen, että kaikki pitää ajatella neljän muun ihmisen kannalta. En voi tehdä mitään omaan elämääni liittyviä päätöksiä ajatellen vain itseäni. Jos voisin niin tuskin edes asuisin suomessa. Arki on vain raatamista ja kaikki rahat menee perusarkeen ja lapsiin. Haluaisin voida elää vain itselleni. Ostaa joskus jotain vain minulle. Matkustella ja olla huoleton.

-ap

Ei mitään syytä lähteä, vanhemmat lapset osaavat tehdä ruokaa ja katsoa nuorimman mukaan ja mieskin osaa jotain, joten nou hätä.

Haluaisin olla itsenäinen ja vapaa. Lapset kyllä osallistuu kotihommiin, se ei niinkään ole ongelma. Vaan tunne että oma elämä valuu hukkaan ja uhraan itseni tälle äitiyden alttarille. Olisi edes rahaa, niin sekin helpottaisi! Olemme uhan perus duunareita miehen kanssa ja rahat riittää just ja just peruselämiseen. Kolme lasta on aikamoisia kulueriä myöskin.

-ap

Eikös sun esikoisen pitäisi olla jo varsin omatoiminen ja itsenäinen, mikäli hän on ihan terve, eikä esim adhd-nuori.

Kasva aikuiseksi ja lopeta se suorittaminen.

Tuollaiset pakofantasiat on keskenkasvuisen miellyttäjän ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt siihen, että kaikki pitää ajatella neljän muun ihmisen kannalta. En voi tehdä mitään omaan elämääni liittyviä päätöksiä ajatellen vain itseäni. Jos voisin niin tuskin edes asuisin suomessa. Arki on vain raatamista ja kaikki rahat menee perusarkeen ja lapsiin. Haluaisin voida elää vain itselleni. Ostaa joskus jotain vain minulle. Matkustella ja olla huoleton.

-ap

Sinua rajoittaa sinä. Sen kun menet. Varaa vaikka talvilomalle safarireissu vain sulle itsellesi. Ei sun perhe siihen kaadu. Varmasti ovat vain iloisia, kun on innokas ja rohkea äiti.

No tämä aihehan on tabu. Äitimyytti elää ja hengittää oikein vahvasti yhä edelleen! Kuulostaa että sulla on turnausväsymystä, ei mikään ihme kun olethan ollut äiti jo 15 vuotta ja nuorin on kuitenkin vasta 7.. Jotain omaa sä kyllä tarviit. Miten saisit huomioitua itseäsi enemmän?

Minä olisin kyllästynyt perhe-elämään jos olisi perhe, mutta onneksi tunsin itseni jo teini-iässä niin hyvin että ymmärsin ettei lapset ja yhdessä asuminen puolison kanssa ole minulle sopivia ratkaisuja.

Kannustan kaikkia muitakin miettimään hyvin tarkkaan mitä elämältään haluaa, eikä tekemään mitään vain siksi että näin nyt vain kuuluu tehdä ja näinhän kaikki muutkin tekevät.

Minä olen kyllästynyt!! Ja ihan kaikki ätikaverini 😁 Et siis todellakaan ole yksin. Sinulla on kuitenkin mies, niin hyödynnä sitä ja lähde tosiaan yksin vaikka reissuun?

Muistakaa etteivät yksinäiset perheettömät ihmiset ole onnellisia. Heiltä puuttuu elämän merkityksellisyys. Mikä sen arvokkaampaa kuin olla äiti. Se on pyhä tehtävä. Tottakai joskus se väsyttää, mutta se on väliaikaista. Lapsista tulee aikuisia hetkessä.

Mikä sen tärkeämpää voisi elämässään olla kuin täyttää äitinä olemisensa hyvin, niin ettei lapsilleen aiheuta traumoja. Ja että lapset tietävät olevansa rakastettuja, edes äidilleen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin kyllästynyt perhe-elämään jos olisi perhe, mutta onneksi tunsin itseni jo teini-iässä niin hyvin että ymmärsin ettei lapset ja yhdessä asuminen puolison kanssa ole minulle sopivia ratkaisuja.

Kannustan kaikkia muitakin miettimään hyvin tarkkaan mitä elämältään haluaa, eikä tekemään mitään vain siksi että näin nyt vain kuuluu tehdä ja näinhän kaikki muutkin tekevät.

Elämä ei aina mee niinkuin on suunnitellut. Minäkin tiesin teininä etten halua perhettä, mutta sitten sattui kaikenlaista traumatisoivaa, tuli masennus.. löytyi mies ja kas huomasinkin haluavani lapsia.. Elämä ei tosiaan aina mee käsikirjoituksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsari on ensimmäisenä aamulla herätessä ja viimeisenä illalla nukkumaan mennessä. Päivänkin olen päättänyt milloin sen teen. Mies ja lapset lähtee mukaan.

Onneksi olet vain provo. Sanon silti, ettei kenelläkään ole oikeutta tappaa muita kuin itsensä. Joten jätä muut rauhaan. Itsellesi voit tehdä mitä lystäät, siihen sinulla on oikeus.