Lue keskustelun säännöt.
Olen alkoholisti, pelkään puhua äidilleni
02.10.2023 |
Joo elikkä ikää on 27 v, ja olen huomnanut että viikonloppujuominen on alkanut menemään vähän käsistä. Varasin juuri ajan A - klinikalle ja ystävä tulee tueksi mukaan.
Minua ahdistaa koko tilanne ja olen hyvin pettynyt itseeni.
Äiti laittanut viestiä tänään ja kysynyt miten viikko on alkanut. Haluaisin kertoa että olen menossa A - klinikalle, sillä koen että alkoholinkäyttö on minulle ongelma.
Mutta en uskalla. Pelkään että äiti suuttuu ja/tai alkaa itkemään siitä miten oma poika on alkoholisti. Kannattaako tästä kertoa? En asu vanhempieni luona.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turpa kiinni ja kaljaa naamaan niin elämä hymyilee.
Kerroin äidilleni sitten... sieltä se tuli: "etkö sinä ymmärrä että se juominen ei vain ole sinua varten? Siksi voit niin huonosti". Ja äidin mielestä en tarvitse a - klinikkaa koska en juo joka viikonloppu. Itse kyllä koen silti tarvitsevani tukea tähän muutokseen.
Minulla on suunnilleen sinun ikäisesi sekakäyttäjä lapsi ja hihkuisimme koko suku ja läheiset riemusta jos hän aktiivisesti hakisi apua ja ottaisi apua vastaan. Edes hahmottaisi miten vaikea hänen ongelma on ja pyrkisi muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin äidilleni sitten... sieltä se tuli: "etkö sinä ymmärrä että se juominen ei vain ole sinua varten? Siksi voit niin huonosti". Ja äidin mielestä en tarvitse a - klinikkaa koska en juo joka viikonloppu. Itse kyllä koen silti tarvitsevani tukea tähän muutokseen.
Ei sun äitisi ole mikään päihdetyöntekijä saatika ymmärrä siitä mitään. Kyllä sekin oppisi jos jatkaisit rapakuntoon ja pilaisit hänenkin elämänsä, mutta ei kannata sinne asti pyrkiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse en kertonut, kun en halunnut turhaan huolestuttaa äitiäni.
No aikuisena ei tarvitse kaikkea kertoa äidille enää. Pääasia, että olet hakenut apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen alkoholisti ja kyllähän se shokkina tuli vanhemmilleni. En minäkään ollut uskaltanut kertoa sitä kenellekään ja todellisuus paljastui vasta, kun jouduin sairaalaan viinakrampin takia. Toki läheiseni tiesivät, että minulle maistui kuppi juhlissa, mutta edes vaimollani ei ollut mitään havaintoa ongelman laajuudesta.
Kuitenkin, kun asiat selvisivät, päällimmäisenä oli huoli ja auttamisen halu. Ei kukaan minua syyllistänyt, vaikka varmaan olisikin ollut syytä. Nyt olen ollut 6 vuotta selvinpäin ja voin kertoa, että avun hakemisesta oli todellakin hyötyä, vaikka se ei täysin vapaaehtoisesti alkanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut, että sinun ei tarvitse vielä tässä vaiheessa kertoa äidillesi jos se tuntuu kovin vaikealta? Tärkeintä on, että hakeudut avun piiriin ja otat myös sitä apua vastaan. Läheisille voit kertoa sitten kun koet voimiesi riittävän siihen.
Voimia tulevaan <3
Vierailija kirjoitti:
Kerroin äidilleni sitten... sieltä se tuli: "etkö sinä ymmärrä että se juominen ei vain ole sinua varten? Siksi voit niin huonosti". Ja äidin mielestä en tarvitse a - klinikkaa koska en juo joka viikonloppu. Itse kyllä koen silti tarvitsevani tukea tähän muutokseen.
Ei tuota voi sanoa ulkopuolelta. Tulet a-klinikallakin huomaamaan, ettei sua siellä kukaan sano alkoholistiksi. Sä itse vedät ne rajas ja elät sitten sen mukaan. Äitisi voi olla vielä sitä sukupolvea, kun avun hakeminen oli noloa. Kaikesti piti selvitä itse.
Sä olet oikealla tiellä. Se on pitkä ja kivikkoinen, mutta suunta on oikea. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Helpotti että pääsin kertomaan tästä teille ja myös äidilleni, vaikka hän ei ehkä osannut suhtautua siihen kauhean hyvin.
Nyt odotan vain aikaani ja olen menossa ensi viikonloppuna vanhempieni luo, tarvitsen maisemanmuutosta hetkeksi. Ehkä he ymmärtävät kunhan pöly vähän laskeutuu.
Alkoholi ei vain yksinkertaisesti sovi minulle, ja olen nyt päättänyt että lopetan juomisen, haen siihen myös tarvittavan avun. Teen tämän itseni vuoksi, sillä ansaitsen voida paremmin.
Itse en ole kertonut reippaasta alkoholin käytöstäni kenellekkään läheiselle. En lapsille, vaimolle, sukulaisille, työkavereille. En kenellekkään. En halua että suhtautuisivat minuun luuserina, kun nyt asia on täysin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä olisi kannattanut kertoa. Alkoholismi leimaa loppuiäksi.
Läheiset aina nyt aina varuillaan.
Itse olisin tyytyväinen, että lapseni hakee apua ongelmaansa.