Lue keskustelun säännöt.
Terveysäppi vie mua kohti pakkomiellettä.
27.09.2023 |
Joka päivä pitäisi parantaa edellisen päivän suoritusta. En ole pitänyt kolmeen viikkoon yhtään lepopäivää, jotta saan kaikki "pisteet", hymynaamat jne.
Tavoitteet eivät sinänsä ole korkealla (10000 askelta, 30 min aktiivisuutta päivässä), mutta esim tänäänkin sain aktiivisuuden 101 minuuttiin. Aktiivisuuspisteitä saa siis kun yhtäjaksoisesti syke on hieman koholla, rasvanpolttotilassa. Nyt jos huomenna aktiivisuutta tulee vaan joku 40 min, niin se ahdistaa mua jo etukäteen.
Olen alkanut myös vähentää syömistä reippaasti, koska en halua poltettujen kalorien menevän hukkaan.
Olen normaalipainon ylärajalla ja haluaisin saada viitisen kiloa painoa pois. Nyt se on alun nestekertymän jälkeen lähtenyt laskusuuntaan, mutta mua myös pelottaa, etten osaa lopettaa vaan käy jotain.
Syömishäiriötaustaa on kymmenen vuoden takaa, mutta koskaan ei ole liika liikkuminen liittynyt siihen.
Vertaistukea?
Kommentit (7)
Oletko terapiassa käynyt syömishäiriön takia? Sulla on selvästi matala kynnys addiktiolle. Suosittelen terapiaa, ellet siellä ole jo. Ennenkun syömishäiriön taustalla oleva juurisyy ratkeaa, olisin varovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
101 minuuttia - ei muuta kun heti kello pois.
Kuulostaa tutulle. Minulla pakkomielle tavoitteiden saavuttamiseksi meni niin pitkälle että saatoin illalla vielä yhdentoista aikaan kävellä paikoillani 20 min. jotta sain minuutit tai askelmäärän täyteen. Muutenkin seurasin kaikkea maanisesti ja ahdistuin, jos suunta oli alaspäin (vaikka järki sanoo että ei määrät voi kuukaudesta toiseen vain nousta). Ei auttanut lopulta muu kuin ottaa seurannat pois päältä.
Vierailija kirjoitti:
101 minuuttia - ei muuta kun heti kello pois.
Täytyy tähän ehkä sanoa, että ei tullut kaikki kerralla. Tässä on matkoja bussipysäkille, koululle ja uimahalliin. Uimahallissa tuli vajaa 50 min. Illalla kävelin parin kilometrin päähän kauppaan.
Se, mikä mua itseä häiritsee tai huolettaa vähän on se, että teen periaatteessa terveitä valintoja - menen kävellen sinne kauppaan ja saatan jäädä aiemmalla pysäkillä pois, jotta saan lisää askeleita, mutta en oikein osaa enää rentoutua. Siis hyvä, että liikun, mutta entä jos en osaa kohta ollenkaan lopettaa ja menee täysin överiksi?
- ap
Tuo on juuri se syy, jonka takia en halua itselleni mitään askelmittareita, urheilukelloja tai muita härpäkkeitä. Minulle tulisi kauhea stressi ja pakkomielle asioista enkä osaisi rentoutua tai nauttia liikunnasta ollenkaan. Ehkä sinun kannattaisi luopua tuollaisten appien käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko terapiassa käynyt syömishäiriön takia? Sulla on selvästi matala kynnys addiktiolle. Suosittelen terapiaa, ellet siellä ole jo. Ennenkun syömishäiriön taustalla oleva juurisyy ratkeaa, olisin varovainen.
Olen käynyt ja olen muutenkin ns jatkuvassa seurannassa perussairauden (1-tyypin diabetes) vuoksi. Eli näen vuosittain lääkäriä, otetaan verikokeet ja sen lisäksi kaksi hoitajakäyntiä vuodessa.
Olen joskus käynyt psykiatrisella hoitajalla ja hän oli kyllä aivan ihana. Jotenkin se syömisongelma on aina ollut käsittelyssä jonkin verran, mutta kuitenkin vain oireena muille jutuille. Silloin kun mulla menee hyvin niin olen rento ja kaikki on ok, mutta osaan käsitellä huonosti itsestäni riippumattomia asioita, jotka vaikuttavat elämääni. Ehkä mulla on myös jonkinlainen tarve pitää kaikki langat käsissä - eikä se loppujen lopuksi toimi ja ahdistun. Vaikka olen välillä hyvinkin spontaani, niin sen pitää lähteä itsestäni.
Olet varmasti ihan oikeassa, että minulla on addiktiolle matala kynnys. Jään seuraamaan lukuja ja niistä muodostuvia kaavioita. Tilannettani ei helpota yhtään se, että diabeteksen vuoksi lukujen seuraaminen on itselleni elinehto.
- ap
Älä stressaa tuosta. On terveellistä liikkua. Se on vain sulle nyt uutta. Älä pelästy sitä, liiku vaan, mutta terveellisyyden nimissä pidä se yksi lepopäivä viikossa. Merkitse lepopäivä kalenteriin ja nauti siitä.