Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennuksesta
08.10.2010 |
Täällä on paljon sellaisia, jotka tietävät, miten masennuksesta parannutaan. Neuvokaapa siis minuakin. Mua ei masenna mikään varsinaisessa elämässäni, vaan se, että elämäni ei tunnu miltään ja näin ollen on yhdentekevää tehdä mitään. Tuntuu siltä, että olen enemmän kuollut kuin elossa. Miten tämän saa pois ajattelemalla positiivisesti? Tätä on kestänyt nyt seitsemän vuotta. Olen urheillut, ollut ihmissuhteessa, opiskellut, ollut töissä. Kaikki on turhaa, koska mikään ei kuitenkaan herätä tunteita, vaan teen kaiken kuin robotti. En ole syntynyt tällaiseksi, koska tämä alkoi parikymppisenä.
Kommentit (38)
Siksi näitä työkyvyttömyyseläkkeitäkin tulee.
Olen sairastanut koko elämäni.
T:realisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omia ajatuksia pitäisi oppia hallitsemaan, ei väkisin ajattelemaan positiivisesti vaan tyyliin: ajatukseni kiertää taas nagatiivisissa asioissa ja tällöin kannattaa keskittyä läsnäölemaan "hetkessä". Kuulostelemaan tuntemuksia ym.
Tilanteesi kuulosta kovin tutulta, ei ole mitään pikaratkaisua. minä olen oppinut psykologin kanssa ymmärtämään mistä oma paha olo johtuu, rankka, tunneköyhä lapsuus, huono äitisuhde, koulukiusaaminen ym
se tuntemusten kuulosteleminen auttaa? Yleensä kun ei niitä tuntemuksia paljon ole. Vaikka kuinka tuijottaisi puun lehvää tai leikkivää oravaa, olen kyllä kokeillut.
Ja siis osaan kyllä ajatella positiivisesti vastoinkäymisistä, vanha tapa, mutta eipä ne vastoinkäymisetkään paljon miltään tunnu, joten se on melko sama mitä niistä ajattelee. Ja se on masentavaa.
Siksi näitä työkyvyttömyyseläkkeitäkin tulee.
Olen sairastanut koko elämäni.
T:realisti
et ole tappanut itseäsi? Minulla alkaa olla mitta täynnä.
et ole tappanut itseäsi? Minulla alkaa olla mitta täynnä.
Aikaisemmin oli toivoakin, nyt sekin on mennyt, koska kaikki menee aina päin p******, vaikka miten koetan. Aina uusi vastoinkäyminen edessä.
Joku kohtalon lapsi olen.
Tein kaksi lasta, koska olen elänyt rakkaudettoman ja yksinäisen elämän. Eli heidän yksinään jättäminen olisi hirveää. Sairaalassa joku yh tappoikin itsensä...
Kyselinkin täällä joskus, että tietääkö joku, miten lapset selviävät, jos äiti kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni?
En ole saanut aikaiseksi kovin pitkää parisuhdetta, koska olen yllättäen melko masentavaa seuraa, ja enää ei suhteet kiinnosta kun ei ole kellekään mitään sanottavaa. Missä ne kaikki masennusgurut nyt on kun niitä on joka ketjussa tusinoittain. Lapsia ei ole joten sen puoleen ei mikään estä minua tappamasta itseäni, se vain vaatii rohkeutta, ja itse en uskalla kiivetä edes puuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töissä? kiinnostaako se työ sinua, jos olet?
töissä? kiinnostaako se työ sinua, jos olet?
opiskelen 10:ttä vuotta erästä alaa, kolmea muuta olen kokeillut myös mutta vaikea on kiinnostua mistään ilman niitä tunteita. Varmaan sama olotila jos normaali ihminen tuijottaisi maalin kuivumista 8 tuntia päivässä. En tiedä ollenkaan miksi en ole jo luovuttanut. Vaikka ihmeparanisin 20 vuoden päästä niin on paras osa elämää silti mennyt hukkaan siinä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksestakin minulla on kokemusta, mutta mielestäni ongelmasi ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole edes masennus. Rakastatko harrastuksiasi? Pidätkö työstäsi, nautitko siitä? Oletko oikealla alalla? Sinun ei pitäisi elää ketään muita varten, paitsi itseäsi. Jos nykyinen elämäsi ei tyydytä sinua, MUUTA SITÄ.
Kai sinulla unelmia on?
Jos kyse on masennuksesta, sitä ei saa pois "ajattelemalla positiivisesti", tarvitaan terapia ja/tai lääkitys. Jos epäilet masennusta, niin käy lääkärissä, sieltä saat parhaan avun.
mieheni?
Mielenkiintoinen keskustelu.
Ehkä minkään ei pidä tuntua miltään. Kaikki on jo koettu. Nyt pitäisi vain soveltaa kokemaansa. Maailma ei ole rajaton. Nykyään kaikki on käden ulottuvilla. Kaiken saa ja kaiken voi kokea.
Sain kaiken parikymppisenä ja menetin kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni?
Mielenkiintoinen keskustelu.
Ehkä minkään ei pidä tuntua miltään. Kaikki on jo koettu. Nyt pitäisi vain soveltaa kokemaansa. Maailma ei ole rajaton. Nykyään kaikki on käden ulottuvilla. Kaiken saa ja kaiken voi kokea.Sain kaiken parikymppisenä ja menetin kaiken.
Nyt hunajasi on loppu. Ymmärrätkö? Loppu!
Olen pettynyt suoritukseesi.
mulla on pieni annos neuroleptiä että saan unta, melkein kaikki olemassa olevat masennuslääkkeet ja niiden yhdistelmät olen varmaan kokeillut, ei ole mitään muuta vaikutusta kuin entistä robottimaisempi olo, nehän lamaa tunteita. Kai minun aivoista on joku tunnekeskus tuhoutunut tai jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on pieni annos neuroleptiä että saan unta, melkein kaikki olemassa olevat masennuslääkkeet ja niiden yhdistelmät olen varmaan kokeillut, ei ole mitään muuta vaikutusta kuin entistä robottimaisempi olo, nehän lamaa tunteita. Kai minun aivoista on joku tunnekeskus tuhoutunut tai jotakin.
tunteet on vaan niin syvällä piilossa. Entä terapia? Oletko jo ollut?
Lääkkeistä johtuvaa ja liiallisesta jumituksesta. Pää on jumissa ajatuksista joihin jumahtaa hetkittäin. Kaikesta tulee hidasta ja mihinkään ei löydä sopivaa sanaa.
En tiedä tukkivatko aivot pysyvästi. Eräät lääkkeet tuovat noin 2-4kk heräämisen, mutta robottimainen olo jatkuu tämän jälkeen uudestaan ja kuukausien aikana hankitut ihmiset haihtuvat menneisyyteen. Kaikki se olikin vain unta. Pitäisi vaihtaa lääkitystä, jotta kokisin heräämisen jälleen ja ne uudet ihmissuhteet... En tiedä jaksanko uusia kasvoja, en halua heitä pääni sisään. Tahtoisin vain tuijottaa lampea ja syödä näkkileipää.
tunteet on vaan niin syvällä piilossa. Entä terapia? Oletko jo ollut?
kolme vuotta kognitiivisessa psykoterapiassa, mutta ei siitä jäänyt käteen juuri muu kuin että "käy kävelylenkeillä päiväsaikaan" ja että jos ihmiset eivät vastaa tekstiviesteihin niin siihen voi olla monia syitä, ja sain nipun papereita erilaisista moodeista sun muista. Pari kertaa kävin jollain traumaterapeutilla, joka sanoi, että enkö ole iloinen, kun en ole sentään halvaantunut. Yksi psykologi, jolla myös kävin vuoden, sanoi että mun pitäisi tiskata enemmän. En näe mitä iloa mulle on näistä neuvoista.
Lääkkeistä johtuvaa ja liiallisesta jumituksesta. Pää on jumissa ajatuksista joihin jumahtaa hetkittäin. Kaikesta tulee hidasta ja mihinkään ei löydä sopivaa sanaa.
En tiedä tukkivatko aivot pysyvästi. Eräät lääkkeet tuovat noin 2-4kk heräämisen, mutta robottimainen olo jatkuu tämän jälkeen uudestaan ja kuukausien aikana hankitut ihmiset haihtuvat menneisyyteen. Kaikki se olikin vain unta. Pitäisi vaihtaa lääkitystä, jotta kokisin heräämisen jälleen ja ne uudet ihmissuhteet... En tiedä jaksanko uusia kasvoja, en halua heitä pääni sisään. Tahtoisin vain tuijottaa lampea ja syödä näkkileipää.
ei ollut minun eli ap:n tekstiä, en ymmärrä ylläolevasta mitään.
tunteet on vaan niin syvällä piilossa. Entä terapia? Oletko jo ollut?kolme vuotta kognitiivisessa psykoterapiassa, mutta ei siitä jäänyt käteen juuri muu kuin että "käy kävelylenkeillä päiväsaikaan" ja että jos ihmiset eivät vastaa tekstiviesteihin niin siihen voi olla monia syitä, ja sain nipun papereita erilaisista moodeista sun muista. Pari kertaa kävin jollain traumaterapeutilla, joka sanoi, että enkö ole iloinen, kun en ole sentään halvaantunut. Yksi psykologi, jolla myös kävin vuoden, sanoi että mun pitäisi tiskata enemmän. En näe mitä iloa mulle on näistä neuvoista.
Minä tein terapeuttini kanssa täytekakun syntymäpäiväni kunniaksi. Kakkuun piti piirtää hymyilevät kasvot.
Sain ohjeet pirtää kasvot aina, kun tunnen oloni apeaksi. En tunne juurikaan mitään. Mitä minun pitäisi piirtää?
Minä tein terapeuttini kanssa täytekakun syntymäpäiväni kunniaksi. Kakkuun piti piirtää hymyilevät kasvot.
Sain ohjeet pirtää kasvot aina, kun tunnen oloni apeaksi. En tunne juurikaan mitään. Mitä minun pitäisi piirtää?
varmaan auttaa vaan sellaisilla, joiden ongelmana on liialliset tunteet, ei sellaisille, joilla ei ole tunteita ollenkaan. Ei mun myöskään tarvitse käydä läpi lapsuuttani, se oli minun mielestäni paska, minkäs sille voi.
Alue: Aihe vapaa
ja lääkityksellä olen itsestäänselvästi ollut myös.