Vaimo on kohtuuton vinkuja
Vaikka olisikin PIENTÄ (ei suuria lainkaan) aihetta, niin onko kohtuullista tai järkevää, että toinen vinkuu ja on vihainen ja pahantuulinen koko ajan?
Kommentit (29)
Menkkojen aikaan olen niin ärsyttävä, että hyvä että itse jaksaa kuunnella. Tässä voi kuitenkin kehittyä ja yritän pidellä turpavärkkiäni paremmin kiinni :) ...Ennenkuin mieheltä palaa lopullisesti päreet.
kirja miehet marsista ja naiset venuksesta...
Siitä selviää aika moni homma. Naisten keinot on vinkua ja valittaa kunnes olo helpottaa. Ja miesten homma on kuunnella ja yrittää ymmärtää.
Kai naisetkin oman osansa tekee siinä kun yrittää yrittää ymmärtää sen suhteen että ukko saa vetäytyä kuoreensa ja lähtee ulos tuulettuun vaan siks kun ei käsittele asioita samanlailla kun naiset.
Voihan olla että teillä on aivan eri käsitykset pienestä ja suuresta asiasta.
joka sinulla on jäänyt huomaamatta tai kuulematta. Ihan rivien välistä lukaisin, että suhtaudut vaimosi puheisiin vähätellen, vaimo vinkuu? Siis vink vink vai? Vai kertooko ja sanooko vaimosi asioita? Entäpä jos hän kokee ettei tule oikeasti kuulluksi? Jospa seuraavan kerran kun hän kertoo näkemyksiään pysäytät tilanteen ja sanot vaimosi sanoman asian omin sanoin ystävllisesti käyttämättä arvoväritteisiä sanoja (vinkuu, mankuu) vaan ymmärsinkö oikein, että sinua harmittaa todella kovasti, jos minä luen Hesaria koko sunnuntai aamun sanomatta sanaakaan. Mikä sinua siinä harmittaa? Ahaa, haluaisit seuraa? jne jne
Pientä esim. jos on unohtanut huuhdella tuttipullon, laittanut roskan huonosti roskapussiin, tai vaihtanut toisen lapsen vaipan liian myöhään. Suurta, jos esim. ei hoitaisi lapsia, siivoaisia, hakisi ruokia, kävisi töissä tai olisi väkivaltainen tai vittuilisi tms.
miksi et tee hommia kunnolla? Todella rasittavaa korjailla aikuisen ihmisen jälkiä. Nuo mainitsemasi suuret asiat voisivat jo olla syy eroon. Arvasin, että juuri näin. Ap:n mielestä pientä ja päivästä toiseen toistuessa vaimolle sietämätöntä.
Meillä miehelle on suurta valitusta jopa se että sanon että hänen laittamassa ruuassa saisi ehkä olla vähän enemmän mausteita.
Toiset (kuten oma mieheni) ON KOVIN herkkänahkainen. Ei siedä oikeastaan mitään "negatiivista" loukkantumatta.
Minä taas aivan toista. Eikä tulisi mieleenkään loukkaantua vaikka joskus haukkuu ruuan jne.
vaimo on kotona, minä käyn töissä. Silloin keskittyminen kotitöihin ei voi olla yhtä hyvää. Minulla ei ole aikaa harrastuksille tms. lainkaan, töitä ja kotitöitä, ja nukkumista.
jos koko ajan saisit korjailla vaimosi tekosia, jotta pääset itse asiaan. Ennen kuin laitat roskan roskikseen, keräilisit vaimon samalle suunnalle vippaamat roskat kunnolla paikoilleen, kun antaisit vauvalle maitoa joutuisit uusintä pesemään tuttipullon, jne. Kyllä minä en vinkuisi minä karjuisin.
on niin oma asia onko harrastuksia tms.
Harratukset olis sallittava molemmille. Mut vituttaa kyllä nää miehet joilla näin vanhoillinen käsitys että miehet käy vaan töissä ja hoitaa "omaa elämäänsä" kun vaimot hoitaa kodin, lapset, miehen syömiset(KIN) ja vielä miehen toiveesta levittää jalkojaan.
vaimolla on aikaa vieviä harrastuksia, ja kalliita, ja minä hoidan lapsia kotona viikonlopun molemmat päivät, ja arki-iltoina osan ajasta. Teen kotitöistä suuren osan, esim. pyykinpesun ja ruokien hakemisen, miesten kotityöt myös. Mutta käyn ainoana töissä.
Ja vaimo ei asioidensa hoitamisessa ole itse ollut mitenkään mallikelpoinen, ja osaa olla muutenkin pahansisuinen.
Jos sitten lopettaisin kotitöiden tekemisen.
ja ulkoilutan lapsia vielä joka arki-ilta tunnin pari, samalla käyn kaupssa usein lapsen kanssa.
Riittävästi tekemistä ilman ÄÄLIÖMÄISEN VINKUMISEN kuuntelua!
syytä ottaa asia puheeks? Ilman karjumista?
Meillä mies kerran sanoin (tapojen vastaisesti topakasti mutta varmasti) että nyt lopetat, joten lopetin kun ymmärsin että mies oli tosissaan ja hermot meinas mennä kimitykseen.
Eikö olisi KOHTUUTTOMAN puhuttava vaimon kanssa kuin täällä netissä paukuttaa?
Vaikka tiedän kokemuksesta että se auttaa kun johonkin saa purkaa, varsinkin silloin kun se on jonninjoutavaa.
jos vaimolle sanoo, hän aloittaa mykkäkoulun ja leikkimään surkeaa ja alkaa tupakoimaan, että astmaatikkona en saa sitten enää hengitettyäkään.
että lopeta vittu se ainainen vinkuminen. Sitten panet sitä kunnolla ja nimittelet samalla rumilla nimillä.
Ole nyt herranjumala mies!
juuri tuollainen että nätisti tai ei, aloittaa mykkäkoulun. Silti TIEDÄN että jos oikeasti haluan jonkun asian toisen ymmärrykseen, tiedän miten sen teen. Täytyy ne asiat puhua, eikä vain lakaista maton alle. Puhu kovemmin jos ei tule kunnon reaktioo. Puhu ettet halua jatkaa jos turha vitun valitus jatkuu.
on teijät jotka jaksaa pitää palstaa yllä että ryhävalaat saa vinkua.
No ei anneta tommosten lesbojen vaikuttaa asiaan. Päässä täytyy olla vikaa kun ei jaksa muuta kun vinkua ryhävalaista kun toisilla oikeetakin asiaa.
jos nainen saa reagoida vasta sitten, kun mies ei käy töissä ja on väkivaltainen. Ja silloinkin saa vasta alkaa vinkumaan, ei puhettakaan vahvemmista reaktioista. Ja väkivaltaa vähemmistä pitää sitten vain pitää suu supussa.
Ap vetää vähän överiksi noilla vaatimuksillaan. Vaikkakin, jos hänen puheissaan on osakin lähellä totuutta, niin vikaa on myös toisessa päässä.
Ja tällaisiin ongelmiin pätee se yksinkertainen ratkaisu, että asioista pitää puhua. Jos toinen vetää mykkäkouluun, niin ei pidä antaa sen hämmentää, vaan jatkaa sitten itse puhetta. Ja jos toinen ei kuuntele, niin kirjoita kirje. Ja jos omat keinot ei riitä, niin terapeutille molemmat, mars! Vaikkapa perheasiain neuvottelukeskekseen tai yksityiselle tai mitä teiltä nyt löytyykään.