Tilanteita, joissa eläin on varoittanut sinua tai jopa pelastanut sinut
Kertokaa kokemuksianne tilanteista, joissa eläin on varoittanut sinua vaarasta tai jopa pelastanut sinut.
Kommentit (28)
Nuorena kävelin tädin luota mummolaan. Jotai 15vee. Punainen auto ajo viereen ja hidasti, sitte stoppas. Mies, jolla oli tummat erittäin ulkonevat silmät, sanoi tuu tyttö kyytiin ja äkkiä pikkuinen musta koira hyppäsi tyytyväisenä miehen autoon.
En tiedä mistä koira ilmestyi paikalle, mutta mies kirosi ja heitti koiran ulos.
Koira köpötti viereen, virnisti, rapsutti korvaansa ja vispasi häntää.
Kiukkuinen mies pamautti oven kiinni ja kaasutti menemään.
Koira vielä katsoi minua ja lähti jolkottelemaan ripsakasti eteenpäin.
Pelastuin r a **********a.
Hevosen hajuaisti on hyvä, samoin pakoeläimen vaistot ja nyt jo edesmennyt hevoseni on tasan kerran kieltäytynyt täysin menemästä maastossa kanssani eteenpäin. Sen verran outo käytös, että uskoin ja käänsin hevosen luottaen jotenkin sen tekemään päätökseen.
Olin hädin tuskin päässyt tallipihaan, kun sinne oli soitettu naapurin toimesta, että siellä missä olin ollut liikkeellä, oli ollut karhuemo poikasineen. Emo oli ollut toisella puolella tietä, pennut toisella ja olisin ratsastanut suoraan niiden väliin.
Koirat huusi pihalla ja niiden ilmeistä luin että älä tule. Karhu oli takapihalla. Onneksi koirat oli sillä hetkellä piha-aitauksessa.
Edesmennyt koirani on johdattanut minut metsästä takaisin auton luokse, kun olin onnistunut eksymään totaalisesti. Siskon koira taas ilmoittaa koska siskon diabetestä sairastavan miehen sokeritasot alkavat olemaan liian alhaalla. Koiraa ei ole koulutettu tuohon, on alkanut ihan itse toimimaan noin.
Kissa herätti, tulipalovaara. Kattila oli kiehunut tyhjiin ja uuanjämät syttymässä. Kiitos Kissa 🙏
Kissa juoksi sähisten jalkaan kiinni kun kävelin keittiöön, nappasi etutassuilla jalkani ympäri ja esti kulkemasta eteenpäin. Ihan edessäni oli keittiön matolla elävä mutta kituva ampiainen, jonka kissa selvästi oli läiminyt maahan. Esti minua astumasta sen päälle.
Kissa oli aiempana kesänä pistänyt ampiainen tassuun ja se opetti myös myöhemmin taloon tulleelle kissanpennulle, ettei ampiaisia pidä lähestyä.
Naapurin koira alkoi haukkua pihalla eikä suostunut millään menemään käskystä sisälle. Koiran omistaja meni lopulta katsomaan mikä ongelmana kun koira vaan haukkuu ja tuijottaa toisen naapurin pihalle. Siellä oli iäkäs yksinasuva vanhus kaatuneena, oli maannut jo monta tuntia kylmässä maassa, vieläpä ihan piilossa puskien takana. Ilman koiraa olisi kukaan tuskin huomannut ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä.
Koirani 1v joka ei käytännössä ikinä ollut murissut tai haukkunut kenellekään oli lenkillä äitini kanssa. Metsäpolulla pysähtyi äitini eteen poikittain ja alkoi murista matlaa murinaa. Hetken päästä n5m päästä polulta lähti kyy luikertelemaan pusikkoon. Ja koira ei siis ollut ikinä nähnyt käärmettä ennen.
Naapurin kissa herätti naapurin tytön nukkumasta kun keittiö oli liekeissä. Pelasti tytön hengen.
Vierailija kirjoitti:
Koirani 1v joka ei käytännössä ikinä ollut murissut tai haukkunut kenellekään oli lenkillä äitini kanssa. Metsäpolulla pysähtyi äitini eteen poikittain ja alkoi murista matlaa murinaa. Hetken päästä n5m päästä polulta lähti kyy luikertelemaan pusikkoon. Ja koira ei siis ollut ikinä nähnyt käärmettä ennen.
Ei ehkä tunnistanut kyytä, mutta kuuli sen luikertelemisen? Uusi ääni ja outo tilanne, suojelusvietti iski. Silti vaikuttava juttu.
Maalaistalossa kissa pelastaa omistajansa hiiriltä jatkuvasti! :) Muistan aina kun kissanpentuni sai ekan hiiren, kuinka ylpeänä se heitteli sitä raatoa ilmaan minua kohti. Oli pakko kehua, vaikka ällötti:).
Koirat ovat meillä aina vapaana pihalla, ja varoittavat pedoista ja ajavat pois pihalle kuulumattomat eläimet, toki ilmoittavat pihalle tulleista vieraista jos eivät ole sisällä juuri silloin.
Tuosta hiirijutusta tuli mieleen, kokeilin kerran ns. ekologista hiirenloukkua. Muuten hyvä, mutta joutui viemään autolla hiiren n. 5km, muuten se palaa asuinsijoilleen. Noin ohjeen mukaan. Oxymoron?? Myös suunnattoman hullua kuljetella hiirtä. Yhden vein ja nauroin kippurassa kun juttelin sille, no niin pääset uusiin maisemiin. Sinne meni kuusikkoon juosten. Ei ole tavattu sen jälkeen, kait.
Olin syksyllä koiran kanssa myöhään illalla puistossa iltalenkillä. Oli pimeää, siinä osassa ei ollut edes katulamppuja, koiran ulkoiluttajien käyttämä vähän leveämpi hiekkapolku. Pensaikosta syöksähti yllättäen mies mitään sanomatta kädet ojossa kohti, ennen kuin ehdin reagoimaan mitenkään, koirani nappasi miestä reidestä ja ärisi julmasti, en koskaan aiemmin ollut kuullut koirasta sellaista ääntä. Mies huusi ja koira irrotti otteensa, samantien juoksi pakoon pimeään metsikköön.
Koira on maailman kiltein, enkä saattanut kuvitellakaan, että se missään tilanteessa purisi ihmistä. Olin kyllä onnellinen kun tokenin järkytyksestä että koira ei jäänyt toimettomaksi, sai kotona paketin jauhelihaa kiitokseksi.
Seisoin takapihan ovella kun kissa pörhistyi kokonaan ja tuijotti lautasen kokoisin silmin oven yläpuolta. Kissa näytti niin ei-omalta itseltään että pelästyin itsekin ja nappasin kissan sisälle turvaan ja lukitsin oven. Kissa juoksi olohuoneen ikkunaan pörhistelemään lisää.
Vaaranaiheuttaja oli naapurin kissa katolla. Ihmeen kaupalla selvisimme kaikki kolme tilanteesta. Kissan käytöksestä päätellen luulin katolla olleen vähintään murhamiehen tai emokarhun.
Hiukan pelkään että minulla on jotain uniapneaa tai hengitysvaikeutta öisin. Silloin tällöin kissani herättää keskellä yötä naukaisemalla vieressä tai tassulla. Ja se on alkanut vahtia kun menen nukkumaan.
Pitäisi varmaan mennä tutkimuksiin.
Lapsuuden asuinpaikan tienoilla pyöri vuosien ajan itsensäpaljastaja. Monet kaverini, sukulaisnaiset, naapurit ja muut tutut näkivät tän äijän kulkusillaan mm. lenkkipolkujen varressa, kaikki tiesi kuka oli kyseessä ja varoittelivat kun törmäsivät siihen jossain. Itse en koskaan nähnyt äijästä vilaustakaan lenkkeillessäni, luulen että ei uskaltanut näyttäytyä kun kuljin aina meidän rottwailerin kanssa.
Minulla on ollut diabetes lapsesta asti. Joskus öisin verensokerin laskevat, mutta herään niihin ja käyn korjaamassa tilanteen jääkaapilla. Yhtenä kesäyönä heräsin siihen että koira oli hypännyt sänkyyn, istui siinä minun ja vaimon välissä, ja päästeli pieniä haukahduksia. Ajattelin että ulkona liikkuu kettu tai jotain. Mutta koira ei katsonut ikkunaa vaan tapitti minua, ja haukahteli. Minä ensin hätistelin että menes nyt siitä,mutta kun koira ei liikahtanutkaan, nousin ja menin keittiöön juomaan lasin vettä. Mittarin samalla verensokerin, se oli 2,6, siis hälyttävän alhainen
Tiedän että koiria on koulutettu hypokoiriksi, huomaamaan alhaiset verensokerin Yllätys oli se että ne saattavat pystyä siihen kouluttamattakin.
Mulla oli paha myrkytys meneillään (tarkoituksena im). Jo edesmennyt kissani oli pitänyt mua lämpimänä ja herätellyt ym. parhaansa mukaan. Tajusi että mulla on hätä. Lääkäri myöhemmin sanoi, että ne pienet hetket kun olin tajuissani todennäköisesti säästi henkeni. En laittanut kissaa käymään samaa läpi toista kertaa, hälle selvästi jäi huoli.
PS. toinen henkilö olisi tullut asuntoon myöhemmin eli kissa ei olisi jäänyt yksin.