Tilanteita, joissa eläin on varoittanut sinua tai jopa pelastanut sinut

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli paha myrkytys meneillään (tarkoituksena im). Jo edesmennyt kissani oli pitänyt mua lämpimänä ja herätellyt ym. parhaansa mukaan. Tajusi että mulla on hätä. Lääkäri myöhemmin sanoi, että ne pienet hetket kun olin tajuissani todennäköisesti säästi henkeni. En laittanut kissaa käymään samaa läpi toista kertaa, hälle selvästi jäi huoli.

PS. toinen henkilö olisi tullut asuntoon myöhemmin eli kissa ei olisi jäänyt yksin.

Voin hyvin kuvitella kisusi kovan huolen. Ei varmaan itse saanut nukuttua ollenkaan. Ajattele, jos olisit menehtynyt, kuinka kovasti sinua olisi surtu. Kissasi olisi ollut aivan murtunut. Monet ovat kertoneet, että omistajan kuoltua kissa tai koira ei ole suostunut syömään tai juomaan enää mitään ja menehtynyt suruun. Saatikka se henkilö, joka olisi löytänyt sinut. Hän olisi lopun ikäänsä syyttänyt itseään, miksi ei tullut luoksesi aiemmin.

Tiedän, ettei elämänhalunsa menettäneenä ajattele muita, mutta älkää hyvät ihmiset tehkö sitä. Kaikki me kuollaan joskus ja otetaan elämä lahjana vaikka se välillä rangaistukselta tuntuukin ihan jokaisella.

Vierailija kirjoitti:

Olin syksyllä koiran kanssa myöhään illalla puistossa iltalenkillä. Oli pimeää, siinä osassa ei ollut edes katulamppuja, koiran ulkoiluttajien käyttämä vähän leveämpi hiekkapolku. Pensaikosta syöksähti yllättäen mies mitään sanomatta kädet ojossa kohti, ennen kuin ehdin reagoimaan mitenkään, koirani nappasi miestä reidestä ja ärisi julmasti, en koskaan aiemmin ollut kuullut koirasta sellaista ääntä. Mies huusi ja koira irrotti otteensa, samantien juoksi pakoon pimeään metsikköön.

Koira on maailman kiltein, enkä saattanut kuvitellakaan, että se missään tilanteessa purisi ihmistä. Olin kyllä onnellinen kun tokenin järkytyksestä että koira ei jäänyt toimettomaksi, sai kotona paketin jauhelihaa kiitokseksi.

Jossain keskustelussa väitettiin, ettei perhekoirat puolusta saatikka pure ketään. Minä laitoin kommentin, ettet koskaan voi tietää koiran rodusta tai ulkonäöstä, miten raivokkaasti se puolustaa omaa laumaansa. Tässä hyvä esimerkki typerästä miehestä, joka arvioi koirasi pelkäksi hännänheiluttajaksi. Väärinpä luuli ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Olin syksyllä koiran kanssa myöhään illalla puistossa iltalenkillä. Oli pimeää, siinä osassa ei ollut edes katulamppuja, koiran ulkoiluttajien käyttämä vähän leveämpi hiekkapolku. Pensaikosta syöksähti yllättäen mies mitään sanomatta kädet ojossa kohti, ennen kuin ehdin reagoimaan mitenkään, koirani nappasi miestä reidestä ja ärisi julmasti, en koskaan aiemmin ollut kuullut koirasta sellaista ääntä. Mies huusi ja koira irrotti otteensa, samantien juoksi pakoon pimeään metsikköön.

Koira on maailman kiltein, enkä saattanut kuvitellakaan, että se missään tilanteessa purisi ihmistä. Olin kyllä onnellinen kun tokenin järkytyksestä että koira ei jäänyt toimettomaksi, sai kotona paketin jauhelihaa kiitokseksi.

Minulla on myös useampi tällainen tapaus eri koirien kanssa. Kaikki koirat ovat puolustaneet ja ukot pitäneet parempana perääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin syksyllä koiran kanssa myöhään illalla puistossa iltalenkillä. Oli pimeää, siinä osassa ei ollut edes katulamppuja, koiran ulkoiluttajien käyttämä vähän leveämpi hiekkapolku. Pensaikosta syöksähti yllättäen mies mitään sanomatta kädet ojossa kohti, ennen kuin ehdin reagoimaan mitenkään, koirani nappasi miestä reidestä ja ärisi julmasti, en koskaan aiemmin ollut kuullut koirasta sellaista ääntä. Mies huusi ja koira irrotti otteensa, samantien juoksi pakoon pimeään metsikköön.

Koira on maailman kiltein, enkä saattanut kuvitellakaan, että se missään tilanteessa purisi ihmistä. Olin kyllä onnellinen kun tokenin järkytyksestä että koira ei jäänyt toimettomaksi, sai kotona paketin jauhelihaa kiitokseksi.

Jossain keskustelussa väitettiin, ettei perhekoirat puolusta saatikka pure ketään. Minä laitoin kommentin, ettet koskaan voi tietää koiran rodusta tai ulkonäöstä, miten raivokkaasti se puolustaa omaa laumaansa. Tässä hyvä esimerkki typerästä miehestä, joka arvioi koirasi pelkäksi hännänheiluttajaksi. Väärinpä luuli ja hyvä niin.

Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun koira puri, ajattelin ennen että tositilanteessa se hätääntyisi ja karkaisi piiloon. On luonteeltaan hyvin kiltti ja hakee minusta turvaa uusissa tilanteissa. Niin sitä ihmiset erehtyy, eläinten aivoitukset kulkee erilaisia ratoja.

Nyt koira on jo vanhus, pötköttelee sohvalla enimmäkseen. Musertava ajatus että joudumme lopulta hyvästelemään, koira on parhain ystäväni.

Iltanosto. Hyviä vastauksia kaikilla.

Toinen koirani oli itseoppinut hypokoira. Hengenvaarassa en ole tietääkseni ikinä ollut, mutta joitakin kertoja heräsin siihen, että koira tuijotti mua hiljaa sängyn vierellä. Heräsin lähinnä siihen tuntemukseen, että koira ei nuku ja siinä kohtaa vasta tajusin tarkistaa verensokerit. Aina olivat menossa alaspäin koiran "herättäessä".

Voi olla, että ahne koira ei ollut pelastamassa henkeäni vaan halusi ilmoittaa, että "haiset siltä, että meidän pitää nyt syödä" :D

Toisinaan koira kieltäytyi kävelemästä metsään. Metsään, jossa lenkkeilimme päivittäin. Joskus tuli täysi stoppi ja häntä oli alhaalla ja koira pyrki pois. Veikkaan, että haistoi karhun tai jonkin harhailevan suden. Koira on sen verran iso, että ei olisi todennäköisesti reagoinut ilvekseen tms. Ei karhustakaan vaaraa yleensä ihmiselle ole, mutta koiralle voi käydä huonosti. 

Kerran on koira pimeällä metsätiellä kieltäytynyt liikkumasta eteenpäin ja halunnut kääntyä ympäri. Uskoin. Varsinkin kun kyseisellä koiralla ei ikinä ollut ongelmia liikkua metsissä joissa liikkui useita karhuja. Ei selvinnyt mikä tämän äkkikäännöksen aiheutti, mutta rodunomaisesti, koira ei yleensä säikkynyt mitään.

Toinen vähän erikoisempi kerta oli, kun olimme valaistulla kuntopolulla ja huomasin, että kauempana oleva huppupäinen mies koki tarpeelliseksi "piiloutua" puskan taakse odottamaan meitä. En tästä huolestunut, lähinnä oletin, että hän pelkää koiria tms. Eikä siis siksi halunnut kävellä meitä vastaan, vaan odottaa, että menemme ohi. Siksi vielä käskin koiran kävelemään toiselle puolelle, että olisin itse heidän välissään. Koira oli kyllä jo tässä vaiheessa noteerannut hahmon epäilyttävänä. Kun ehdimme kohdalle, kaveri päätti hypätä puskasta esiin karjaisten jotain epämääräistä. Hetkessä koira oli edessäni ja hihna kireällä, ärähdyksen saattelemana, esitteli hammasrivistöään tälle sankarille. Joka sitten päättikin, sen enempää sanomatta, lähteä juoksemaan tulosuuntaamme.

Eniten tässä ihmetytti, että miksi ottaa kohteeksi henkilön jolla on selkeästi iso koira hihnan päässä. En toki tiedä missä aineissa tämä kaveri oli ja näyttääkö niissä rottweilerkin pieneltä vai oliko kenties näkymätön.

Onhan niitä sattunut, olen 60v ollut koirien ja kissojen kanssa tekemisissä ja omia ollut aina. Luotan eläinten vaistoihin ehdottomasti. Infarktin jälkeen koirani varoitti rytmihäiriöistä, jo ennenkun niitä tuli, tuli eteen seisomaan jos oltiin ulkona, tai veti kotiin päin määrätietoisesti, kävi välillä haistelemassa hengitystä..

Metsässä kieltäytyi menemästä eteenpäin, käännyin takasin tietysti, karhuhan siellä oli ollut..

Kissani herättää yöllä jos verensokerit laskee, se nukkuu vieressä ja herättää etuhampailla nipistämällä, heräsin aiemmi itsekin kun tulee tosi kylmä, mutta nyt kissa huomaa sen ensin..

Usean tuttavani koira on huomannut emäntänsä raskauden ennenkun emäntä itsekään tietää 😁