Torinon käärinliina ei esitä Jeesusta

Vastaus Petri Paavolan nettikirjoitukseen:





Tieteellisen todistamisen ja historiallisten tietojen todentamisen logiikka ei kulje niin kuin kirjoittaja Petri Paavola on esittänyt. Torinon käärinliina on niin voimakas esine, että se herättää tasan yhtä paljon mielenkuohuntaa sen todistuksen epäämisessä olipa kyseessä tiukasti Raamattuun uskova, ateisti tai tiukka luonnontieteilijä. Vetoaminen esimerkiksi siihen, ettei Raamatussa mainita sitä että käärinliinoihin olisi jäänyt Jeesuksen kuva, on erittäin kapeakatseinen peruste ellei suoranainen typeryys. Jo Johanneksen evankeliumin lopussakin todetaan, että Jeesuksesta voitaisiin kirjoittaa niin paljon tarinoita ja kirjoja mitä hän teki etteivät ne riittäisi koko maailmaan. Evankeliumiemme narratiivi on parasta A-luokkaa mitä tulee antiikin ajan asialliseen tapahtumien kerrontaan. Niistä puuttuvat mm. tyystin myyttisille kertomuksille ominaiset liioittelevat piirteet. Markuksenkin kerronta on erittäin täsmällistä, lyhyttä ja asiallista. Suorastaan kuin uutisraportti. Mitä se ja muut evankeliumit tosiasiassa hyvin pitkälti olivatkin: ne uutisoivat ”hyviä uutisia” (evangelion) aivan hämmästyttävästä henkilöstä ja hänen teoistaan. Eli jos jotakin asiaa ei jossakin kerrota ei pidä tehdä johtopäätöstä, ettei jotakin ole tapahtunut. Lähtökohta historian tutkimuksessa on täyttää näitä aukkoja asiallisesti olemassa olevien rinnakkaistietojen kautta eri tavoin ja tehdä sitten oppineita arvauksia tms. Kun aukko on näin ”täytetty” on tehtävä testata sen pitävyyttä kaikin kriittisin keinoin. Jos se osoittautuu kestäväksi syntyy hyvä hypoteesi, parhaimmassa tapauksessa teoria. On muistettava, että suurin osa teorioista on vain ”teorioita” koska niitä ei voida testata materiaalisessa mielessä. Tällainen käytäntö on kuitenkin oikein pätevää tieteen tekemistä. Sellaista on myös sindonologia eli vanhojen hautaliinojen tutkimus, jonka kuuluisin tapaus on Torinon käärinliina.

Kirjoittaja viittaa juutalaisiin hautaustapoihin, jotka hänen mukaansa eri tavoin ovat ristiriidassa Torinon käärinliinan tapauksen kanssa. Tämä voisi vaikuttaa uskottavalta ja loogiseltakin, sillä kovin moni muukin on kiinnittänyt huomionsa tähän epäsuhtaan. Tapaus oli tosiasiassa niin erikoinen, että siihen lähempi tutustuminen kannattaa, koska näin päästään näkemään se huikea historioitsijan elämys, jossa voi tehdä täsmällisen varmennuksen parhaaseen C.S.I. tyyliin. Tutkijat ovat voineetkin todeta sen vain vahvistavan Torinon käärinliinan aitoutta. Siitä seuraavassa informatiivinen paketti:



Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus kuoli yhdeksännellä hetkellä, toisin sanoen kello kolmelta iltapäivällä sapatin valmistuspäivänä. Hautajaisjärjestelyillä oli siksi hyvin kiire. Pyhän Haudan kirkon alkuperäisen maaston topografia on voitu todentaa arkeologisesti. Golgatan kummulta Jeesuksen haudalle ei voinut kulkea helposti suoraan, vaan luontevin reitti kulki pitkin muurin viereistä maantietä ensin länteen ja siitä sitten hieman poiketen puutarhaan, jossa Joosef Arimatialaisen tila ja hautapaikka sijaitsi. Matkaa saattoi kertyä noin 200 metriä ja vainajan kuljettaminen sinne vei puolisen tuntia.

Espanjan Oviedossa säilynyt verinen kasvoliina eli ns. Sudarium Christi on voitu lukuisten tieteellisten testien myötä vahvistaa kuuluneen samalla vainajalle kuin Torinon käärinliinalla ollut mies. Kyseessä on siis niin ikään Jeesuksen aito pyhäinjäännös. Sen verijälkien huolellinen analyysi on paljastanut – niin uskomattomalta kuin se tuntuukin – täsmällisen kronologian siitä, mitä tälle vainajalle on tapahtunut. Sen mukaan vainaja odotti alaslaskua kuolleena ristillään noin tunnin ja vasta vähän viiden jälkeen iltapäivällä häntä lähdettiin kuljettamaan hautaan. Ottaen huomioon matkan sinne, oltiin perillä hieman ennen kello kuutta. Auringon laskuun oli runsas puoli tuntia. Tässä ajassa tuli tapahtua jokseenkin kaikki tarvittavat hautaustoimenpiteet.

Juutalaisen tavan mukainen hautausvalmistelu edellytti ruumiin rituaalisen pesun 7 kertaa, voitelun, hiusten leikkuun ja miesten parran ajon. Tämän jälkeen vainajalle puettiin puhtaat omat vaatteet ja erityinen kasvoliina pantiin hänen päähänsä. Sitten hänet sidottiin hautaliinoihin tiiviiksi paketiksi kukkien kera. Mitään näistä ei ehditty tehdä Käärinliinan miehelle eli Jeesukselle. Kaikki edellytti väliaikaisuutta ja jatko-toimenpiteitä sapatin jälkeen sunnuntaina. Niinpä Käärinliinan mies/ Jeesus huuhdeltiin nopeasti vain enimmästä liasta ja verestä ja asetettiin alastomana ilman kasvoliinaa yhtenäisen kangaspeiton alle – kankaan, joka on meille säilynyt Hänen vainajakuvansa kera Torinon käärinliinana tunnettuna reliikkinä.

Evankeliumien kertomus kaikesta tästä sopii täydelleen yksiin tämän olemassa olevan käärinliinan todistuksen kanssa. Kyseessä oli kerta kaikkinen poikkeustapaus, joka ei voi sopia yhteenkään toiseen henkilöön historiassa ja jossa teoreettinen mahdollisuus muuhun lähenee suorastaan äärettömyyttä. Mikäli kyseessä olisi vaikkapa Ramses II:n hautausta koskeva dokumentaatio muumioliinana sekä neljänä eri papyrustekstinä, ei yksikään tutkija olisi koskaan rohjennut asettaa vastaavanlaisen tiedon luotettavuutta kyseenalaiseksi.



Jerusalemin Golgata oli Rooman imperiumissa poikkeuksellinen teloituspaikka. Ennen kaikkea siitä syystä, että se sijaitsi juutalaisten maalla. Nämä olivat tunnettua niskurikansaa, joka oli altis kapinoimaan etenkin jos heidän uskonnollisia säädöksiään käytiin rajoittamaan. Mahtava imperiumi katsoikin pienemmän riesan tieksi suvaita juutalaisille eräitä myönnytyksiä nimenomaan uskonnollisia seikkoja koskien.

Ristiinnaulitseminen oli Rooman valtakunnassa ankarin rangaistuskeino ja koskikin vain kaikkein pahimpia rikoksia. Sillä pyrittiin ennaltaehkäisevään pelotevaikutukseen sen tuottaman äärimmäisen häpeän ja sadistisen kidutuksen myötä. Tämän vuoksi ristiinnaulitsemispaikat sijoitettiin näkyvimmille paikoille, kaupunkien ulkopuolelle pääteiden varsille ja näiden risteyskohtiin. Tuomitut saivat tavallisesti jäädä ja mädäntyä risteilleen kunnes aika ja haaskaeläimet olivat kalunneet kaiken. Teloittajat sovelsivat monia julmia tapoja kiinnittää uhrit ristinpuihin. Naulitseminen oli kuitenkin harvinaisempaa kuin pelkkä sitominen, koska uhrien haluttiin kituvan mahdollisimman pitkään risteillään ohikulkijoiden pilkattavana.



Golgata sijaitsi Jerusalemin luoteisten kaupunginmuurin takana. Ristin pystypuut eli stipes seisoivat siellä aina valmiina ja niihin kiinnitettiin poikkipuut eli patibulumit erikseen. Kutakin niistä käytettiin ilmeisesti vain kerran kulloisenkin teloitettavan kera, joten alueen puusepillä riitti töitä niiden valmistamisessa. Miksi näin?

Juutalainen laki määräsi ehdottomasti ettei tuomittuja sopinut jättää yön yli ristille ja että heidät tuli haudata auringon laskuun mennessä. Tähän käytäntöön roomalaiset olivat olleet täällä pakotetut suostumaan. Mutta minne Golgatan ristiinnaulitut sitten haudattiin?

Jerusalemin eteläisen muurin takana sijaitsi kolkko paikka nimeltä Gehenna, joka oli pakanoiden, rikollisten ym. yleinen hautapaikka. Se on sittemmin tullut myös synonyymiksi helvetille. Siellä paloivat ruumiiden polttotulet tai rikoksentekijöinä ristiinnaulitut viskattiin joukkohautaan. Niinpä yksittäisiä ristiinnaulittujen hautoja Jerusalemin ympäristöstä ei juurikaan tavata arkeologisesti. Juutalainen laki määräsi myös, että kaikki esineet joihin oli tarttunut teloitetun verta tuli haudata hänen mukanaan. Tämä koski siten myös patibulumeja. Tämä olisi ollut myös Jeesuksen kadotettu hautuumaa ellei historia olisi päättänyt toisin.



Koska Golgatan tuomitut eivät roomalaisen rangaistuskäytännön mukaan voineet kärsiä risteillään maksimaalista aikaa, kehittivät kiduttajat vastavuoroisesti näiden onnettomien tuskan huippuunsa. Täällä naulaaminen oli tavallista ja siten, että se tuotti mahdollisimman paljon kipua. Samasta syystä ristiinnaulitut myös ruoskittiin täällä kovemmin kuin muualla. Elleivät uhrit olleet kuolleet ennen iltaa, se toimeenpantiin polvien ja sääriluiden murskaamisella eli crurigragiumilla, joka aikaansai fataalin shokin tai tukehtumisen minuuteissa jalkojen tuen pettäessä. Jeesus sai kokea kaiken tämän, sääriluiden murskaamista lukuun ottamatta. Sen todistavat paitsi evankeliumit myös Torinon käärinliina pienimpiä yksityiskohtia myöten. Uusimmat havainnot siitä vahvistavat, että käärinliinan miestä on ensin lyöty n. 170 kertaa ylt’ympäri alastonta vartaloa fasces-piiskoilla ja sen jälkeen n. 50 kertaa pirullisilla flagrum-ruoskilla, mikä on tehnyt miehen ihosta ja lihaksista kirjaimellisesti jauhelihaa. Uskomattominta onkin, että tämä mies on ollut tällaisen käsittelyn jälkeen muutaman tunnin hengissä, kuollakseen vasta ristillä. Hänen päähänsä on painettu piikikäs pilkkakruunu, jollaista ei tiedetä koskaan käytetyn missään muussa tapauksessa. Hänen kylkensä on puhkaistu, eikä sitäkään tiedetä tehdyn yhdessäkään toisessa tapauksessa. Hänen sääriluitaan ei oltu murskattu – mikä oli poikkeuksellista. Hänet on ristiinnaulittu tavalla, joka nirhaa keskushermoja, aiheuttaen ns. kausalgisen tuskan, joka on kovimpia kiputiloja, mitä ihmiskeho voi kokea. Hänen ihonsa on ennen kaikkea tätä kidutusta ollut äärimmäisen kipuherkkä hematidrosis – verihikoilun jäljiltä, josta on myös merkkejä käärinliinalla.

Täällä, Golgatalla, tapahtui perjantaina 7. huhtikuuta vuonna 30 niin erityislaatuinen ristiinnaulitseminen, että se on jäänyt lähtemättömästi historiaan. Rooman valtakunnan kapinoitsijana ja juutalaisen neuvoston jumalanpilkasta kuolemaan tuomittu suosittu rabbi Jeesus Nasaretilainen ei tullut viskatuksi Gehennaan, vaan sai kunnian tulla haudatuksi yhden kaupungin vaikutusvaltaisimman ja rikkaimman miehen omaan kalliohautaan, ylimysten omistamalla puutarhamaalla ja kuninkaallisen arvokkaissa käärinliinoissa. Tapahtuman aikaan kaupungissa oli satoja tuhansia ihmisiä ja se oli skandaali. Siitä kohistiin ja puhuttiin kauan. Kaikki tiesivät aivan varmasti missä kaikki oli tapahtunut ja minne tämä mies haudattiin. Tuo paikka ei kadonnut ajan oloonkaan muistista. Myöhemmin sen ylle pystytettiin muistoksi kristillinen kirkko. Se on jo kauan tunnettu nimellä Pyhän Haudan kirkko.



Kirjoittaja esitti myös kritiikkiä kuvienesityskieltoa koskien. Siitä seuraava info:



Toisin kuin islamissa ja juutalaisuudessa, on kristilliseen perinteeseen miltei aina kuulunut pyhäin kuvien valmistaminen, koskien myös Jeesusta ja jopa Jumalaa. Kirkot ovat olleet suorastaan Raamatun historian eläviä kuvakirjoja ja niin on ollut tarkoituskin, koska ennen uskonpuhdistusta tavalliselle kansalle pyhät tekstit eivät voineet avautua latinan kielimuurin ja koulusivistyksen puutteen takia. Luther ja muut reformistit pakottivat kirkon elitistiseksi käyneen apparaatin avaamaan patoluukkunsa ja antamaan sanan vapaasti virrata koko kansalle sen omalla kielellä. Tällöin kuvien tekemisen tarve väheni, koska sanat kuvailivat elävästi asioita, ihmisiä ja tapahtumia.

Kristikunnassa on kuitenkin pariin otteeseen vallinnut historiallinen vaihe, jolloin pyhien kuvien valmistamineen suhtauduttiin vihamielisesti, jopa ne ankarasti kieltäen. Tuollaiset aikakaudet olivat vuosina 723 – 787 ja 813 – 843. Ne tunnetaan nimellä Ikonoklasmi eli Kuvainraaston aika. Kyse oli lähinnä bysanttilaiseen maailmaan kuuluneesta aatevirtauksesta, jonka keskeisintä vaikutusaluetta oli idän (sittemmin ortodoksisen) kirkon piiri. Ikonoklasmi vaikutti tuolloin osin myös lännessä, joskin huomattavasti rajoittuneemmin. Kuvainraaston aikana tuhottiin kuvia, patsaita ja reliikkejä valtaisa määrä, pahimmillaan jopa kokonaisia luostareita ja kirkkojakin. Kuvia valmistavia munkkeja vainottiin ja surmattiin, kerettiläisyysroviot paloivat.

Ikonoklasmia vastustivat lukuisat rohkeat munkit ja kirkkoisät. Heistä tunnetuin lienee Johannes Damaskolainen, joka vetosi kirjoituksillaan auktoriteetteihin perustaen kuvien tekemisen oikeutuksen sillä, että oli olemassa eräs pyhä kuva, joka oli syntynyt ”käsin tekemättä” ja jota on kautta aikain kunnioitettu aitona kuvana Kristuksesta. Sitä kuvaa säilytettiin Edessassa ja sillä tiedettiin olevan suuri hyvän voima. Johannes esitti, että koska Jeesus itse oli antanut kuvansa painautua kankaaseen, oli täysin sallittua ajatella, että siitä voitiin valmistaa kopioita ja välittää muutoinkin pyhiä raamatullisia asioita ihmisille kuvallisten esitysten kautta. Johanneksen vetoomus vaikutti tuolloiseen Bysantin hallitsijaan, keisarinna Ireneen, joka päätti ikonoklasmin ensimmäisen vaiheen vuonna 787. Joitakin aikoja myöhemmin otettiin kuitenkin takapakkia ja vallitsi ikonoklasmin toinen vaihe. Senkin päätti naishallitsija, tällä kertaa keisa-rinna Theodora, vuonna 843.



Ikonoklasmi päätettiin vastapuolelle osittaiseksi myönnytykseksi. Tämä tarkoitti sitä, että pyhien kuvien valmistamiselle määriteltiin tarkat kriteerit. Voidaankin sanoa, että kuuluisa ortodoksinen ikonitaide kaikkine erityispiirteineen, sai syntynsä tästä. Kun Edessan pyhä kuva ja kangas siirtyi reliikkinä Konstantinopoliin vuonna 944, sen huomioarvo kipusi kirjaimellisesti kansallisesta kansainvälisiin mittoihin. Ensimmäistä kertaa Mandylion otettiin yhä useammin esiin kokomittaisena säilytysastiastaan, etenkin eukaristiaseremoniassa jota esitettiin Konstantinopolin keisarillisissa kirkoissa. Ei ole sattuma, että juuri näihin aikoihin sen mallintama Jeesuskuva kaikkine kärsimyksen merkkeineen tunnistettiin ja alkoi esiintyä kaikkialla sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan. Tuo ”käsittä-tehty” ikoni ja pyhä Mandylion oli yhtä kuin nykyinen Torinon käärinliina.



Kirjoittajan seuraava väite on, ettei Jeesuksella olisi ollut pitkiä hiuksia. Näinkin jotkut aina silloin tällöin esittävät. Tieto on hieman enemmän kuin ”tuulesta temmattu”, sillä empiria siitä mitä Lähi-Idän kansojen miehillä pari tuhatta vuotta sitten oli käytäntönä kielii vallan toista. On totta, että kreikkalais-roomalainen kulttuurivaikutus suosi ajeltua leukaa ja lyhyitä hiuksia, mutta ei ole mitään todisteita siitä, että tavalliset juutalaiset olisivat tätä käytäntöä enemmässä määrin matkineet. On myös muistettava, että suuri osa ns. juutalaisista opillisista käytänteistä on peräisin rabbiinisesta kirjallisuudesta, joka syntyi 200-500-luvulla. Jo pidemmän aikaa raamatullinen eksegetiikka on tehnyt demarkaation eli kulttuuritraditollisen rajauksen kaikkine varauksineen sille, ettei pidä tehdä automaattisia johtopäätöksiä juutalaisista tavoista sanokaamme ajanlaskumme alun eli Jeesuksen ajan ja parisataa vuotta myöhemmän rabbiinisen ajan välillä. Post-70 jälkeinen juutalaisuus oli nykykäsityksen mukaan eritäin poikkeava siitä mitä se myöhemmin edusti. Rabbiininen doktriini palveli tiukoilla laeillaan pitkälti juutalaisuuden säilymistä erittäin vaikeissa diaspora-oloissa, jolloin Temppeliä ei enää ollut. Ajanlaskumme alus juutalainen mies oli siis useimmiten pitkätukkainen ja partainen, niin kuin muutkin seemiläiset naapurinsa. Mitä tulee Paavalin ohjeisiin, niin on muistettava että hän oli roomalainen. Eikä Jeesus ollut nasiiri sen paremmin kuin essealainenkaan. Kukaan sindonologi ei ole esittänyt tällaisia väitteitä, toisin kuin Paavola väittää. Hän oli aivan omanlaisensa ainutlaatuisen opin esittäjä.



Torinon käärinliina todistaa kaikin tavoin ihmeestä: sen säilymisestä kahden vuosituhannen ajan kaikkien uhkien kautta nykypäivään, siinä olevat epäämättömät todistukset Herramme kärsimyksestä ja Ylösnousemuksesta. Se on Valokuva Jeesuksesta ja Viides Evankeliumi aikamme epäileville Tuomaille.

Amen



Dosentti Juha Hiltunen

Tottakai Vatikaani on tehnyt radiohiiliajoituksen koko liinasta jo vuosia sitten ja todennut ettei se ole aito. Nyt sitten vaan pidetään asiasta epäselvyyttä kieltäytymällä antamasta kuituakaan keskiosasta liinaa ajoitettavaksi. Näin jotkut hölmöt voi uskoa jos ovat niin naiveja. On ihan turha kuvitella, että Vatikaani pitäisi vakan alla sellaista sensaatiota kuin aito Jeesuksen käärinliina. Noh, tosin se kaivettiin taas hetkeksi parrasvaloihin että saatais edes vähän huomiota pois katolisen kirkon pedofiliaskandaaleista.

Väitteet Vatikaan tiedon pimityksistä ovat täyttä huuhaata ja sellaisia tekevät vain ne jotka ovat lueskelleet liian paljon Dan Brownin dekkareita. Kannattaisi paneutua faktoihin, niitäkin läytyy vain hiirtä klikaamalla niin paljon kuin jaksaa lukea. Vatikaanin arkistot ovat olleet jo kauan vapaat ja kenen hyvänsä käytettävissä. Tosiasiassa katoloset teologit ovat kaikkein kitsaimpia uskomaan Torinon käärinliinasta saatuihin tieteellisiin todistuksiin sen aitoudesta. Toisin sanoen suo siellä vetelä täällä totuus jossain muualla.

Löysin Paavolan vastauksen Hiltuselle:



Hienoa, että Juha olet itse vastaamassa kirjasi kritiikkiin sekä kritikkiin Torinon käärinliinasta. Kun puhumme Jumalan teoista ja sitä mitä tapahtui ristillä, haudassaolo aikana sekä Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, niin sen täydellision ja paras kuvaaja on Jumalan sana. Jumalan sanasta löytyvät kaikki oleellinen informaatio liittyen edellisiin tapahtumiin.



Jos Jumala olisi tehnyt kuvan Jeesuksesta käärinliinoihin, niin se olisi kuulunut ylösnousemuksen todisteisiin, eli yhteen niidsen kaikkien muiden todisteiden kanssa, josta Raamattu kertoo. Mutta koska Raamattu ei mainitse mitään mistään kuvasta käärinliinoista, niin se tarkoittaa sitä, että sellaista kuvaa ei ole olemassa, eikä Jumala ole sellaista tehnyt.



On otettava huomioon se, että Raamattu kuvaa ristillä olon tapahtumista, haudassaolon ajasta sekä ylösnousemuksesta kaikkien tärkeimmäin tiedon, joka kirjoitettiin Raamattuun, eli Jumalan sanaan. Jos käärinliinohin olisi jäänyt kuva Jeesuksesta, niin se olisi ollut Jumalan tekona mainitsemisen arvoinen asia. Mutta koska Raamattu ei tällaista kerro, niin sellaista ei ole tapahtunut.



Raamattu itse todistaa, että juutalaisen tavan mukaan ruumis käärittiin käärinliinoihin sekä erilliseen ”hikiliinaan”, joka käärittiin päähän.



Tästä on jopa kaksi todistusta, Lasaruksen tapaus sekä Herran Jeesuksen tapaus. Tämäkin kumoaa Torinon käärinliinan tarinan.



Raamattu kertoo, että Herra Jeesus haudattiin juutalaisten tavan mukaan! Raamattu ei sano, että Jeesuksen kohdalla tapahtui poikkeus! Nikodeemus toi sata naulaa mirhan ja aloen sekoitusta, eli 32 kilon verran.



Raamattu kertoo, että Herra Jeesus käärittiin hyvänhajuisten yrttien kanssa kääriinliinaan. Ensin ruumis pestiin ja kuivattiin verestä ja muista nesteistä. Sen jälkeen kääriinliinoihin ja Jeesuksen ruumiiseen voideltiin 32 kiloa mirhan ja aloen sekoitusta. 32 kilon suuruisesta annoksesta olisi riittänyt voidetta 200 ruumiin voitelemiseen.



Jeesuksen hautausvalmisteluja ei tehty puolihuolimattomasti, vaan Raamatun mukaan juutalaisen tavan mukaan. Tämä tarkoittaa sitä että he kerkesivät tehdä kaiken mitä kuului tehdä.



Sitten eräs huomio. Herra Jeesus sanoi olevansa maan povessa kolme päivää ja kolme yötä, eli kolme kokonaista päivää ja yötä. Perjantaista sunnuntaihin ei täytä Herran Jeesuksen antamaa aikamäärää. Tässäkin kohden monet uskovat perinnettä enemmän kuin Jumalan sanaa.



Kirkon perinteeseen kuului kuvien tekeminen, jopa Messiaan kuvan tekeminen. Kirkon perinteeseen kuuluu paljon muutakin, jonka Raamattu kieltää ja joka on epäraamatullista. Raamatussa Jumala on antanut selkeästi kiellon ettei saa tehdä jumalankuvia. Juutalaisilla ei ollut lupaa tehdä edes Kaikkivaltiaasta Jumalasta kuvaa, eikä sitä lupaa ole myöskään annettu Uuden Liiton kansalle.



Juutalaisilla miehillä oli lyhyet hiukset. Paavali oli myös ennenkaikkea israelilainen ja omien sanojensa mukaan hän kuului Benjaminin sukukuntaan. Paavali ei opettanut Korinton seurakunnalle roomalaisia tapoja, vaan Jumalan sanan mukaista opetusta, johon kuuluu lyhyt tukka miehille, kuten Paavali sanoi ja opetti Korinton seurakunnalle. Tämäkin kumoaa Torinon käärinliinan tarinan, sillä Herra Jeesus noudatti Raamatun sanaa myös hiusten pituudessa. Torinon käärinliinan miehellä oli pitkä tukka!



Toistan vielä sen että Paavalin tehtävä ei ollut opettaa roomalaisia tapoja, vaan Jumalan sanan mukaista opetusta!



Löytyy tuolta.



http://p4.foorumi.info/ilosamoma/viewtopic.php?t=4164

tutkimuksia on tehty asiasta puolesta ja vastaan. Totuuden tietää Jumala. Sillä, onko se aito vai ei, ei ole merkitystä uskolleni.

t. Kristitty Jeesuksen oma

olin ihan myyty ja pidin sitä tosi tarinana



Uskovainen opettaja meille siitä kertoi, vaikka ei ollut edes uskonnon opettaja.

Hän oli sellainen uutis ajan heränneisiin uskovaisiin kuuluva, minä en sitä ennen ollut sellaisesta kuulunutkaan. Tuntui vain niin hienolta että jopa nuori ja komea miesopettajakin voisi olla uskossa ja kyllä siinä jotain totta täytyy olla.



Aika moinen huijaus, ja se on jatkunut tosi kauan ja vuosia

Kiesusta!

Uusinta uutta Torinon käärinliinasta!



Torinon kuuluisa käärinliina oli julkisesti nähtävillä ensi kertaa kymmeneen vuoteen 10.4. – 23.5. 2010 Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa Torinossa, jossa sitä on säilytetty tarkoin suojattuna vuodesta 1578 lähtien. Täsmälleen samaan aikaan oli suomalaisilla mahdollisuus tutustua sen mallikelpoiseen kopioon kotimaassaan Turun Martinkirkossa, jossa aiheen ympärille oli koottu informatiivinen näyttely. Torinossa oikeaa liinaa kävi katsomassa noin 2 miljoonaa ihmistä, pyhiinvaeltajia ja kristittyjä kaikkialta maailmasta sekä runsain määrin myös aivan tavallisia turisteja. Myös Martinkirkossa kävi tuhansittain väkeä ja vieraita saapui jopa naapurimaista.



Torinon käärinliina on tänä vuonna saavuttanut kaikkien aikojen suurimman suosionsa ja tunnettavuutensa. Internetsivujen määrä on pitäytynyt yli kahden miljoonan, mikä on nelinkertainen viime vuosiin verrattuna. Paavi Benedictus XVI kävi myös hiljentymässä ja rukoilemassa tämän reliikin äärellä. Hän teki samalla merkittävän tunnustuksen, jota hänen lähimmät edeltäjänsä sekä Vatikaani virallisesti, ei ollut tehnyt. Hän sanoi nimittäin suoraan, että kyseessä on aito Jeesuksen käärinliina, missä näkyvät kaikki Hänen kärsimyksensä merkit siten miten evankeliumit ovat kertoneet!

Alan johtava internetsivusto, The Turin Shroud Website, jota ylläpitää juutalainen sindonologi ja valokuvaaja Barrie M. Schwortz, on vastikään päivitetty aivan uusimpien sitä koskevien tietojen ja tutkimustulosten pohjalta. Niistä käy mm. ilmi, että eri puolille maailmaa on tänä vuonna syntynyt useita uusia tutkimuskeskuksia, näyttelyitä ja konferensseja. Koska Turun Martinkirkon näyttely on ollut ensimmäinen lajissaan koko Pohjoismaissa, website omistaa sillekin palstatilaa, samoin kuin BSTS (The British Society of Turin Shroud) uusimmassa aikakausjulkaisussaan. Italiassa ja Perussa ovat vastikään olleet alan merkittävimmät konferenssit, joiden tieteelliset paperit ovat toistaiseksi nähtävissä online vasta abstracteina. Niistäkin selvästi ilmenee, että yhä syventyvä monitieteellinen testaus, analyysit ja mikroskooppinen tutkimus kertovat konsensuksellisesti enää yhtä johtopäätelmää: kyseessä on aito noin kaksi vuosituhatta vanha Palestiinasta kotoisin oleva artefakti, jonka ainutlaatuinen vainajahahmo täsmää yksi yhteen ainoastaan tapaukseen Jeesus Nasaretilainen, jonka elämästä, kuolemasta ja jumaluudesta Uuden testamentin evankeliumit kertovat. Vertaisarvioituja tieteellisiä tekstejä, joissa tätä nykyä eninten kannatusta saanutta ideaa käärinliinan kuvahahmon synnystä eli ns. koronapurkausteoriaa pyritään testaamaan ja mallintamaan, ilmestyy nopeasti siellä täällä. Muutos aikaisempiin vuosiin on tässäkin suhteessa merkittävä, koska kyseessä ei ole mikään muu kuin perustella tieteellisesti miten käärinliinan miehen eli Jeesuksen ”Ylösnousemus” on voinut mahdollisesti tapahtua. Useat alan asiantuntijat ovatkin päätyneet yhteen ainoaan mahdolliseen näkemykseen: ”Valokuva Jeesuksesta” syntyi käärinliinalle Hänen ylösnousemuksensa hetkellä käsittämättömän lyhytkestoisessa, mutta valtavassa ruumiin sisältäpäin tulleessa sähköisessä energiapurkauksessa, hetkellä, jolloin liina ja ruumis pienen hetken ajan ”kelluivat” ilmassa hautalavitsan yllä. Tämä koronapurkausta muistuttava ilmiö ei tuhonnut kangasta, mitä mm. on voitu osin testata laboratoriokokeissa. Vain näin saattoi syntyä kuva, joka on paradoksaalinen negatiivi positiivina, hologrammaattisesti kolmiulotteinen ja vailla valon ja varjon lähteiden suuntaa.



Useita uusia kirjojakin on ilmestynyt. Niiden viesti on yhtä kaikki sama: Torinon käärinliina on aito! Merkittävin niistä on kenties kaikkien aikojen etevimmän ja tunnetuimman sindonologin, Ian Wilsonin uutuus: The Shroud: The 2000-Year-Old Mystery Solved (Bantam Press 2010). Kuten otsikkokin kertoo: ”2000-vuotta vanha arvoitus on ratkaistu”!, on tämä teos tämän päivän tieteen antama vastaus samaisen kirjailijan 30-vuotta sitten julkaisemaan kirjaan, joka ilmestyi suomeksi nimellä ”Käärinliinan arvoitus”. Ian Wilson ei jätä olennaisinta kysymystä enää avoimeksi, vaan julistaa Torinon käärinliinan mysteerin perimmiltä osin ratkaistuksi. Samoilla linjoilla on myös toinen tunnettu auktoriteetti, Robert K. Wilcox, joka uusimmassa teoksessan The Truth about the Shroud of Turin. Solving the Mystery (Regnery Publishing 2010) päivittää aiempia julkaisujaan. Toiset kirjat otsikoivat vieläkin suorasukaisemmin, kuten Wayne Wrightin The Shroud of Turin: Scientific Evidence that Jesus Raised from the Dead tai Paul Badde teoksellaan The Face of God: The Rediscovery of the True Face of Jesus (Ignatius Press 2010).

Lukuisia uusia ja mielenkiintoisia online – yhteyksiä aihepiiristä kiinnostuneille on myös nyt saatavilla. On runsaasti tietopuolisia videoita ja dokumentteja (hakusana ”Shroud of Turin” yleensä vie perille). National Geographic Channelin keväällä 2010 tuottama ja julkaisema dokumentti ”The Real Face of Jesus” on ollut niin kiitetty ja suosittu, että se on jopa Emmy-palkinto ehdokkaana. Piakkoin on online nähtävissä myös Martikirkon näyttelystä kertova virtuaalikirkkodokumentti, joka kuvattiin toukokuussa aivan näyttelyn lopulla. Ensi vuonna, kun Turku juhlii kulttuuripääkaupunkiuttaan, tämä näyttely on tarkoitus tuoda esiin entistäkin laajemmin ja kestoltaan pidemmäksi aikaa: Pääsiäisestä heinäkuulle. Suunnitteilla on myös laaja aiheeseen liittyvä luentokurssi sekä alan tutkijoiden symposium Turussa.



Torinon käärinliinalla on aina nähty vain nämä kaksi statusvaihtoehtoa: se on joko aito tai väärennös. Artefaktin moniulotteinen ainutlaatuisuus ei jätä mitään muuta päätelmää mahdolliseksi. Välimuotoja ei kerta kaikkiaan ole. Vuosikausia sille vuonna 1988 tehty radiohiiliajoitus oli ainoa – joskin tieteellisessä prestiisissään vakuuttava – peruste, sille että se voisi olla keskiaikainen väärennös vaa’assa jonka toinen kuppi oli täynnä todisteita aitouden puolesta. Muutama vuosi sitten ja yhä vakuuttavammin uusimpien tutkimusten myötä, on käynyt ilmi, ettei ajoitustulos kerrokaan varsinaisen käärinliinan ikää, vaan ainoastaan sille 1530-luvulla tehdyn pienen paikkakorjauksen ajoitusta. Tätä nykyä onkin jääräpäistä typeryyttä pitäytyä tuossa tuloksessa, vain siksi, ettei millään tahdota tunnustaa sitä mahdollisuutta, että kyseessä voisi olla uskontomme perustajan Jeesus Kristuksen mahdollinen hautaliina ja jossa konkreettisella ja dramaattisella tavalla on luettavissa juuri sellaiset kärsimyksen merkit kuin meille on evankeliumeissa kerrottu.



Usein näkee ja kuulee väitettävän, että mihin ihmeeseen Torinon käärinliinan todistusta tarvitaan? Peruskristitytkin inttävät, että usko Jeesukseen ei tarvitse mitään reliikkejä. Tämä on kuitenkin tosiasioiden väistelyä ja kieltäytymistä pohdiskella syvemmin itsensä Jeesuksen opetuksia, jossa hän kehottaa meitä ”etsimään ja löytämään”, kolkuttelemaan ja huomaamaan ovien näin avautuvan sekä tekemään kysymyksiä. Kristinusko enemmän kuin mikään muu uskonto kehottaa meitä käyttämään järkeämme, kaikin mahdollisin keinoin, myös uskon asioissa. Se on synnyttänyt länsimaisen tieteen, joka nyt, meidän päivinämme on uskon paras liittolainen kun tutkimme Torinon käärinliinan todistusta.

Sitten on suuri joukko niitä, jotka järkeiltyään ja antautuessaan massiivisen tieteellisen evidenssin edessä hieman kiusaantuneena tunnustamaan, että hyvä on, kyseessä voi olla tosiaankin samaisen historiallisen rabbin hautaliina, josta muutamat antiikin ajan lähteet ja evankeliumit ennen muuta kertovat, mutta täräyttävät heti perään, että piste. Ja kieltäytyvät jatkamasta sinne minne kaikki nämä lähteemme vievät. Eli Jeesukseen Vapahtajana ja Kristuksena, joka on mitä ilmeisimmin tahtonut jättää ainaiseksi todistukseksi ristinkuolemastaan ja ylösnousemuksestaan käsittämättömän selväpiirteiset merkit hautaliinaansa, jonka säilyminen liki 2000 vuoden takaa on aivan yhtä suuri ihme kuin mitä se pitää sisällään. Meille juuri Tämän Päivän ihmisille on tullut ainutlaatuinen ensitilaisuus tunnistaa hänen kasvonsa ja piirteensä siinä. Meillä on Torinon käärinliinassa Viides Evankeliumi!



Juha Hiltunen

antropologi, sindonologi ja kulttuurihistorioitsija

Älä tule tänne riitelemään. Paini tuolla Paavolan kanssa.



http://kasvunpaikka.net/viewtopic.php?f=9&t=1033&start=10



Jätä meidät rauhaan!