Miksi minua suututtaa kun kumppani sairastuu?

Siis mikä häiriö minulla oikein on? Olen aina joutunut suorastaan pidättelemään raivoa jos seurustelukumppani on itkenyt/ollut kipeä/väsynyt. Erityisesti itku ja sairastuminen saavat minut näkemään punaista ja tilanteissa minun on todella vaikea osoittaa minkäänlaista empatiaa. Paras suoritus mihin pystyn taitaa olla se että lähden pahinta turhautumista purkamaan yksinäni. Ei tämä normaalia voi olla. Itse sairastuessani olen viimeisimmässä suhteessa saanut osakseni huolenpitoa ja välittämistä joten heräsin omaan käytökseeni. Päätin että käyttäydyn huolehtivasti myös itse, mutta tilanteessa heräävä raivostuminen estää toimimasta niin.