Inhottava "ystävä"
Olen päättänyt kylmettää ja hiivuttaa erään inhottavan "ystävyyden".
Jatkuvasti vuosien ajan on tullut todella ilkeitä ja viiltäviä kommentteja, ja olen yrittänyt antaa olla.
Tein päätökseni muutama kuukausi sitten, ja nyt nuo vuosien ajan satunnaisesti sanotut ja tehdyt ilkeydet on alkaneet nousta pintaan. Saatan päivittäin muistaa jonkun vanhan jutun ja inhota kyseistä henkilöä sydämeni pohjasta ja kärsiä katkeruutta.
En haluaisi piehtaroida asiassa päivittäin. En ole edes nähnyt häntä pariin kuukauteen.
Mitä pitäisi tehdä? Puhuminen ei ole vaihtoehto.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Onko hän samanlainen muitakin kuin sinua kohtaan ? Vai oletko sinä liian kiltti ja "nössö" ? Ei oo mikään pakko olla tuollaisen kaveri. Älä ota yhteyttä. Jos hän haluaa tavata niin keksi jokin tekaistu este ettet ehdi. Pikku hiljaa luovuttaa ja etsii toisen kiusattavan.
On, olen keskustellut asiasta muidenkin hänen lähipiirissään olevien kanssa. Raukka ihmettelee itsekkin kun monet eivät enää "ehdi" tapaamaan häntä, ja aion liittyä heihin. ap
Mulla oli samanlainen ystävä joka oli niin tyhmä ettei tajunnut edes sitä etten ollut ottanut häneen yhteyttä varmaan 5 vuoteen lainkaan vaan kaikki kontaktit olivat vain hänen varassaan. Silti tuo typerys odotti että olisin ollut 24/7 käytettävissä hänen tukihenkilökseen, seuraneidiksi kun oma perheensä oli muualla ja olemaan valmiina hyllyllä odottamassa vain häntä varten. Sitten kun lopulta lakkasin vastaamasta (ensin ihan oman elämän kiireistä johtuen, sittemmin tarkoituksella), raivostui kokonaan eikä nähnyt mitään syytä itsessään ja omassa käytöksessään miksi lakkasin tuolloin monta vuotta sitten jo pitämättä hänestä.
Kyllä on katkeraa kirjoitusta. Jos olisitte päässeet yli, niin olisitte päässeet.
Kirjoitukset kertoo ihan toista.
Ehkä projisoit omaa ilkeyttäsi ystävääsi.
Mene peilin eteen ja katso.
Taitaa syyllinen löytyä peilin heijastuksesta. 
Moni tuollainen kommentoija on vaan rajaton persoona, hän ei todellakaan vaan ymmärrä että joku asia mitä hän sanoo voi satuttaa jotain toista todella paljon. Yritä katsoa asiaa siltä kannalta että ystävä ei ole mielenterveydeltään terve, ymmärrä ja hyväksy asia.
Kerro sille ihmiselle suoraan mitä ajattelet. Minulle nimittäin tehtiin niin, että ystävä oli mielessään miettinyt minusta sitä, mitä sinä nyt ystävästäsi, muttei kertonut mikä loukkaa. Jos olisi kertonut, olisin voinut ainakin korjata pari väärinkäsitystä eli oli ymmärtänyt pari kommenttiani täysin väärin (mitä olin viesteissä kirjoittanut). Itse otin pahalla tuon, että loukkaannutaan eikä kerrota vaan teeskennellään ja mielessä mietitään katkeruuksia. Arvostan aitoutta, vilpittömyyttä. Että kerrotaan mikä närästää niin sitten voidaan puhdistaa ilma ja joko jatkaa ystävyyttä tai jos ollaan arvomaailmoilta tms liian kaukana niin lopettaa ystävyys, mutta tervehtimisvälit aina säilyttäen.
Vierailija kirjoitti:
Kerro sille ihmiselle suoraan mitä ajattelet. Minulle nimittäin tehtiin niin, että ystävä oli mielessään miettinyt minusta sitä, mitä sinä nyt ystävästäsi, muttei kertonut mikä loukkaa. Jos olisi kertonut, olisin voinut ainakin korjata pari väärinkäsitystä eli oli ymmärtänyt pari kommenttiani täysin väärin (mitä olin viesteissä kirjoittanut). Itse otin pahalla tuon, että loukkaannutaan eikä kerrota vaan teeskennellään ja mielessä mietitään katkeruuksia. Arvostan aitoutta, vilpittömyyttä. Että kerrotaan mikä närästää niin sitten voidaan puhdistaa ilma ja joko jatkaa ystävyyttä tai jos ollaan arvomaailmoilta tms liian kaukana niin lopettaa ystävyys, mutta tervehtimisvälit aina säilyttäen.
Ja lisään, että itse en loukkaannu oikein paljon mistään. Lähtökohtaisesti ajattelen, ettei ihminen tahdo minua loukata tahalleen, ja ajattelemattomat kommentit päästän toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos tai pyrin selvittämään mitä toinen tarkoittaa, miksi sanoo sen mitä sanoo. Jos taas loukkaa tahalleen eli näyttääkseen itse paremmalta tms niin ajattelen vaan, että kurja kun ihmisellä noin paha olo itsensä kanssa, että saa sen paremmaksi vain toisia haukkumalla. Tämän voisin todeta suoraan ihmiselle, ja luullakseni sellainen ihminen kommentin kuultuaan pistäisi itse välit poikki.
Minä en ole ikinä tajunnut, miksi hankalan ihmisen kanssa pitäisi vartavasten hakeutua johonkin tuollaiseen haastavaan vuorovaikutustilanteeseen, jollainen vanhojen loukkausten puinti varmasti on. Anteeksipyyntöjä melko varmasti turha odottaa. Mulle jo se loukkauksen pintaan nouseminen on tervehdyttävää, koska siinä tajuaa, että itse ei ole syyllinen siihen pahaan oloon. Lopulta ne muistot painuvat taka-alalle eivätkä enää satuta. Joskus myös noiden puiminen jonkun kolmannen osapuolen kanssa voi auttaa paljon. Siis ihan kertaalleen niistä puhuminen vaikka jollekin oikealle ystävälle.
Saisiko jonkun esimerkin ilkeästä kommentista.
Sivulta
Yleensä tuollainen loukkaus on vain jäävuoren huippu joka katkaisee kamelin selän ja josta saa hyvä tekosyyn lopettaa viimeinkin koko tuttavuus joka ei ole tuottanut ko. osapuolelle hyvää oloa enää aikoihin. Siinä kohtaa päätös on tehty jo aikaa sitten ja kaikki keskustelut ovat auttamattomasti myöhässä. Kohtele ystäviäsi paremmin niin ei tarvitse pelätä tämän hylkäämistä.
Ei sinulla ole mitään hätää. Et ole nähnyt häntä kahteen kuukauteen. Mitä ilkeää hän on sinulle sanonut, kun et pysty sanomaan asiasta hänelle itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen ystävä joka oli niin tyhmä ettei tajunnut edes sitä etten ollut ottanut häneen yhteyttä varmaan 5 vuoteen lainkaan vaan kaikki kontaktit olivat vain hänen varassaan. Silti tuo typerys odotti että olisin ollut 24/7 käytettävissä hänen tukihenkilökseen, seuraneidiksi kun oma perheensä oli muualla ja olemaan valmiina hyllyllä odottamassa vain häntä varten. Sitten kun lopulta lakkasin vastaamasta (ensin ihan oman elämän kiireistä johtuen, sittemmin tarkoituksella), raivostui kokonaan eikä nähnyt mitään syytä itsessään ja omassa käytöksessään miksi lakkasin tuolloin monta vuotta sitten jo pitämättä hänestä.
5v?
Ja sun käytöksessä ei ollut mitään mitä olisit voinut tehdä toisin?
Selevä.
Aivan ehdottomasti ja lopullisesti moro ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen ystävä joka oli niin tyhmä ettei tajunnut edes sitä etten ollut ottanut häneen yhteyttä varmaan 5 vuoteen lainkaan vaan kaikki kontaktit olivat vain hänen varassaan. Silti tuo typerys odotti että olisin ollut 24/7 käytettävissä hänen tukihenkilökseen, seuraneidiksi kun oma perheensä oli muualla ja olemaan valmiina hyllyllä odottamassa vain häntä varten. Sitten kun lopulta lakkasin vastaamasta (ensin ihan oman elämän kiireistä johtuen, sittemmin tarkoituksella), raivostui kokonaan eikä nähnyt mitään syytä itsessään ja omassa käytöksessään miksi lakkasin tuolloin monta vuotta sitten jo pitämättä hänestä.
5v?
Ja sun käytöksessä ei ollut mitään mitä olisit voinut tehdä toisin?
Selevä.
Niin katsos pitkät ystävyydet ovat siinä mielessä kuin avioliitto, että sitä haluaa uskoa toisesta hyvää, haluaa antaa anteeksi, haluaa katsoa läpi sormien jotain asioita. Sitten kun näitä vain kasaantuu, täytyy tehdä vaikea päätös ajatella itseään ennen muita. Se vie aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on katkeraa kirjoitusta. Jos olisitte päässeet yli, niin olisitte päässeet.
Kirjoitukset kertoo ihan toista.
Missä on määrätty, että kaikesta pitää päästä yli? Ilkeys ja satuttaminen jää usein vaivaamaan loppuelämäksi. Parasta on, totta kai, että yrittää unohtaa ja jatkaa elämäänsä.
Ystävyydetkin voi päättyä erilaisiin elämäntilanteisiin. Jos on itse kuormittunut niin saattaa kokea toisen "inhottavaksi" vaikka ongelmat olisi siellä omassa elämäntilanteessa. Toisaalta ihmisetkin muuttuu elontiellä niin sinä kuin se ystävä ja polut erkanee.
Vierailija kirjoitti:
Kerro sille ihmiselle suoraan mitä ajattelet. Minulle nimittäin tehtiin niin, että ystävä oli mielessään miettinyt minusta sitä, mitä sinä nyt ystävästäsi, muttei kertonut mikä loukkaa. Jos olisi kertonut, olisin voinut ainakin korjata pari väärinkäsitystä eli oli ymmärtänyt pari kommenttiani täysin väärin (mitä olin viesteissä kirjoittanut). Itse otin pahalla tuon, että loukkaannutaan eikä kerrota vaan teeskennellään ja mielessä mietitään katkeruuksia. Arvostan aitoutta, vilpittömyyttä. Että kerrotaan mikä närästää niin sitten voidaan puhdistaa ilma ja joko jatkaa ystävyyttä tai jos ollaan arvomaailmoilta tms liian kaukana niin lopettaa ystävyys, mutta tervehtimisvälit aina säilyttäen.
Eihän naiset voi. Naiset on kyräilijöitä. Miehet puhuu suoraan tai selvittää asian nyrkein. Naisvaltaisilla aloilla huono ilmapiiri just koska naiset on seläntakana juonijoita, selkäänpuukottajia. Edessäpäin ollaan mielinkielin.
Onko hän samanlainen muitakin kuin sinua kohtaan ? Vai oletko sinä liian kiltti ja "nössö" ? Ei oo mikään pakko olla tuollaisen kaveri. Älä ota yhteyttä. Jos hän haluaa tavata niin keksi jokin tekaistu este ettet ehdi. Pikku hiljaa luovuttaa ja etsii toisen kiusattavan.