Lue keskustelun säännöt.
Laitoin muistisairaan äidin numeron estoon
15.09.2023 |
Kuulostaa julmalta ja ehkä onkin, mutta en nähnyt enää muuta vaihto-ehtoa. Ilman estoa äiti soittaa ihan koko ajan ja jutut on aina samoja eli valittaa kaikesta. Haukkuu hoivakotia, jonne joutui muuttamaan, kun sairaus paheni. Siellä on kaikki huonosti, hirveä paikka ja hoitajat ym. Ymmärrän häntä, mutta ei siitä ole mitään hyötyä, että hän monta kertaa päivässä kaataa kaiken negatiivisen minun niskaan. Asia ei siitä muutu. Hänen on pakko nyt asua siellä. Alan olla lopen väsynyt noihin puheluihin. Kunnes keksin, että voin laittaa numeron estoon silloin, kun en jaksa vastata. Todellista hätää ei hänellä kuitenkaan ole, koska hoivakodissa huolehditaan. Ymmärrän, että äiti ei tykkää olla siellä, mutta en jaksa ottaa koko ajan vastaan hänen valitusta kaikesta ja jopa itsetuhoisia puheita. Soitan hänelle aina, kun jaksan. Muun ajan numero estettynä. Muutaman kuukauden jaksoin vastata joka puheluun, mutta en enää, kun jutut ja valituksen aiheetkin pysyy samana koko ajan ja muuttuu vaan negatiivisemmaksi koko ajan. Lyö myös luuria korvaan usein.
Kommentit (20)
Ihan oikein teit. Ei sun tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Mulla taas on päinvastainen ongelma, äidin kanssa ei olla väleissä eikä koskaan ota yhteyttä. Sekin tuntuu pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli ennen muistisairautta aivan ihana ihminen. Positiivinen, kiltti ja sydämellinen. Ymmärrän, että hänelle on kova paikka itse sairaus ja nyt kotoa pois muutto lähes 80-v ikää hänellä. Mutta rajansa kaikella, kuinka paljon jaksaa toinen ihminen kuunnella jatkuvaa valitusta, negatiivisuutta kaikesta, kuinka mikään ei ole hyvin, eikä oikein ja puhuu päiviensä lopettamisesta. Muutaman kuukauden päivittäisen puhelurallin jälkeen, kun huomasin, ettei se muutu miksikään aloin väsyä ja itsekin jo masentua. On raskasta kuulla oman läheisen voivan huonosti, vaikka kaikki on yritetty tehdä, että hänellä olisi asiat paremmin. Mikään ei tunnu auttavan ja voimat, sekä konstit loppuu itselläkin. Ja kiroileminen ja luurin lyöminen korvaan tuntuu myös ikävältä. Täytyy ymmärtää, että sairaus tekee tuon kaiken, mutta siinäkin on jo kestettävää, että omainen sairastuu tuohon ja muuttuu aivan toisenlaiseksi kuin on tottunut.
Niin, eipä negatiivista jaksa. Miksi epäkohtia ei voisi tutkia yksi kerrallaan, joku häntä ymmärtävä sukulainen ja katsoa asiat hänen toivomaan suuntaan. Hänellä on toiveet miten elää, ettei joku muu määrää ja määrittele kaikkea. Jokin ei toimi ja hän saattaa ahdistua. Joillakin se tulee haukkumisena sitten ulos ilmeisesti. Haluaisiko asua itsenäisesti tai itsenäisemmin, palvelutalossa? Hoivakoti on hyvin heikkokuntoisille..?
Miksi et vain mykistä? Ei tarvitse eston kanssa venkoilla eessuntaas.
Valittajat voisivat mennä vapaaehtoisena ukrainaan sotimaan niin oppisivat tavoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein pahassa kunnossa ole , kun pystyy käyttämään puhelinta. Miten silti pääsi hoivakotiin?
Yksi keino voi olla se, että poistat oman numerosi hänen puhelimestaan. Ei hän varmasti osaa etsiä sitä omin neuvoin. Kerro henkilökunnalle, että auttavat soittamisessa silloin, kun on oikeasti asiaa ja sovi itse joku sellainen aika, kun soitat hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein pahassa kunnossa ole , kun pystyy käyttämään puhelinta. Miten silti pääsi hoivakotiin?
Tässä on meillä oikein asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein pahassa kunnossa ole , kun pystyy käyttämään puhelinta. Miten silti pääsi hoivakotiin?
Yksi keino voi olla se, että poistat oman numerosi hänen puhelimestaan. Ei hän varmasti osaa etsiä sitä omin neuvoin. Kerro henkilökunnalle, että auttavat soittamisessa silloin, kun on oikeasti asiaa ja sovi itse joku sellainen aika, kun soitat hänelle.
Ihan täysin muistisairaskin voi osata soittaa puhelimella, jos on kännykkää kauan käyttänyt. Tulee lihasmuistista. Isältäni jouduttiin ottamaan puhelin pois vanhainkodilla, kun soitteli ties kelle luullen olevansa töissä. Nyt pitää tvn kaukosäädintä mukana puhelimena ja valittelee kun ei kukaan vastaa.
Oikein teit. Äitisi ei luultavasti edes muista yrittäneensä soittaa.
Muutenkin jos toinen on työelämässä ja perheellinenkin ehkä ja toinen eläkkeellä, pitäisi mielestäni sopia, että se työelämässä oleva soittaa silloin, kun on aikaa. Jos toisella on vain aikaa ja toisella enemmän tekemistä kuin ehtisi, ei ole mitään järkeä, että se jolla on vain aikaa, soittelee ja häiritsee sitä, millä on muutakin tekemistä.
Ja se, että äitisi ei viihdy hoivakodissa, on itse asiassa ihan hänen oma ongelmansa. Ihan kuten kaikkien ihmsiten viihtyminen missä hyvänsä. Jos on katto pään päällä, lämmintä ja puhdasta ja ruoka tulee eteen, sopisi olla kiitollinen eikä vänistä, varsinkin siinä kohtaa kun ei pysty enää itse kenellekään mitään antamaan.
Kärttyiseksi muuttuvia muistisairaita ei tarvitse sietää yhtään sen enempää kuin muitakaan kärttyjä. Joo, ne ei ehkä voi sille itse mitään, mutta ei se tee jaksamisesta sen helpompaa.
Ja jokaisen ihmisen ensisijainen velvollisuus on huolehtia omasta itsestään ja jaksamisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein pahassa kunnossa ole , kun pystyy käyttämään puhelinta. Miten silti pääsi hoivakotiin?
Yksi keino voi olla se, että poistat oman numerosi hänen puhelimestaan. Ei hän varmasti osaa etsiä sitä omin neuvoin. Kerro henkilökunnalle, että auttavat soittamisessa silloin, kun on oikeasti asiaa ja sovi itse joku sellainen aika, kun soitat hänelle.
Kyllä hyvinkin muistamattomat voivat vielä osata käyttää puhelinta.
Alzheimeirin suurin tuska on se että sitä sairastava kuolee usein vuosia ennen kuin ruumis lakkaa puhumasta ja kävelemästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niissä laitoksissa ja taloissa on eroja.
Ei kaikki viihdy kaikissa.
Eita haluaisin löytää omalle äidille sellaisen, jossa viihtyisi.
On porukkaa muuttanut niistä myös pois.
Toki aggressiivinen ja etenevä sairaus on ikävä, mutta voisiko olla joku toinen sopivampi paikka äidillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein pahassa kunnossa ole , kun pystyy käyttämään puhelinta. Miten silti pääsi hoivakotiin?
Tässä on meillä oikein asiantuntija.
On, muistisairaan omaishoitajana vuosikymmeniä. Ja hoivakotiin saaminen olikin varsinainen temppu.
Sitähän ne sukulaiset ihmettelivät, miten osaa edes vastata puhelimeen. Se oli helppoa, kun melkein mitä tahansa näpelöimällä sai vastatuksi, jos näppäimet eivät olleet lukossa.
Tästäpä tulikin mieleen, että ap:n äidin puhelimeen voisi laittaa näppäinlukitus sellaisella yhdistelmällä, että ei itse osaa sitä avata ja soittaa, mutta vastaamaan pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laittanut ei-muistisairaan äitini numeron estoon.
Aivan oikein tehty!
Äitisi on nyt hoidossa ja sieltä kyllä soitetaan jos oikeaa asiaa äitiäsi koskien on. Soittelet itse silloin kun jaksat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niissä laitoksissa ja taloissa on eroja.
Ei kaikki viihdy kaikissa.
Eita haluaisin löytää omalle äidille sellaisen, jossa viihtyisi.
On porukkaa muuttanut niistä myös pois.Toki aggressiivinen ja etenevä sairaus on ikävä, mutta voisiko olla joku toinen sopivampi paikka äidillesi?
Joo. Se hoivakoti tosiaan valitaan itse ja sitä voi myös vaihtaa jos ei miellytä. Se ei vaadi kuin mahdollisuuden käyttää 4 000 euroa kuukaudessa siihen hoivakotiin. Siis hinnat alkaen.
Tiedän, että jotkut arvostelee, mutta itsekin laitoin muistisairaan vanhemman numeron estoon, kun hän soitti 20 kertaa päivässä, öisinkin.
En vain kestänyt enää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niissä laitoksissa ja taloissa on eroja.
Ei kaikki viihdy kaikissa.
Eita haluaisin löytää omalle äidille sellaisen, jossa viihtyisi.
On porukkaa muuttanut niistä myös pois.Toki aggressiivinen ja etenevä sairaus on ikävä, mutta voisiko olla joku toinen sopivampi paikka äidillesi?
Niinpä. Osa muista laitoksen muistisairaista voi olla hyvinkin pahoja suustaan, joten viihtyminen voi olla niin ja näin. Mutta joskus ei ole vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikein pahassa kunnossa ole , kun pystyy käyttämään puhelinta. Miten silti pääsi hoivakotiin?
Yksi keino voi olla se, että poistat oman numerosi hänen puhelimestaan. Ei hän varmasti osaa etsiä sitä omin neuvoin. Kerro henkilökunnalle, että auttavat soittamisessa silloin, kun on oikeasti asiaa ja sovi itse joku sellainen aika, kun soitat hänelle.
Ihan täysin muistisairaskin voi osata soittaa puhelimella, jos on kännykkää kauan käyttänyt. Tulee lihasmuistista. Isältäni jouduttiin ottamaan puhelin pois vanhainkodilla, kun soitteli ties kelle luullen olevansa töissä. Nyt pitää tvn kaukosäädintä mukana puhelimena ja valittelee kun ei kukaan vastaa.
Voi raukkaa.
Oikein teit. Mun äitikin rähjää aina kaikesta, syyllistää ja vain hänen tapansa tehdä asioita on se ainoa oikea. Onneksi soitellaan vain kerran viikossa, kestän sen vaikka vanha jo olenkin. Muutaman kerran vuodessa käyn kylässä ja että ketuttaa mutta pidän tur pani kiinni.