Eroperheen tulisi automaattisesti kuulua lastensuojelun piiriin.
Tarkoitan tällä, että jos pariskunta joilla on lapsia eroaa, tämän perheen tulisi olla lastensuojelun asiakkaita automaattisesti. Lasten pitäisi saada terapiaa useamman vuoden ajan. Vanhemmille pitäisi pakollisena kuulua pariterapia-jaksoja, jossa selvitetään miksi olette eroamassa ja olisiko ero estettävissä.
Mielestäni ihmiset ovat nykyään niin uusavuttomia, ettei ne kykene ajattelemaan lapsen etua, vaan haetaan sitä helppoa elämää keinolla millä hyvänsä.
Kommentit (24)
niiden onnellisten vanhempien uuden puolisot jotka suorastaan vihaavat, inhoavat ja halveksuvat näitä kumppaneiden lapsia? Lapsihan on AINA syytön tilanteeseen.
Minä olin valmis vaikka mihin suuntaan taipumaan. Mutta mies ei halunnut ei. Hän valitsi toisen. Yksin on paha parantaa liittoa...
paska suhteesi on saanut aikaan lapset. SINÄ olet vastuussa suhteestasi, joka on lastesi perhe.
On pariterapioita ja muitakin palveluita, joiden avulla parisuhdetta voi kehittää ja jos ON halua suhteen saa toimimaan. Ihmisillä ei vaan ole halua tehdä töitä parisuhteensa eteen. Pakataan vaan kassi ja paetaan ongelmia. Niin helppoa!
T. Yhdessä ollaan oltu jo 16 vuotta. En ymmärrä eroavia ihmisiä.
Lastensuojelu kuormittuisi, kun erotaan niin paljon.
tuomitse avioeroja. Useinmiten ihmiset eroaa hyvästä syystä ja miettivät siinä lastensakin parasta!
Mutta se on kyllä totta, että siinä on riski sille, että homma menee psykologisesti persiilleen. Olisi ihan hyvä, jos pariskunnille edes tarjottaisiin sitä parisuhdeterapiaa eron yhteydessä. Ja vaikka neuvolapsykologi/koulupsykologi juttelisi lasten kanssa pari kertaa kartottaakseen, mikä on lasten mieliala ja onko mahdollisesti tarvetta tukitoimiin.
Tuollainen ennaltaehkäisevä työkin on muuten usein määritelmällisesti lastensuojelua nykyään, ei siis kannata kavahtaa sitä sanaa, ja kuvitella, että ap puhuu suurin piirtein huostaanotoista nyt!
Kannattaa kuitenkin tiedostaa, ap, että kuntien tai järjestöjen resurssit tarjota tuollaista terapiaa eivät riitä mittavaan laajennukseen. Jo nyt esim. täällä stadissa on yli PUOLEN VUODEN jono parisuhdeterapiaan! Tiedän, koska ilmoittauduimme jonoon miehen kanssa kesäkuussa ja siinä vaiheessa ennustivat, että päästään vastaanotolle ehkä tammi-helmikuussa.
että juuri siksi tämä pitäisi olla pakollinen reitti hoitaa asioita, jos esim. mies vähät välittää perheen koossa pysymisestä.
Jos lastensuojeluun satsattais raha tätä varten, uskon, että tulevaisuudessa hyöty tulisi takaisin kasvavien lasten hyvinvoinnissa.
Mutta en enää tekstin sisällön. Ero on lapselle niin suuri shokki ja hylkäämiskokemus, että lapselle pitäisi ehdottomasti tarjota ammattimaista apua asian käsittelyyn. Vanhemmille joku Fisherin eroseminaarin tyyppinen palvelu olisi ihan hyvä. Sen tarkoitus ei olisi estää eroa, vaan estää lapsen henkinen heitteillejättö erotilanteissa.
Olisi hyvä, että eroavat vanhemmat "pakotettaisiin" katsomaan asiaa lastenkin kannalta. Hyvin monet vanhemmat ovat tunnollisia ja pitävät erossa huolta lapsistaan hyvin, mutta valitettavan paljon on myös näitä, jotka päättävät vaihtaa puolisoa lennossa (lapset ikäänkuin siirretään uuteen perheeseen oletuksella, että kun vanhempi on onnellinen on myös lapsi onnellinen) tai niitä, jotka yhtäkkiä vain pakkaavat kassinsa ja katoavat lapsen elämästä.
Nämä ovat niin mullistavia asioita, että ne pitäisi ottaa yhteiskunnan kannalta käsittelyyn, koska selvästi monilla ihmisillä ei tunnu olevan riittävästi henkilökohtaista motivaatiota tämän asian parantamiseksi.
Tietysti vaatisi paljon resursseja, mutta pitäisi osata katsoa pitemmälle: toisessa päässä rahaa käytetään ennaltaehkäisyyn ja "hyviin eroihin" panostamiseen, toisessa päässä taas lasten ja nuorten lisääntyvään pahoinvointiin, joka johtaa masennukseen, syrjäytymiseen, päihdeongelmiin jne. jne. ja lisäksi toimii ketjureaktiona lasten tulevissa omissa parisuhteissa ja perheissä.
eroa ei voi aina välttää, mutta vastuullinen aikuinen antaa aikaa lapselle toipua erosta ennen kuin passittelee uusia kumppaneita näytille. ja käsittelee itse eronsa ennen kuin ryntää uuteen suhteeseen. joten olen samaa mieltä.
Mutta kuka tämän lystin maksaisi?
makselee eroperheiden lasten mielenterveysongelmista koituvia kuluja? Tuollainen järjestelmä tullee väistämättä ajankohtaiseksi sitten kun tilanne leviää käsiin.
No kyllä olis Suomessa kohta täystyöllisyys sitten, sillä noin puolet aviopareista eroaa.
lastensuojelun piirissä olevat lapset eivät saa terapiaa (et tätä varmaan tarkoittanutkaan). Ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että näillä resursseilla mitä lastensuojelussa nyt on tulisi jokainen eroperheen lapsi lastensuojelun piiriin. Lastensuojelun tarve on aina arvioitava tilannekohtaisesti. Varmaan eroryhmät kuitenkin olisivat hyviä sekä eroperheen lapsille että vanhemmille mutta tämäntyyppiseen toimintaan on kyllä oikeasti ketään vaikea pakottaa. Ja kyllä ero oikeasti on monesti kipeä päätös jolla nimenomaan haetaan lapsille parempaa elämää. Oma kokemukseni on valitettavasti usein se, että ne joiden olisi hyväkin erota eivät eroa ja toiset ehkä turhankin helposti. Mutta ei ulkopuolinen aina voi kaikkea tietää.
sossu, jolla työpaikka lastensuojelussa
ihmisillä on MONIA syitä ls:n asiakkaaksi joutumiseen tai vapaaehtoiseen hakeutumiseen
t. ammattikasvattaja
Ihme paskan jauhantaa ja olettamista kuinka asiat on.Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä hoitamaan eronsa ja jos eivät pysty niin sitten voi muut tahot puuttua asiaan,vaikka yleensä näin ei tapahdu.Isä saa tehdä mitä haluaa ja äiti kantaa seuraukset asiasta
esimerkiksi vuoroviikkoperheissä. Häntä ei hylkää kukaan, vaan molemmat rakastavat vanhemmat säilyvät arjessa.
esimerkiksi vuoroviikkoperheissä. Häntä ei hylkää kukaan, vaan molemmat rakastavat vanhemmat säilyvät arjessa.
Haukkuivat toisiaan ja toisilleen rakkaita asioita ja ihmisiä. Eli samalla haukkuivat minulle rakkaita ihmisiä.
Ala-asteen itkin päivittäin ja pelkäsin vanhempieni eroamista. Yläasteella aloin toivomaan että tajuaisivat erota ja päästäisivöt meidät siitä jatkuvan riitelyn ja loukkausten kuuntelemisesta.
Eivät eronneet. Edelleenkään en usko että ovat koskaan rakastaneet saati kunnioittaneet toisiansa ja olen katkera miten paljon pahaa he laittoivat lapsensa kuuntelemaan näille rakkaista ihmisistä ja miten laittoivat lapsensa valitsemaan puolesa heidän riidoissa.
Tekopyhyyttä väittää että väkisin yhdessä sinnitteleminen olisi lasten paras ja ero lapsille huonoin vaihtoehto.
kuin se että lapsella olisi kaksi onnellista vanhempaa?