Miksi olen itsekäs?
Olen itsekäs siis sillä tavalla etten halua antaa itsestäni muille jos siitä on kauheasti vaivaa minulle. En siis itsekäs sillä tavalla että veisin viimeiset kakkupalat tai ohittaisin jonossa tilaisuuden tullen jne. Vaan en siis halua osallistua toisten juhlien järjestämiseen apuna, en mennä huutavaa lasta rauhoittelemaan takapenkille autossa kun äiti ajaa tai jaksa matkustaa toiselle paikkakunnalle kaason tehtävien toimesta jne, käytän vapaapäiväni niin miten itse haluan ja näin, oli se sitten toisen ehottamaa mieleistä toimintaa tai itseni keksimää. Mietin vaan sitä että onko ok olla tällainen tai miksi minusta on tullut tällainen vai onko tämä vaan ollut luonteeni syntymästä lähtien. Mieheni siis moittii minua siitä miten itsekäs olen kun kerron näistä ärsyttävistä ja kuormittavista tilanteista joihin "meinasin joutua" mutta kieltäydyin, niin siksi aloin pohdiskella tätä enemmänkin. Kuitenkin miellän itseni ystävälliseksi ja lempeäksi mutta enkö ole sitä oikeasti jos minusta löytyy myös tämä vahva itsekäs puoli.
Up