Onko kukaan koskaan parantunut fobiasta? Miten?

yksinkertaisesti kohtaamalla pelkoni. Kyseessä piikki/verikoekammo, lentopelko sekä käärmekammo. Korkeanpaikankammosta en ole päässyt.

En voisi ikinä suostua siedätyshoitoon.

välilä aika paha myös. Välttelen ihmisiä joilla ollut mahatauti, lisään käsidesin käyttöä jos kuulen että liikkeellä on mahatautia ja saatan jopa rajoittaa lasteni liikkumista esi kauppaan tai kavereille epidemioiden aikana. Ärsyttävää.



Yritän lieventää pelkoani ajattelemalla että kukaan ei kuole jos oksennan tai lapseni oksentaa kotona tai yleisellä paikalla. Mulla on aina käsilaukussa pieni muovipussi ihan vain mielenrauhan vuoksi että jos tulisi paha olo yleisellä paikalla enkä ehtisi vessaan niin en ainakaan lattioille puklaisi. Näillä eväillä mennään.

ja vaikka olen lasten mahatauteja hoidellut niin yhtään ei helpota vaan pahemmaksi menee :(

välilä aika paha myös. Välttelen ihmisiä joilla ollut mahatauti, lisään käsidesin käyttöä jos kuulen että liikkeellä on mahatautia ja saatan jopa rajoittaa lasteni liikkumista esi kauppaan tai kavereille epidemioiden aikana. Ärsyttävää.

Yritän lieventää pelkoani ajattelemalla että kukaan ei kuole jos oksennan tai lapseni oksentaa kotona tai yleisellä paikalla. Mulla on aina käsilaukussa pieni muovipussi ihan vain mielenrauhan vuoksi että jos tulisi paha olo yleisellä paikalla enkä ehtisi vessaan niin en ainakaan lattioille puklaisi. Näillä eväillä mennään.

on jotenkin ahdistavaa kun saa kokoajan "kytätä" oksennusmerkkejä lapsilla. Olen todella kyllästynut koko fobiaan ja haluan todella apua!

api

voi päästä peloista irti.



Olen aina ollut piikkikammoinen, eikä minua suinkaan helpottanut jokaviikkoinen syöpäpolilla hoitojen saaminen ja piikittäminen niin hoidoissa, verikokeissa kuin niiden jälkeen kontrolleissa, joissa piikitettäviä suonia tuskin edes löytyy.



t. myös se araknofobiainen