Onko täällä ihmisiä kenellekään ei yhtään ystävää ja asia on ok?

Ei ole ystäviä, eikä ole ok. Mutta taidan olla hiukan vaikea siinä asiassa, että löydän ystäviä.

Minua pidetään erikoisena, tai sitten tullaan kateelliseksi.

Haluan vain, että ystävyys tuo iloa ja hyvää oloa. Ja voin olla oma itseni. En enempää, enkä vähempää.

En halua selitellä kenellekkään tai puolustella olemistani.

Minulla ei ole ystäviä. Tulen kaikkien kanssa toimeen paria entistä työkaveria tapaan kerran vuodessa.

Voin samaistua tuohon että saisin kyllä helposti ystäviä ja tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta en koe ystävyyssuhteiden luomista tai ylläpitämistä sellaisena mikä sopisi elämääni

Ap

Jokainen on pettänyt. Kavereita enää vaan

Ei kannata uskoutua kenellekään. Ihme vempuloita kaikki

Täällä yksi. Mulla on niin outo tarina, että sitä on raskasta selittää. Liikaa olen valinnut (?) sitten itsekeskeisiä tolloja seuraksi, pelännyt varmaan lopulta itsekin kiintymistä. Olisi hienoa kokea aito ystävyys mutta en tiedä, miten mahdollista se enää nykyisessä maailmassa on ja toisaalta tiedän pärjääväni näinkin. Olin jo lapsena olosuhteiden pakosta ns omillani. Tuossa on kaksi puolta. Kovin ulospäinsuuntautuvaksi se ei kyllä kasvattanut, mutta ehkä täällä notkuminen on sitten minun kontribuutioni ihmiskunnalle.

Olen vasta tajunnut, ettei minulla ole koskaan ollut oikeasti hyvää ja luotettavaa ystävää. Aluksi se oli järkytys, mutta en enää murehdi sitä. Riitän itse itselleni. Järkevää keskusteluseuraa joskus kaipaan ja kavereita johonkin tekemiseen. Enemmän kaipaan silti yksinoloa kuin seuraa. Puoliso on ja aikuiset lapset jne.

Ei mullakaan ole ystäviä. On yksi, jonka kanssa juttelen pari kertaa vuodessa ja joitain tuttavia. Mulle itse asiassa riittää mun perhe: lapsi ja mies sekä mun vanhemmat ja sisarus perheineen. En ole yhtään yksinäinen, mutta uskon että kun tulee taas aikaa enemmän niin alan haalia ystäviä ympärille. Tai ehkä en. Sen näkee sitten. Olen aina kuitenkin tykännyt käydä vaikka leffassakin yksin, ei ongelmaa.

Ei ole ollut ystäviä 10 vuoteen. En ole kaivannut. Olen keskittynyt omaan ja lapseni elämään. En ole jaksanut olla sosiaalinen, työ riittää.

Omat vanhemmat ja työkaverit. En ole ikinä osannut solmia kaverisuhteita naisiin, jotenkin pelkään heitä ja ehkä monet naiset karttavatkin minua. Ehken ole sosiaalisesti kovin lahjakas ja ulkonäkökin on rehellisesti sanottuna ruma, ja kukapa nainen ruman kaverin kanssa haluaisi näyttäytyä. Miesten kanssa ystävystymiset taas ovat stopanneet siihen, että ovat olleet sukupuolisesti kiinnostuneita. Joten olen sitten ilman kavereita.

Olen ghoustannut kaikki kaverit, koska niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

Luulen että enemmän on ihmisiä joilla on enintään viisi hyvää ystävää ja joita nähdään muutaman kerran vuodessa. Ainakin aikuisilla. Monilla on perheet, työ vie ison osan ajasta ja jos kumppanikin löytyy niin ei ystäviä niin kaipaakaan. Harvemmin on niitä joilla on iso porukka paitsi nuorilla

Enimmäkseen näyttää siltä, että harvalla on ystäviä joiden kanssa tiiviisti yhteyksissä. Tai sinkuilla ehkä on, mutta naisille tuntuu riittävän että on mies ja ehkä lapsia. Monet sanoo, etteivät työn ja perheen ja harrastusten jälkeen jaksa paljon muuta. Eli joskus harvoin pitävät yhteyttä ns ystäviinsä. Sitten ne, joilla ei perhettä ole, yleensä kaipaavat ihmisiä elämäänsä.

Minulla ei ole ystäviä. Ei ole edes vanhempia. Olen täysin yksin tällä planeetalla. Kellään on tuskin huonompaa elämää kuin minulla että viettää tälläistä yksinäisiä elämää.

Mun kavereista tuli niin rajaton riippakivi etten jaksanut enää sitä takertumista ja katkaisin välit. Sitä ennen en itse enää ottanut yhteyttä sinne suuntaan varmaan vuoteen-kahteen eikä tuo tajunnut edes sitä vaan itse soitteli jatkuvasti ja minun piti olla 24/7 tavoitettavissa

Ap kysyi onko ihmisiä ketkä on ok sen kanssa ettei ole ystäviä, miksi tänne tulee itkemään sellaiset jotka haluaa ystäviä?? Ihmiset ei osaa lukea. Tehkää oma keskustelu missä itkette yksinäisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi onko ihmisiä ketkä on ok sen kanssa ettei ole ystäviä, miksi tänne tulee itkemään sellaiset jotka haluaa ystäviä?? Ihmiset ei osaa lukea. Tehkää oma keskustelu missä itkette yksinäisyyttä

Lisään vielä että ei ole ystäviä ja asia on ok. Muille taas tuntuu olevan ongelma jos tulee puhetta ja heti ollaan neuvomassa missä tapaa ihmisiä:D

Oli ennen laaja ystäväpiiri, mutta ei jaksanut sitä draamaa. Nyt on vain kaksi kaveria ja nekin miehiä, en enää naisten kanssa ala kaveeraamaan

Ei ole ystäviä. Kavereita ja tuttavia muutamia. Asia on täysin ok.

Vierailija kirjoitti:

Enimmäkseen näyttää siltä, että harvalla on ystäviä joiden kanssa tiiviisti yhteyksissä. Tai sinkuilla ehkä on, mutta naisille tuntuu riittävän että on mies ja ehkä lapsia. Monet sanoo, etteivät työn ja perheen ja harrastusten jälkeen jaksa paljon muuta. Eli joskus harvoin pitävät yhteyttä ns ystäviinsä. Sitten ne, joilla ei perhettä ole, yleensä kaipaavat ihmisiä elämäänsä.

Minulle ihmissuhteet ovat niin kuluttavia, että minulla ei oikeasti ole virtaa pitää sekä kavereita että miestä. Siksi saa työkaverit riittää ja aina joskus joku miessuhde.

Ei ole ystäviä. Asun keskellä korpea, ammattini on myös sellaista missä ei paljon ihmisiä tapaa. Kotoa taasen löytyy niin hevosia, koiria kuin kissojakin. En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmissuhteita