Mikä on paras tapa ratkaista kiusaamisongelma?
Kommentit (33)
Kiusaajat on usein tavalla tai toisella hyvin yksinkertaisia, joten se on aika helppoakin.
Väkivalta. Ei mukavaa, mutta aina toimivaa. Ei paljon enää ilkuttu kun oli hammaslattialla:)
Ei mitään huutoäänestyksiä, vaatikaa maamme tilanteesta vastuussa olevat esiin ja vastaamaan teoistaan. Tässä korruptoituneessa maassa piiloudutaan toisten selkien taakse ihan liikaa.
Kiusatun pitäisi alkaa treenata painia tai nyrkkeilyä, jotta pystyy antaa kiusaajille turpiin. Mutta tuleeko siitä nykyään lasu?
Kysyy kiusaajalta muiden kuullen että vieläkö tämä imeskelee isänsä munaa kuten niin usein aiemmin.
Kiusaaminen on ryhmäilmiö. Eli jos kukaan ei naura tai mene kiusaamiseen mukaan, se loppuu.
Oma poikani osallistui ilkkumiseen ja minä vein hänet pyytämään kädestä anteeksi kiusatulta ja hänen perheeltään. Siihen loppui kiusaaminen. Ja seuraavalla kerralla ei mennyt naureskeluun mukaan vaan puolusti kiusattua. Vastuu kiusaamisesta on koko luokalla. Joukkovoimalla tehdään kiusaamisesta loppu.
Kiusaajat hakataan ja housut vedetään alas, koko koulun edessä. Jos he ovat itse kuvanneet kiusaamiseen liittyviä tilanteita, edellä mainitun saa myös kuvata ja postata nettiin. Loppuu nopeasti, voin luvata.
Vierailija kirjoitti:
Kysyy kiusaajalta muiden kuullen että vieläkö tämä imeskelee isänsä munaa kuten niin usein aiemmin.
Tai että onko hanuri vielä arka kun isänsä sinne harrasteli rakkaudentekoja.
ampua kiusaaja siihen paikkaan heti
Tämä taitaa pitää paikkaansa. Aikoinaan pikkuveljeni luokalla oli yksi aika kyseenalaisista oloista tuleva, muita kiusaava ja häiriköivä poika. Kun tämä poika yritti kiusata pikkuveljeä, pikkuveli kysyi ärsyyntyneenä "ootko sä taas pelännyt isääsi ja valvonut koko yön sen takia, kun sä teet tuollaista?". Ei siis edes mitenkään pahasti sanottu, vaan tämä kommentti vaan nolasi kyseisen pojan ja siihen loppui kiusaamishalut ainakin siinä tilanteessa. Toki tämä oli kiusaajalle arka paikka ja häntä nolotti kun asia edes otettiin puheeksi kaikkien kuullen.
Kiusaajan voisi velvoittaa juttelemaan jonkun psykologin, kuraattorin tai sairaanhoitajan kanssa vaikka 3h viikossa aiheesta, miksi tuntee tarvetta kiusata ja mikä on se oma ongelma, jonka kanssa selviämiseen tarvitsee sitä, että saa alistaa toista tai käyttäytyä väkivaltaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajan voisi velvoittaa juttelemaan jonkun psykologin, kuraattorin tai sairaanhoitajan kanssa vaikka 3h viikossa aiheesta, miksi tuntee tarvetta kiusata ja mikä on se oma ongelma, jonka kanssa selviämiseen tarvitsee sitä, että saa alistaa toista tai käyttäytyä väkivaltaisesti.
Tämä on aika hyvä idea. Kiusaajan voisi myös esimerkiksi velvoittaa pitämään päiväkirjaa siitä, miksi hän tuntee tarvetta esimerkiksi nimitellä tai häiritä muita oppilaita.
Ennen kouluissa oli oppiaineina sekä käytös että huolellisuus ja tarkkaavaisuus. Jos olisi nykyäänkin niin luokalleen jäisivät. Eipä tarvitsisi muuta kuin kuivasti todeta, että itse ei ole niin paljoa koulua rakastanut, että ottaisi ehdot käytöksestä ja viettäisi kesän käytöskoulussa ja/tai kävisi kaksi kertaa saman luokan.
Kiusaajat myllyyn ja rehuksi turkistarhoille.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ihan oikeasti toimii. Pitää vain varoa ettei itse näyttäydy kiusaajana, mutta pakkohan näille ihmisille on näyttää ja pitää rajat, kun eivät niitä muuten tajua.
Mun nuoren kiusaaja odottaa, että tervehdin vastaan tullessa. Nostan katseeni ja katson yli. Vaihtaa nykyään toiselle puolen tietä, eikä kulje läheltäkään meidän nuorta.
Yritti monet kerrat syrjäyttää nuoren kaveripiiristä, ei onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat myllyyn ja rehuksi turkistarhoille.
Kiitos hurtista heitosta. Olen tänään ollut itkutuulella ja muistin kaiken sen ajan, mistä minulla meni nuoruus pilalle yksinäisyyteen ajettuna kiusan kohteena.
En vieläkään ymmärrä sitä pahuutta ja välinpitämättömyyttä. Ennen kiusaamista minulla oli ystäviä, sitten käännettiin selkä. Lapsuudenystävä hylkäsi muiden mukana, en ollut tehnyt mitään. Edelleen muistan miten tykkäsin siitä ystävästä, enkä voi käsittää, miten toinen ei välittynytkään sinusta pennin pyörylää.
Johtuen yläkoulun järjettömästä kiusaamisesta, minulta vietiin kaikki lapsuudenaikaiset ystävät eikä nykyään ole ystäviä jäljellä sieltä. Aikuisiällä on vaikea saada uusia ystäviä, ne eivät ole niin pysyviä tms.
Jäljet ovat pitkät, kiusaaminen vaikuttaa arkuuteen. Kiusaajat sen sijaan porhaltavat menemään. Herkemmät joutuvat itkemään.
Koulupuvut, kuri ja empatiakasvatus päiväkodista alkaen. Voi viedä sukupolvia että valtaosa olisi sivistyneitä ja mukavia ihmisiä mutta se olisi avain muutokseen. Nyt Suomessa on kasvatettua aina kylmiä ja kovia ihmisiä.
Ilmoittaa vanhemmalle että hänellä on kasvatusvastuu lapsestaan ja jos kiusaaminen ei lopu, asia siirtyy meidän aikuistenväliseksi.
Tämä ihan oikeasti toimii. Pitää vain varoa ettei itse näyttäydy kiusaajana, mutta pakkohan näille ihmisille on näyttää ja pitää rajat, kun eivät niitä muuten tajua.