AMK-opinnot ja järjetön stressi

Kuulostaa siltä että olet melkoisen stressaantunut. Itselläni ei ollut tuollaista ollenkaan alussa mutta joskus koulun puolivälissä tuli uupumusta kun kävin töissäkin samaan aikaan. Kieltämättä aikatauluttaminen oli vaikeaa kun oli tenttiä,esseitä ja ryhmätöitä. Hirveästi ei jäänyt vapaa-aikaa. Oikeastaan vähän kadun sitä että tuhlasin nuoruudesta niinkin paljon aikaa opiskeluun. Yritä jotenkin relata ja muista että pitää olla vapaa-aikaakin.

Haluatko kertoa mitä alaa opiskelet ja paljonko opintopisteitä meinasit saada kasaan nyt syyslukukaudella?

Itse aloitin tekniikan alan opinnot, ja kyllä on ihan pirun stressaavaa. Mulla on opiskelun lisäksi muitakin aikaa vieviä velvollisuuksia ja pelottaa miten näistä kaikista selviää. Tää on vielä monimuoto-opiskelua, joten tosi paljon on ihan vaan omasta ajankäytön suunnittelusta ja toteutuksesta kiinni, että kurssit etenee ja valmistuu ajallaan.

Ei ole kysymys heikkoudesta. Se helpottaa stressi kun tottuu siihen, että meno on kovaa. Ainoa mikä voi tulla vastaan monimuoto-opiskelussa on rahoitusriski ja se on vaikutuksiltaan merkittävä. Eli kuinka hallita yllättävä tulotason muutos alaspäin, siis jos esimerkiksi se bisnes millä koulunsa ajatteli rahoittaa kyykkäisi alta. Ainahan näin ei käy, sekin on hyvä muistaa. Muutoin nuo läpäisenkö kurssin ajatukset ei nyt niin kovin merkittäviä riskejä ole. On hyvä että aikataulu laadittu. Aikatauluun täytyy mahduttaa myös lepo ja palautuminen.

Kiitos vastauksista! Opiskelen terveysalaa ja työt olen toistaiseksi jättänyt sivuun näin alussa. Luulen että osaltaan stressin aiheuttaa uuteen arkeen totuttelu, aiempi työni oli aika yksinkertaista ja vapaa-aikaa oli kylliksi palautumiseen. Tämä ottaa varmasti oman aikansa jotta uudesta elämästä tulee tavallista arkea vaikka luulin valmistautuneeni hyvin. Eniten hermostuttaa ensimmäinen harjoittelu joka tapahtuu jo tämän syksyn aikana, eli aika kovalla vauhdilla tosiaan mennään. No, elämästä ei voi selviytyä ellei kestä välillä epämiellyttäviä tunteita ja kiirettä, se vain on niin. Tällä hetkellä tekisi mieli hypätä pari kuukautta ajassa eteenpäin ja jättää tämä inhottava epätietoisuuden jakso elämättä.

Ap

Mä opiskelin tekniikan alaa AMK:ssa, olihan siinä tekemistä mutta ihan hyvin selvisi. Helppoa lukioon verrattuna.

Onnittelut opiskelupaikasta! Alussa kaikki uusi voi tuntua hankalalta ja kaaosmaiselta ja on normaalia ajatella että onko minusta sittenkään tähän. Mutta tuo menee ohi, asiat alkavat pikkuhiljaa selkiytymään ja epävarmuus opinnoissa pärjäämisestä häipyy tai muuttuu ainakin siedettävämmäksi.

Amk-opinnoissa on paljon myös joustovaraa ja opintoja voi räätälöidä omien tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti. Kaikkea ei tarvitse pusertaa opetussuunnitelman mukaan. Kannattaa ehottomasti myös hyödyntää opintopsykologin palveluja, etenkin, jos stressi ja ahdistus pitkittyy.

Mikäli opiskelemaan on päässyt, niin kyllä sen selvittää. Työtä se vaatii mutta ei ole mahdotonta.

Kannattaa tehdä tehtävät heti eka viikonloppuna pois eikä vetkuttaa niitä viimetinkaan olkoot vaikka ryhmätöitä. Silloin opiskelu on rennompaa vaikka toisten silmissä ei ole. Samalla sitä kasvaa aikuisuuteen tulevaa työtä varten. Eka vuosi on kaikilla suurinpiirtein samanlaista ennenkuin erikoistumiset omille aloille alkavat. Kannattaa hyödyntää preppauskursseja ja kesälukukautta suorittaakseen joitain kursseja pois.

Laske rimaa, jos tavoitteet liitettäviä kursseista.

Työstä opiskelemaan aloittaminen on stressaavaa. Koulussa pitää opetella ensin järjestelmien käyttö, muihin tutustuminen, monta eri aihe-aluetta ja kaikki tuntuu tosi hankalalta alussa. Koulun lopussa mietit jo sitten että turhaan stressasin. Älä ota mitään uutta harrastusta nyt alkuun. Keskity koulun menoon oppimiseen.

Minulla on kaksi ja puoli vuotta amk-opintoja takana ja koko ajan olen ollut myös kokoaikatöissä. Eli stressi ja olematon vapaa-aika on kyllä tullut tutuksi. Lohdutukseksi voin sanoa, että ensimmäinen vuosi oli pahin, sitten alkoi helpottaa. Eikä joka kurssista kannata ottaa suorituspaineita, vaan hoitaa ne vaan joten kuten pois alta, ja keskittyä kunnolla niihin, jotka kokee tärkeäksi.

Luulin että amk on yliopistoon verrattuna helppoa kuin heinänteko. Onko sekin oikeasti noin stressaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että olet melkoisen stressaantunut. Itselläni ei ollut tuollaista ollenkaan alussa mutta joskus koulun puolivälissä tuli uupumusta kun kävin töissäkin samaan aikaan. Kieltämättä aikatauluttaminen oli vaikeaa kun oli tenttiä,esseitä ja ryhmätöitä. Hirveästi ei jäänyt vapaa-aikaa. Oikeastaan vähän kadun sitä että tuhlasin nuoruudesta niinkin paljon aikaa opiskeluun. Yritä jotenkin relata ja muista että pitää olla vapaa-aikaakin.

Tämä. Itse biletin ja valmistuin tupla-ajassa välttävin arvosanoin.

Kyllä se stressi tulee siitä, että niitä kursseja on (mukamas) älytön määrä heti syksyllä, kaikenlaisia töitä ja esitelmiä ym. palautettavaa plus tentit päälle.

Itse suosin aikoinaan to do -listaa, jossa oli jokaikinen tehtävä työ, esitelmä ja deadline. Oli kivaa yliviivata tehdyksi ja palautetuksi. Helpotti myös työmäärän hahmottamista ja ajankäytön suunnittelua.

Aluksi on niin paljon uutta opittavaa ja muutostilanteet ovat aina stressaavia.

Teilläkin on luultavasti paljon ryhmätöitä, niissä voitte yrittää tukea toisianne.

Opintojen loppuun saattamisessa motivaatio on kaiken a ja o.

Lopulta sitä huomaa, että 90% niistä opituista asioista on unohtunut, eikä se edes haittaa (työ)elämässä hyvin suoriutumisessa.

Voi, onpa teiltä tullut kivoja viestejä! On hyvä kuulla että en ole ainoa kokemukseni kanssa. Lähden tähän päivään luottavaisemmin mielin ja uskon että kaikki asettuu uomiinsa.

Ap

Johtunee alasta. Itse olen kolmannen vuoden liiketalouden monimuoto-opiskelija ja tähän asti koko koulu on ollut ihan vitsi! Joskus tietysti on ollut paljon tehtäviä, mutta ihan hyvin ne on kuitenkin ehtinyt tehdä.

Olin viime vuonna ihan samassa tilanteessa, se pahin "paniikki" fiilis kesti kuukauden ja jouluun mennessä olin jo tottunut. Mutta valehtelematta mietin ensimmäiset pari viikkoa lopettamista joka ikinen päivä.

Kävin läpi samoja asioita, ja nyt olen roikkunut koulusta pari vuotta vaikka muilta osin kouluni on jo loppu paitsi, etten saa millään opinnäytetyötäni valmiiksi asti.

Veikkaan, että oot myös ahdistunut eli kyse ei ole pelkästään stressistä.