Kaveri oli laittanyt kehyksiin sikiön ultraäänikuvan, viikolta 11 ja jotain :)

Itse kannoin kuvaa lompakossani, ja katselin sitä päivittäin.

tuossa nyt sitten mättää?



Itselläni on ko. kuvat edelleen vanhan neuvolakortin välissä, enkä yhtään ihmettele, vaikka joku kehyksiinkin laittaisi.



Yleensä se eka ultra on merkittävä juttu monessakin mielessä. Koko raskaudesta tulee enemmän todellinen, kun näkee, että siellä kohdussa todellakin on joku kasvamassa ja pieni sydän tykyttää. Ja monestihan tuon jälkeen kerrotaan vasta tuttavilla raskaudesta.

intranettiin skannaaminen on jo todella noloa... Itse en "antaisi" miehen noin toimia.

intranettiin skannaaminen on jo todella noloa... Itse en "antaisi" miehen noin toimia.

Musta se oli taas tosi söpöä. :) Vauvaa oli 2 vuotta yritetty ja oli todellakin odotettu. Nyt jo 11-vuotias täydellinen poika!

ja laitoin taustakuvaksi.

nekös vauvat on vähemmän odotettuja, joiden isät ja äidit käyttäytyy normaalisti?

nekös vauvat on vähemmän odotettuja, joiden isät ja äidit käyttäytyy normaalisti?

Minullakin on lapseni jalan ultrakuva seinällä kehyksissä.

nekös vauvat on vähemmän odotettuja, joiden isät ja äidit käyttäytyy normaalisti?

Tää ei nyt ihan ymmärrä kysymystä? Miksi se olisi vähemmän normaalia jos on niin innoissan vauvasta, että kehystää ultrakuvan tai laittaa sen intraan työkavereiden näkyville?

Ton ajattelutavan mukaan olisi epänormaalia, jos työpisteellä on lasten kuvia, esim. koulukuvat kehystettynä.

Siis ne jotka kehystelee sikiöiden kuvia!



Alttari kenties?

Mitäs te sitten teette jos keskenmeno tulee? Siis ne jotka kehystelee sikiöiden kuvia!

Alttari kenties?

Kohtuun kuolleen vauvan kuva yöpöydällä. Niin, lääkäri puhui koko ajan sikiöstä, vauvaksihan se muuttuu vasta jos elossa syntyy.

Mitäs te sitten teette jos keskenmeno tulee? Siis ne jotka kehystelee sikiöiden kuvia! Alttari kenties?

Kohtuun kuolleen vauvan kuva yöpöydällä. Niin, lääkäri puhui koko ajan sikiöstä, vauvaksihan se muuttuu vasta jos elossa syntyy.

On nimittäin kaks eriasiaa ne!

Minun lapseni kuoli, tosin syntymänsä jälkeen. Ei niitä kuvia ole minnekään piiloon laitettu. Ihan yhteenlaisiin tämä lapsi on osa meidän elämää vieläkin. Miksi pitäis kätkeä tunteet ja muistot siksi että kaikki ei mennytkään niin kuin "normaaleilla" vanhemmilla. Ja ihan varmasti tuleva lapsemme saa tietää että hänellä on isosisko joka oli ja on meille edelleen rakas. Samaa ajattelen keskenmenoista, samallalailla se lapsi on jo mielessä olemassa ja ihan varmasti sen eteen tehdään tulevaisuuden suunnitelmia yms. Tunteeton on se joka ajattelee ettei muistoja saisi olla edes sen yhden ultrakuvan verran.

Mitäs te sitten teette jos keskenmeno tulee? Siis ne jotka kehystelee sikiöiden kuvia!

Alttari kenties?

Kohtuun kuolleen vauvan kuva yöpöydällä. Niin, lääkäri puhui koko ajan sikiöstä, vauvaksihan se muuttuu vasta jos elossa syntyy.

Itse mulla ei oo tullut edes mieleen kehystellä ultraääni-kuvia.

En mä niitä ole muutenkaan pahemmin esitellyt.



Mä olen kokenut yhden keskenmenon ja se ei ollut iso juttu. Sen raskauden kuvat on roskissa, kerkesin siinä ekassa käydä.



Tällä hetkellä olen raskaana. Lapsia on jo kaksi, ne ei edes tiedä vielä että mä olen raskaana, jo senkin takia kuvat tästä on vielä piilossa.

vielä silloinkin kun lapsi oli jo syntynyt. Mitä siitä jos jonkun mielestä on noloa tai junttia tai mitä vaan, omapahan on kuvamme, kotimme ja lapsemme.

Siis ne jotka kehystelee sikiöiden kuvia!

Alttari kenties?

ja kehystin sikiön eli vauvani ultraäänikuvan muistoksi hyllyyn. Muiden lasten ultrakuvia en ole kehystänyt, koska heistä minulla on parempiakin kuvia.

Olet onnekas, kun et taida tietää mistä puhut.