tulin eilisessä vanhempainillassa niin surulliseksi

Todella mautonta, hyi mitä ihmisiä.

kolmen lapsen vanhemmat kerralla paikalla, puhutaan avoimesti kunkin lapsen ja lasten välisistä ongelmista. Sori, olisi pitänyt laittaa avaukseen.



ap

toki jos kyse on vanhempien taholta pelko "leimaantumisesta",niin se on asia erikseen.

ylireagointi ärsykkeisiin, nykyään on olemassa tosi hyviä lääkkeitä, jotka tasaavat pahimpia piikkejä. Opettaja sanoikin, että jos ei esimerkiksi kestä sitä, että joku tönäisee vahingossa kadulla, niin pitää muuttaa keskelle metsää ettei vahingossakaan törmää keneenkään. Vankilaan joutuminen on todella suuri riski tämän kaverin kohdalla. Puutteellinen sosiaalinen hahmotuskyky, leimahdusalttius ja taipumus väkivaltaan...ei hyvältä näytä. Miksi ei voisi edes kokeilla?



ap

on jo tosi isokokoinenkin kaiken lisäksi. Niitä lapsia jotka eivät ole tarpeeksi vammaisia saadakseen apua, toisaalta vanhemmatkaan eivät täysin tajua miten vakavasta tilanteesta on kyse.



ap

sekasortoisessa yhteiskunnassa (sodat, luonnonkatastrofit), jossa nopea reagointi ja impulsivisuus on eduksi mutta Suomi ei todennäköisesti ihan äkkiä ole sellaiseksi muuttumassa. Kannattaiskohan sen isän ajatella miten poikansa pärjää olemassaolevassa ympäristössä.

opettaja sanoi että poika ei voi jatkaa tuossa koulussa, koska muodostuneet välikohtaukset vievät liikaa setvimisaikaa. Luokassa on kaapinkokoinen avustaja, joka auttaa tietysti tarvittaessa, mutta kumma kyllä kaikki ikävä sattuu aina kun henkilökunta katsoo hetkeksi muualle.



ap

erityisluokka, kolmen lapsen vanhemmat kerralla paikalla, puhutaan avoimesti kunkin lapsen ja lasten välisistä ongelmista. Sori, olisi pitänyt laittaa avaukseen. ap

Minusta tämä avaus ei ollut viisaasti tehty. Lasten ongelmat ja muut persoonaan liittyvät asiat on ainakin koulun taholta vaitiolovelvollisuuden piirissä, eikä niistä saa julkisesti huudella. Mietippä nyt omalta kohdaltasi, jos toinen näistä vanhemmista tekisi samanlaisen avauksen teidän erityislapsesta ja hänen ongelmistaan, joita on vanhempien kesken käsitelty.

Tällaiset asiat ja tiedot tulisi pitää LUOTTAMUKSELLISINA, eikä levitellä netissä.

Toisilla ne auttaa ja toisilla ei. En ole muuten koskaan kuullut lääkkeestä, joka auttaisi kosketusherkkyyteen.

Esim. Risperdal agressiivisuuteen ei auttanut pojallani yhtään, mutta ruokahalua kasvatti ja läskiä.

Nyt poika osaa puhua, ymmärtää puhetta ja se kyllä auttoi ja meillä on aurinkoinen poika.

Kenenkään lääkitykset ei kyllä kuulu sulle ja se on aivan varma.

yksityiskohtaisesti toisten lasten ongelmista täällä julkisesti.

ja jos törmäät vahingossa yli 180-senttiseen 100-kiloiseen kaveriin, joka saa kilarit ja käy kimppuun, toivoisit sinäkin että sen vanhemmat olisivat tehneet kaikkensa pojan auttamiseksi.



Ja niin kauan kuin tuollainen pakkaus on samassa luokkatilassa oman lapseni kanssa asia tasan kuuluu minullekin.



ap

Tietäisipä se isä, että nyt asia on julkinen. Ihan törkeätä kirjoitella toisen perheen asioista nettiin.

Veisin kyllä isänä asian eteenpäin, jos tämän kirjoituksen löytäisin.

ap

Erityislapsetkin kasvaa ja kehittyy ja et voi tietää kuinka kostetusherkkä tämä lapsi on aikuisena.

Oma lapseni on erityisluokalla ja mulle ei todellakaan kuulu niiden muiden lasten asiat.

T. 11, jolla on kehitysvammainen lapsi.

tämä on keskustelupalsta ja ilmaisin huoleni vaikeasta asiasta. Ja mihin huoli kääntyikään? Vaikeiden lasten vanhempainillat ovat erilaisia kuin muiden.



ap

isä tunnistaisi taatusti itsensä ja lapsensa kirjoituksistasi, samoin opettaja ja ne kolmannen erityislapsen vanhemmat.



Kuinka monessa koulussa luulet, että pidetään tällaisia kolmen perheen vanhempien välisiä keskusteluja ja puhutaan vielä erityislapsista. Elikkäs aika moni samaa koulua käyvä lapsi tai lapsen vanhempi tunnistaa henkilön.



Kuinka monessa koulussa on "kaapinkokoinen" kouluavustaja? Kyllä tässä on tuntomerkkejä jaeltu ja reippaasti.

näitä asioita käsiteltiin avoimesti ja kummastipa se nostaa teissä tunteita pintaan.



Minulla on kaksi vammaista lasta ja selkeästi erilainen lähestymistapa asioihin.



ap

Tällaiset asiat ja tiedot tulisi pitää LUOTTAMUKSELLISINA, eikä levitellä netissä.

ja minun erityislapseni terapioissa, kuntoutuksissa, vanhempanryhmissä, ja kouluasioissa on aina todettu tämä ensimmäiseksi. MITÄÄN ei levitellä sen huoneen ulkopuolella. Jotkut eivät ole edes tuntevinaan toisiaan niiden huoneiden ulkopuolella (ei kyllä kovin monet).

Mitä sitten lääkitykseen tulee niin se on oikeasti aika kaksipiippuinen juttu. Lääkitys voi olla pelastava tekijä joskus. Usein ei kuitenkaan ole. Kun ap puhuu impulssikontorollin "piikkejä tasaavista" lääkkeistä niin hän tarkoittanee neuroleptejä kuten risperdal. Ne vaikuttavat valitettavasti myös kognitiiviseen kykyyn. Eli ei tule tunnepiikkejä kun ei tule muitakaan ajatuksia. Tämmöinen lääkitys helposti poistaa ne piikit ja sitten ei tule sosiaalisia ongelmia lääkityksen aikana. Toisaalta tuo kognitiivinen vaikutus estää käsittelemästä asioita ja opettelemasta uusia reaktiotapoja, joten on mahdollista ja todennäköistä, että heti kun lääkitys lopetetaan, ongelmat tulevat takaisin. Jotkut käyttävät lääkettä koko ikänsä, mutta usein se ei ole mahdollista. JOS ihmiselle suunnitellaan yhteiskuntakelpoista tulevaisuutta käyttäytymisterapia ja neuropsykologinen kuntoutus olisivat lääkkeitä tärkeämpiä ja niihin nähden ensisijaisia.

Toinen ongelma on, että ssri-tyyppiset lääkkeet ja neuroleptitkin voivat käytön alku- ja loppuvaiheeessa lisätä aggressiivisuutta siihen taipuvaisilla ihmisillä täysin siitä huolimatta, että niiden tarkoitus on sitä vähentää.

jos taas ap puhuu stimulanttityyppisistä adhd-lääkkeistä, (concerta, ritalin), niihinkin liittyy ongelmia. Kognitiivista kykyä ne eivät säätele, mutta ne voivat aiheuttaa ticejä, sydänoireita, ja kyllä, vaikka ne onnistuessaan pienentävät adhd-ihmisten muuten reipasta taipumusta päihdeongelmiin, epäonnistunut lääkehoito voi (väärä annostus, liian pitkä tai liian lyhyt käyttö, se ettei lääkkeestä huolimatta saada asioita kunnolla kasaan vaan ongelmat jatkuvat lääkkeen kanssa) myös lisätä sitä.

Ei lääkehoito ole mikään yksiselitteinen pelastus, johon kaikki vastuulliset ja ymmärtäväiset erityislasten vanhemmat tarttuvat, vaan siinä on oikeasti todella monta asiaa, jotka on mietittävä ja punnittava haittojen, vaarojen hyötyjen ja mahdollisuuksien tasapainoa jokaisessa yksittäisessä tapauksessa.

Eli kasvamassa on selvä häirikkö ja rikollinen, mutta arvon av-mammojen mielestä ainoa "paha" on ap??

Just just...



Eihän lapsissa ja nuorissa voi koskaan mitään vikaa olla... Mistähän ne tupsahtelee sit ne sairaat ja rikolliset aikuiset??

ihan kuin mahdollinen tunnistettavuus olisi se suurin huoli.