Lue keskustelun säännöt.
Miten tulla onnelliseksi, psykiatrin mietteet
10.09.2023 |
Onko tästä uutisesta/kirjasta jo ollut ketju?
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000009814629.html
Olen osin samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta on todella suuri ero sillä, mitkä asiat elämässä on hyvin. Siis onko kyse "hyvä kahvi aamulla rauhassa nauttien" vai "hyvä tärkeä ihmissuhde jossa tulen rakastetuksi".
Eihän näitä asioita voi mitenkään laittaa samalle viivalle.
On edelleenkin totta, että hyvät ihmissuhteet (että niitä ylipäätään on, edes yksi!) ja riittävä taloudellinen toimeentulo antavat POHJAN onnellisuuden kokemukselle. Puutteessa (monessa mielessä) elävä toki ilahtuu pienistä onnen pipanoista elämässään, mutta on vaikea kokea syvää tyytyväisyyttä.
Masennus uhkaa yksinäisyydessä eläviä. Masentunut ei tunne kiitollisuutta, koska on turta. Ei niin päin, että on masentunut siksi, kun ei osaa olla kiitollinen.
Hra tri sanoi, "pitää opetella pois katkeruudesta, että voi tuntea kiitollisuutta". Miten tätä opitaan opetellaan? Ehkä katkeruus on liian ankara sana, pikemmin tyytymättömyys tai alistunut lamaannus asioiden suhteen joihin ei tule positiivista muutosta.
Katkeruus on aika äärimmäinen tuntemus, ja semmoisestatoki pitää pyrkiä pois, mikä syö ihmistä sisältä päin.
Kommentit (19)
Olen samaa mieltä kanssaisi siitä, että aamukahvin nauttimisella ja rakastetuksi tulemisen kokemuksella on suuri ero kun mietitään ihmisen onnellisuutta. Lisäisin myös siihen sen, että ei riitä että on rakastettu vaan ihmisten ympärillä pitäisi hyväksyä myös se, että sinä rakastat heitä. Silloin se on vastavuoroinen ihmissuhde. Tämä ettei rakkauteni kelpaa on ollut elämässä eniten tuskaa aiheuttava asia, jonka olen ratkaissut lopettamalla yrittämisen ja olen vain päästänyt ihmisistä irti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen tyytynyt siihen, että onnellisuuteni on aamukahvissa, auringon nousuissa ja laskuissa tai vaikka ensilumessa. Epäilen, että moni tulee onnettomaksi koska mieli ei pysty päästämään irti aivan oikeutetuista haluistaan ja tämä luo masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aina yhtä söpöä kun ylimmän tulodesiilin ihmiset pohdiskelee onnellisuuden syvintä olemusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssaisi siitä, että aamukahvin nauttimisella ja rakastetuksi tulemisen kokemuksella on suuri ero kun mietitään ihmisen onnellisuutta. Lisäisin myös siihen sen, että ei riitä että on rakastettu vaan ihmisten ympärillä pitäisi hyväksyä myös se, että sinä rakastat heitä. Silloin se on vastavuoroinen ihmissuhde. Tämä ettei rakkauteni kelpaa on ollut elämässä eniten tuskaa aiheuttava asia, jonka olen ratkaissut lopettamalla yrittämisen ja olen vain päästänyt ihmisistä irti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen tyytynyt siihen, että onnellisuuteni on aamukahvissa, auringon nousuissa ja laskuissa tai vaikka ensilumessa. Epäilen, että moni tulee onnettomaksi koska mieli ei pysty päästämään irti aivan oikeutetuista haluistaan ja tämä luo masennusta.
Olet kovin fiksu. 👍🏼
Kysyn vain: miksi sinua rakastavat ihmiset eivät ole halunneet ottaa vastaan rakkauttasi?
Minulla muuten sama 'kohtalo', mutta kulaan ei ole oikeasti bälittänyt, s.o. rakastanut. No, yksi addiktiivisesti ripustautunut oli, mutta se ei ollut tervettä.
Olen myös irroittautunut kaikista suhteista, mutta minua kalvaa tyydyttämätön kaipuu.
Vierailija kirjoitti:
Raha on paras psyykenlääke.
Tuo pyskiatri väittää nimenpmaan, ettei materia tuo onnea. Siis raha ei (muka) liity mitenkään onnellisuuden kokemiseen.
Ja tämmöinen opus on päässyt Kirjapajan kustantamana myyntiin.
Hoh hoijaa. 😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatri on älykäs lukenut mies.
Suorastaan Jumalasta seuraava, joka kirjoittaa ihmiselle hullun-paperit.
Kun lopettaa noiden artikkelien lukemisen ja etsii itse sen mikä toimii, on varmaan parempi. "Alistunut lamaannus" voi johtua ihmisten pahasta käytöksestä vuosien aikana, liioista vaatimuksista ympäristön tilaan nähden, firmojen johtojen vääristä valinnoista ja ehkä se henkilö ei itse saa mitään uraputkesta pitkine päivineen matkoineen ympäristöineen ja jotkut sairaudet omaavana.
On paljon yksityiskohtia joita on olemassa näissä asioissa, osa näkee ne ja osa ei. Ihmiset kokevat asiat eritavalla. Se että on kiitollinen hyvistä asioista, ei silti muuta ympäristöä tai ihmisiä paremmaksi, jos on ihan väärässä maassa tai paikassa. Ellei ole mahdollisuus vaikuttaa itse ja tehdä jotain omaa juttua. Keskittää huomionsa jonnekin, ettei ole keskeytyksiä jatkuvasti. Kaikki läheiset ihmissuhteet eivät ole terveellisiä, koska osa ihmisistä on "kovempia" ja kilpailullisia, vaikka pitäisi olla tasa-arvoinen lähtökohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs kun on yksin, sairas ja köyhä.
En tunne onnellisuutta tästä jokapäiväisestä taistelusta selviytymisestä. Psykiatri voisi vastata siihen.
Olen muuttanut maalle, luonnonläheiseen ja rauhalliseen paikkaan. Arkielämä on hiukka liian työlästä.
Olen usein yksinäinen. Yksinäisyys on kohtaamattomuutta, kukaan ei tunnista tarpeitani, saati välitä niistä.
Olen kuin autiolla saarella. Seuran puute on eri asia kuin syvä henkinen yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun on yksin, sairas ja köyhä.
En tunne onnellisuutta tästä jokapäiväisestä taistelusta selviytymisestä. Psykiatri voisi vastata siihen.
Sama. Olen liian uupunut tunteakseni onnea. Haluaisin nukkua ikiuneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssaisi siitä, että aamukahvin nauttimisella ja rakastetuksi tulemisen kokemuksella on suuri ero kun mietitään ihmisen onnellisuutta. Lisäisin myös siihen sen, että ei riitä että on rakastettu vaan ihmisten ympärillä pitäisi hyväksyä myös se, että sinä rakastat heitä. Silloin se on vastavuoroinen ihmissuhde. Tämä ettei rakkauteni kelpaa on ollut elämässä eniten tuskaa aiheuttava asia, jonka olen ratkaissut lopettamalla yrittämisen ja olen vain päästänyt ihmisistä irti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen tyytynyt siihen, että onnellisuuteni on aamukahvissa, auringon nousuissa ja laskuissa tai vaikka ensilumessa. Epäilen, että moni tulee onnettomaksi koska mieli ei pysty päästämään irti aivan oikeutetuista haluistaan ja tämä luo masennusta.
Olet kovin fiksu. 👍🏼
Kysyn vain: miksi sinua rakastavat ihmiset eivät ole halunneet ottaa vastaan rakkauttasi?
Minulla muuten sama 'kohtalo', mutta kulaan ei ole oikeasti bälittänyt, s.o. rakastanut. No, yksi addiktiivisesti ripustautunut oli, mutta se ei ollut tervettä.Olen myös irroittautunut kaikista suhteista, mutta minua kalvaa tyydyttämätön kaipuu.
Minulla on myös ollut näitä epäterveesti ja maanisesti, jopa pelottavasti ripustautuneita. Näiden lisäksi on ihmistyyppi joka säälii. Näitä on paljon ja nämä ihmiset ei halua vastavuoroisuutta säälinsä kohteelta. Olen monesti erehtynyt luulemaan ihmissuhdettani kaveruudeksi tai ystävyydeksi. Kun haluan palauttaa takaisin kokemaani ystävyyttä jossain muodossa, tämä koetaan vastenmieliseksi, loukkaavaksi tai hyökkääväksi eleeksi. Vasta nyt olen tajunnut että minua on katsottu alaspäin ja tekemällä samaa kuin he, heille tuli olo, että säälin heitä. Muut, heidän arvostamansa ihmiset, kun teki saman, ele otettiin aina mielihyvin vastaan. Opin tästä, että se ei ole viestin sisältö, vaan se kuka sen tuo. En yritä enää tarjota sitä mitä ei arvosteta koska olen väärä ihminen siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä mielessä totta ettei kahvikupillinen juurikaan mieltä tai sydäntä lämmitä, jos kaikki muu on pielessä. Taloudellinen vakaus on merkittävä kokemus onnen tunteessa siinä mielessä, että raha tuo vapautta ja vähentää stressiä jokapäiväisestä selviytymisestä. Rakkaus on vielä kirsikka kakun päällä, joka yksittäisenä tekijänä tuo ehkä eniten onnea. Moni parisuhde on kuitenkin kaatunut rahavaikeuksista johtuvaan stressiin.
Oon ollut 20 vuotta köyhä, välillä muiden avulla kokenut ns parempaa elämää. Kyllä se raha vaan tuo onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään, että köyhyys vie niin paljon aivo ja tunne kapasiteettia että ei koe olevansa edes ihminen, vain selviytymistä yrittävä robotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha on paras psyykenlääke.
Tuo pyskiatri väittää nimenpmaan, ettei materia tuo onnea. Siis raha ei (muka) liity mitenkään onnellisuuden kokemiseen.
Ja tämmöinen opus on päässyt Kirjapajan kustantamana myyntiin.
Hoh hoijaa. 😑
Ei väitä. Vaan että tietyn tason jälkeen raha ei lisää onnellisuutta. Usein upporikkaat ihmiset ovat onnettomia.
Merkityksellisyys. Tuo se tärkein ,sitä voi sitte pohtia mitä tuo tarkottaa .
Jope Ruonansuu sanoi hienosti dokumentissa, että hän joskus ajatteli miten "pitää olla talot, autot sun muut".
Hän kuitenkin oppi huomaamaan, ettei mitään "pidä" olla (* lainaus ei ihan suora, mutta kuitenkin).
Jos ei ole mielenrauhaa, tuollaiset ovat turhia.
Ainakin, jos ei tunne niistä onnea ja elä oman näköistä elämää.
Suorittaa jotain, mitä muut odottaa.
Toki tietty taloudellinen turvakin on tärkeää, se on varmaan aika totta.
Silti voi tulla tilanne, jossa omaisuus menee.
Ja sekin, että eri asiat tekevät eri ihmiset onnellisiksi.
Usein saa kyllä ihmettelyä joiltain, vaikkapa siitä miten "muka" viihtyy ihan itsekseen.
Itse en taas ymmärrä niitä, joilla täytyy lähes koko ajan olla suuri rytäkkä ympärillään.
Todella uuvuttavaa...
Mutta tämmöistä se on.
Vierailija kirjoitti:
Merkityksellisyys. Tuo se tärkein ,sitä voi sitte pohtia mitä tuo tarkottaa .
Mitä kenellekin.
Ei ainakaan sellaista, mikä ulkopuolelta määritellään.
Eikä tätäkään kannata liikaa pohtia.
Se on typerää, miten jotkut ottavat asiakseen määritellä jonkun toisen ihmisen merkityksen/ varsinkin "arvon" sen mukaan mitä itse arvostavat.
Ei ole varaa hyvään kahviin, ja suhde kärsii kun rahat loppu. Siitä voi erittäin hyvin ansaitseva psykiatri miettiä
Olen erittäin masentunut vaikean sairauteni vuoksi (lapsuudesta saakka) ja tuntuu että en pääse paranemaan koska kaikki voimat menevät arkielämän tukiviidakossa (tuet pienet) . Ei ole toivoa paremmasta , niin miten siinä sitten parantuisi? Yksin elän ja perusluonteeltani olen positiivinen. Ei eden pientä kukkakimppua kerran kahdessa viikossa ole varaa itselleen iloksi ostaa. Sellainenkin jo kohentaisi oloa.
Nythän onneksi hallitus haluaa tappaa meidät, joten ehkä täältä pääsee pois.