Mistä johtuu, että tuntee silti olonsa joskus yksinäiseksi vaikka on hyvä kumppani?

Aloitan kai siitä, että minulla on ollut lapsuudesta etäiset "kylmät" vanhemmat. Esim meidän perheessämme on outoa, että sanottaisiin "rakastan sinua" tai että halattaisiin toista. Voiko tuosta johtua? Minusta minulla ja kumppanillamme on hyvä, rakastava suhde. Ja pystymme keskustella kaikesta ja keskustelemmekin päivittäin. Silti jos sanoo esim että tekee nyt juttuja kavereidensa kanssa, esim pelaa tai lähtee viettämään iltaa, minua alkaa masentaa ja iskee kamala olo. Minulla itselläni kun ei ole kuin pari "netti ystävää" joiden kanssa joskus kirjoitellut. Lisäksi pelaan netissä pelejä mutta siellä en juuri puhu kellekään. Tuntuu ethkä pahalta "valittaa" kun on kumppani mutta mietin tuntuuko muista parisuhteissa tältä