Millaisia kummeja olette?

1) Monta kummilasta sinulla on? 2) Ovatko kummilapset sukulaislapsia vai kavereiden? 3) Miten hoidat kummiuttasi?

1) 4 kummilasta iät 22v, 14v, 9v ja 6v (tuo vanhin nyt ei ole enää lapsi ja hän pyysi itse kummikseen kun kastettiin ripikoulun jälkeen.)

2) 2 sukulaista ja 2 kavereiden

3) Todella huonosti. Muistan juurikin syntypäivinä ja jouluna, mutta silloin kun kummilapset olivat pieniä olin usein hoitamassa heitä. Nyt vaan oma perhe ja työ vie niin paljon aikaa ettei tahdo riittää aikaa kummilapsille. (Tunnen piston sydämessä aina juhlapäivien kynnyksellä)

Mitään toista ketjua en ole avannut, mutta vastaan kun kysytään:



Minulla on 3 kummilasta, 2 sukua ja 1 kaverin.

Kaveripiirissä ei ole vielä lapsia monella.

Ja ne joilla on ainoastaan yhdellä on useampi lapsi.



Kummiuttani en hoida mitenkään. Osallistun juuri niin paljon kuin mitä on yhteyttä perheeseen. Jos en kelpaa kuin lahjan tuojaksi niin asia on sitten sillä pohjalla.



Omien lapsien kummeihin ollaan yhteydessä, niinkuin muutenkin sukulaisiin ja kavereihin. Mutta erityisesti koitan avittaa itse sitä kummien ja lapsen väliä tarjoamalla niitä tilanteita olla keskenään.

1) 1 kummilapsi, koululainen

2) Ystävän lapsi

3) Asumme nykyisellään melko kaukana toisistameme joten lähettelen silloin tällöin postitse pieniä yllätyksiä. Syntttäreillä käydään ja vähän ennen joulua piipahdetaan kylässä ja viedään samalla joululahja. Kummilapseni on ollut pienempänä hyvin arka ja on ollut vasta kerran meillä yökylässä isosiskonsa kanssa. Vanhempiensa kanssa on toki kyläillyt monesti.

Tekstiviestejäkin tulee läheteltyä silloin tällöin, siinä voisin kyllä petrata, se kun on nykylapselle aika luonteva kommunikointikeino.

1) Monta kummilasta sinulla on?

2) Ovatko kummilapset sukulaislapsia vai kavereiden?

3) Miten hoidat kummiuttasi?

1) 4 kpl

2) sukulaisten ja ystävien lapsia

3) pyrin muistamaan lapsia syntymäpäivinä ja jouluna. Toki sukulaisten ja ystävien kesken tulee pidettyä yhteyttä muutenkin, kuin vain lapsen merkeissä.

minulla on yksi kummityttö.

hän on minulle oikeasti rakas, ja odotan että hän kasvaa isoksi tytöksi että voimme oikeasti puuhailla jotain kahdestaan nyt hän on kolmevuotias.

Hän on kaverini lapsi, ja minä olen ns. rivikummi en siis sylikummi. kaverini on oman lapseni sylikummi. näen kummilasta harvoin, vaikka asumme samassa kaupungissa. asumme kuitenkin ihan eri puolilla tätä kaupunkia, minä olen töissä, kaverini kotiäiti. viimeksi näin kummilapsen hänen pikkuveljensä syntymäpäivillä elokuussa. en ajattele että minun täytyy olla lahjakone, todella haluaisin viettää aikaa tämän kummitytön kanssa, viedä hänet elokuviin syömään puuhata tyttöjen juttuja :). Itselläni on kaksi poikaa, ja ehkä siksi kummityttö on niin rakas. silloin kun tyttöä näen yritän keskustella hänen kanssaan, leikkiä, mutta viimeksi hän oli enemmän kiinnostunut televisiosta kuin minusta, :).

suunittelen häitä ja olen pyytänyt kummitytön morsiustytökseni, ja kaverin kaasoksi :)

Meillä mieheni kanssa on yhteensä 7 kummilasta. Suurin osa näistä on yhteisiä. Osa on omia serkkujamme, osa sisarrustemme ja kavereidemme lapsia.



Kaikkia kummilapsia muistamme syntymäpäivinä ja jouluna. Kun lapset pääsevät ripille niin sen jälkeen muistamme vain suurimpina juhlapäivinä kuten rippijuhlat, valmistujaiset, kihlajaiset ja häät yms. Myös eri kummilapsia tulee muistettua eri tavoin. Ne joiden kanssa ollaan muutoinkin enimmäkseen tekemisissä saavat enemmän huomiota kun taas ne joita ei nähdä juuri lainkaan. Mielestäni kummi ei ole ilmainen lapsenvahti ja viihdyttäjä. Me käymme töissä ja meillä on myös omat menomme ja omia lapsia jotka tarvitsevat aikaamme. Välillä mielestäni kummeille nykyään asetetaan liian kovia ja kohtuuttomia odotuksia.

1) 4

2) siskon lapsi, loput kavereiden

3) Lähinnä vain jos kutsutaan. Joskus olen pyytänyt kummmilapsia meille ja ovat tulleetkin.



Ongelmat:

- siskoni lapsen kanssa ongelma se ettei siskoni tule koskaan meille (uusi mies niin allerginen ettei voi tulla) ja meitä ei pahemmin kutsuta siskolle, sekä lisäksi siskollani ja äidilläni on välit poikki -> Ei ole luontevia yhteyksiä kummilapseen, pitäisi varmaan soitella suoraan ja käydä hakemassa nuori meille, mutta vaikka onkin todella mukava nuori, niin ollaan kyllä todellisesti vieraannuttu

- kahden kaverini lapsen kanssa on että ovat ujoja tulemaan yksin meille (toinen sentään yökyläillyt, mutta vanhemmat kokivat kuskaamisen hankalana ja lomat yleensä viettää isovanhemmilla, kun voisi yökyläillä ettei ole koulua ja toinen kummilapsi ei vielä koululaisenakaan uskalla tulla yöksi) ja näemme vain kun näemme vanhempien kanssa. Lisäksi meillä näitä kummilapsia vanhempi heidän kummilapsensa, eivätkä kyllä ole kylään pyydelleet. En siis koe että odottavat kummilta ihmeempiä, koska luulisi muutenkin että toimisivat itsekin sen mukaisesti.

- Nuorimman kummilapsen kohdalla tunnen pientä syyllisyyttä, pitäisi yrittää enemmän olla lapsen kanssa. Hän on vain vuoden nuorempi kuin meidän nuorin lapsistamme, jonka kummeja he vastaavasti ovat. Tämä lapsi ei olisi ujo tulemaan meille, pitäisi joskus aloittaa ihan lapsen kanssa oleminen. Nyt vain näemme perheiden kesken. Lapsen ikä on vaikuttanut siten että en mielelläni hoida pieniä lapsia, koska mitä pienempi sitä tutumman hoitajan lapsi tarvitsee, joka tunnistaa lapsen tarpeet ja johon lapsella on side. Kummilapsen kanssa, joka asuu vajaan 100km päässä ja ei ehdi perheiden touhujen vuoksi niin usein näkemään, ei suhde ole minusta sellainen että hoitaisin lasta. Samoin en tosin ole odottanut että meidän lasten kummit hoitaisivat meidän lapsia, kun olivat pieniä. Mutta nyt olisi tämän nuorimman kummilapsen kanssa kohta otollinen ikä aloittaa tuo yhdessäolo ilman hänen vanhempiaankin. Kun vaan löytyisi aikaa näissä ruuhkavuosissa (itsellä 3 lasta, joilla kilpaharrastuksia ja kaipaavat äitiä kotiin, käyn töissä ja lomitamme miehen kanssa työaikoja että lomia lasten hoidon vuoksi)

1) yksi kummilapsi, 1 v poika

2) sukulaislapsi

3) asumme kaukana toisistamme, joten näemme valitettavan harvoin. Lapsi on 4-lapsisen perheen kolmas. Laitan kortteja matkoilta ja ostan pieniä lahjoja. Jouluna ja synttärinä sitten vähän arvokkaampia lahjoja. Lapsi on vielä niin pieni, etten ole vielä viennyt retkille (elokuviin, teatteriin, ravintoloihin, museoihin, eläintarhaan jne lapsen kiinnostuksesta riippuen) mutta niin minulla on vakaa aikomus. Oma kummitätini on minulle esimerkkinä. Kummius on minulle erityisen kunnia-asia.

Meillä on kolme kummilasta, kaksi sukulaisten (sisarusten) ja yksi kaverien lapsi. Kaksi heistä on jo aikusia, yksi teini.

Muistan kummilapsia synttäreinä ja jouluna. Satunnaisesti muulloin. Lapsista yksi opiskelee jo ulkomailla, toinen 200 km päässä. Ja kolmaskin asuu sadan kilometrin päässä.

Kun ovat olleet lapsia, ovat olleet hoidossani tarvittaessa.

Varsinkin siskoni lasta/kummityttöäni hoidin aikoinani aika lailla, sisko taas ei nykyään minun kuopustani (jonka kummitäti hän on) ei juurikaan. Ei ole mennyt tasan se, ei.