Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun lapsi ei sopeudu vanhempien eroon?
08.09.2023 |
8-vuotias. Meidän vanhempien erosta on pian 5 vuotta. Isoveli on sopeutunut hyvin, tämä pienempi ei. Ainaista kiukuttelua ja pahaa mieltä, oli sitten isän luona tai täällä. Kun on täällä, haluaa isän luo. Kun on isän luona, haluaa tänne. On kokeiltu erilaisia vaihto/tapaamissysteemejä. Kun lapselta kysyy mitä hän haluaa tai miten hänen oloaan voisi helpottaa tässä asiassa, haluaa vain että minä ja isä palataan yhteen. Jos koitetaan viettää joskus yhdessä perheenä aikaa, lapsi on sen jälkeen täysin murtunut koska toivoo niin kovin meidän yhteenpaluuta ja ei kestä niitä hauskoja hetkiä yhdessä - kun sen jälkeen on paluu todellisuuteen. Missä me emme asu kaikki yhdessä siis.
Alkaa olla ihan tosi raskasta jo meille kaikille. Koitetaan kuunnella lapsia tosi paljon, ottaa heidän toiveita huomioon. Molemmissa kodeissa heillä on omat huoneet ja kaikki tarvittava, että vaihdot sujuu mahdollisimman mutkattomasti. Isällä on uusi puoliso ollut jo 4 vuotta, minulla ei ketään koko aikana. Mitään uussisaruksia tai sisarpuolia pakkaa sekoittamassa ei myöskään ole. Yhteenpaluu isän kanssa on täysin mahdoton ajatus, joten sopeuduttava vain olisi.
Kommentit (19)
Hirveä tilanne🥺🥺🥺 Lapsen etu olisi ehkä perhe. Miksi lapsen pitää aina sopeutua, kun vanhemmat sekoaa. Aikaa, ja syliä. Trauma hänellä varmaan jo on🥺🥺🥺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveä tilanne🥺🥺🥺 Lapsen etu olisi ehkä perhe. Miksi lapsen pitää aina sopeutua, kun vanhemmat sekoaa. Aikaa, ja syliä. Trauma hänellä varmaan jo on🥺🥺🥺
No siinä oikein nolla-arvon kommentti.
Lapsiahan on ollut 3 vuotias kun olette eronneet. Tuskin edes muistaa isäänsä niiltä ajoilta, ja takaudutaan erosranne mitään.
Typerää provoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiahan on ollut 3 vuotias kun olette eronneet. Tuskin edes muistaa isäänsä niiltä ajoilta, ja takaudutaan erosranne mitään.
Typerää provoilua.
Muistaa isää niiltä ajoilta? Siis isähän on edelleen kuvioissa.
Ja ei varmaan muistakkaan erosta mitään, tai meidän elämästä ennen sitä juurikaan. Ja siksi se onkin hänen mielessään jotain autuasta onnea, mitä näkee telkkarista Onnelista ja Annelista ja haluaa samaa.
Ihan mututuntumaa tekstin perusteella, mutta lapsille on monessakin asiassa huono juttu antaa ns. liikaa päätösvaltaa (=miten tilanne olisi sinulle mukavampi, mitä sinä haluaisir). Etenkin, kun hän ei tosiasiassa voi tilanteeseen, eli itse eroon, vaikuttaa. Lapsi on ilmeisesti ollut eron tapahtuessa niin pieni, ettei hän tosiasiassa juurikaan muista aikaa ennen eroa. Ehkä lapselle helpointa olisi vain tehdä johdonmukaisesti selväksi, että meidän perhe on tällainen ja meillä eletään näin, ja keskittyä siihen, että lapsella on kuitenkin selkeä rutiini?
Jos olette ns. herkkiä tilanteelle, niin voihan olla, että lapsi vain peilaa muita asioita tämän kautta, eikä oikeasti kiukuttelu yms. johdu edes vanhempien erosta.
Ihan pohdinnan arvoisena ajatuksena, sinä itse tietysti tunnet perheesi tilanteen parhaiten. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille on tyypillistä puhua tunteistaan, tuntemuksista ja opettelee tunteiden käsittelyä. Ei mitään uutta? Ota satuhahmot avuksi. Sano että olet Niiskuneiti ja sun pitää löytää joku päivä itsellesi oma Muumipeikko tai mennä Pikkumyynä eteenpäin itsenäisesti. Isä on vaikkapa Nuuskamuikkunen puronvarrella ja hän löysi oman reittinsä elämässä, onnen. Tai jotain sinnepäin. Keksikää jotain kivaa tekemistä.
Näitä lapsia on paljon. Mutta kyllä ne lopulta alistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko puhunut erosta esim koulukuraattorille?
Lähettäisin lapsen adoptoitavaksi toiselle puolelle maapalloa tuossa tilanteessa tai sitten jälkiadoptio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa vuoroviikko, tarjoa lapselle yksi koti.
Se minkä toisessa paikassa kärsii, toisessa purkaa ja minkä toisessa unohtaa taas opittava toisessa uudelleen. Ei sovi kaikille lapsille vuoroasuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiahan on ollut 3 vuotias kun olette eronneet. Tuskin edes muistaa isäänsä niiltä ajoilta, ja takaudutaan erosranne mitään.
Typerää provoilua.
Muistaa isää niiltä ajoilta? Siis isähän on edelleen kuvioissa.
Ja ei varmaan muistakkaan erosta mitään, tai meidän elämästä ennen sitä juurikaan. Ja siksi se onkin hänen mielessään jotain autuasta onnea, mitä näkee telkkarista Onnelista ja Annelista ja haluaa samaa.
Jos olisit Onnelisi ja Annellisi lukenut, tietäisit, että tytöt muuttivat yhteen koska kumpaakaan ei kaivattu kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko palstatrolli Satutäti BOTTI?
Vierailija kirjoitti:
Onko palstatrolli Satutäti BOTTI?
Aloitus on trollaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiahan on ollut 3 vuotias kun olette eronneet. Tuskin edes muistaa isäänsä niiltä ajoilta, ja takaudutaan erosranne mitään.
Typerää provoilua.
Muistaa isää niiltä ajoilta? Siis isähän on edelleen kuvioissa.
Ja ei varmaan muistakkaan erosta mitään, tai meidän elämästä ennen sitä juurikaan. Ja siksi se onkin hänen mielessään jotain autuasta onnea, mitä näkee telkkarista Onnelista ja Annelista ja haluaa samaa.
Onnelilla ja Annelilla ei ole käytännössä ollenkaan vanhempia elämässä.
Samaa mieltä olen, kuin aikaisemmat. Kerrotte lapselle, että näin on ja muuksi ei muutu. Voitte sanoa lapselle, että hän saa olla surullinen tästä kuviosta, mutta sitä ei vatvota loputtomasti.
Lapset kärsivät aina kun vanhemmat tekevät typerän päätöksen erota! Syytäkään ei aina löydy!! Lapsi rakastaa molempia vanhempiaan , joten onhan tuo raskasta lapselle!!
Kylmiä suomalaisia auttamismetodeja ovat juuri nämä
- Älä anna yhtään siimaa, lapsi ei päätä
Jos lapsi oirehtii, kuuntele sitä. Älä pahenna oloaan.
Alue: Aihe vapaa
Minä voi alkaa isä jos sinä minä ja pilu on? Ja montaa!