Eikö kukaan jää kotiin koska haluaa olla lapsensa kanssa?

Ihanaa, kun saan olla ja nauttia lapseni seurasta:) Tärkeintä elämässä.

Haluan olla lapsieni kanssa niin paljon kuin mahdollista. 11v kotiäitinä.

Nyt oon ollut yli neljä vuotta kotiäitinä ja tuun oleen vielä seuraavat kolme vuotta. Siitä eteenpäin en kyllä tiä, koska voi olla, että rahallinen tilanne ei anna enää periksi =/ Mutta ei jaksa murehtia sitä vielä.

2v1kk pystyin. Sitten olisi tullut konkurssi. Ehkäpä oli siis parempi mennä töihin. Eikä se lapsi ole päiväkodista kärsinyt.

Uskon ja tiedän ,että pystyn hoitamaan lapseni paremmin kotona kuin hoitajat laitoksessa.

Niinpä olinkin kotona siihen saakka kunnes kuopus oli 3½v ja esikoinen 6v.

Nyt syksyllä aloitin työt niin,että lapset ova hoidossa puolipäiväisesti.

Minusta oli ihanaa seurata pienten lasten kehitystä kotona niin, että olin itse se joka näki enismmäisenä kaikki uuden kehitysvaiheet yms.

ja pahaa tekee kun viikon päästä palaan takaisin työelämään. Mies jää hoitovapaalle ja sitten lapsi menee tarhaan tai perhepäivähoitajalle.

haluan viettää lapseni kanssa aikaa ja olla hänelle se tärkein ihminen :) eikä ne hoitotädit mun paikkaa vie, kun lapsio sitten sinne hoitoon joutuu/pääsee :)

Mä nauran ääneen joka päivä ja usein jopa itken ilosta kun katselen lapsieni touhuja. Vauva hassuilee ja oppii päivittäin jotain enkä halua missata mitään.

a) koska imetys vähän vaati sitä, ja

b) koska halusin olla mahdollisimman paljon lasteni kanssa. No, mutta kun se 24/7/365 alkoi tulla täyteen, alkoi tosiaan pikkuhiljaa tuntua siltä, että voisihan tässä jo vähän vaihteluakin kaivata, voisi tehdä ihan hyvääkin tavata muitakin ihmisiä kuin nämä lapset, aviomies ja silloin tällöin naapuria roskakatoksen nurkalla.

Siksi olin kotona 6 vuotta ja nyt olen toista vuotta osa-aikatyössä, jotta ehdin olla lasteni kanssa.

Kesää on oikein ikävä kun oltiin niin paljon yhdessä, koulu ja pk kuten työkin kuitenkin verottaa energiaa.

Tai no, toinen ehkä työnvieroksunta, mulla ainakin... Mutta ehdottomasti haluan olla lasteni kanssa niin paljon kuin mahdollista. En ole mitenkään innoissani näin heikosta rahatilanteesta, mutta en hoidata lapsiani vierailla. Alan varmaankin vuoden kuluttua pph:ksi kun kuopus täyttää 3. En vaan voi olla lapsista erossa melkein joka päivä yli 8 tuntia =(.

elämäni parhaimmat vuodet. Lapset jo koulussa, mutta vieläkin muistellen kaiholla noita kotiäitivuosia.

sitemmin tuo halu jäi häviölle, kun piti saada rahaa elämiseen.

Ja minua harmittaa hirveästi, että "joudun" jatkamaan opintojani, kun lapsi on vasta 1v 3kk. Alun perin oli tarkoitus jatkaa opintoja vuoden jälkeen, tai siis lapsi olisi lukukauden alkaessa ollut 11kk. En silloin lasta suunnitellessamme tajunnut, että olisikin vaikeaa pistää pieni hoitoon, kun ajattelin, että sehän on normaalia. Niin kuin onkin. Enemmän mä oon sitä perustellut, että siirsin opintojen jatkamista. Onneks opo oli tässä ymmärtäväinen. Mutta valitettavasti AMK ei jousta ihan miten vaan. Siis joudun toki anomaan tämänkin takia sitten opinto-oikeuden jatkamista.



Sen takia kirjoitin joudun lainausmerkeissä, että eihän mun olisi pakko, mutta on pakko, kun haluan jatkaa opintojani ja saada ne päätökseensä. Olisi ihanaa, jos olisinkin työelämässä, kun sieltä voi helposti olla pois sen 3v.!



Seuraavaa mietitään sitten vasta mun opintojen jälkeen, eli sitten voin olla lasten kanssa kotona pidempäänkin! Harmittaa kyllä tosissaan, että valitsin jo ennen lapsen syntymää, etten voi olla kotona kauaa. En tiennyt, että se on näin vaikeaa, että joku muu saa olla lapseni kanssa, enkä itse voi päivisin olla!

Mutta lisäksi minulle on siunaantunut ammatti jota voin harjoittaa kotioloissakin - omaa rauhaa kun tarvitsemme, löytyy hoitajia läheltä, samoin kavereita. Mutta on se minun lapseni vaan niin mainio tyyppi että sen haluaa oppia tuntemaan. Ilot ja surut.

Mahtavaa että olen saanut hoitaa lapseni kouluikään kotona!!

mutta ei kai sitä halujensa perässä voi vaan juosta - kun on niitä velvollisuuksiakin.



Itse haluan olla äiti, vaimo, työntekijä, kansalainen - elämä on tasapainossa kun pystyy yhdistelemään eri roolit.

mutta ei kai sitä halujensa perässä voi vaan juosta - kun on niitä velvollisuuksiakin. Itse haluan olla äiti, vaimo, työntekijä, kansalainen - elämä on tasapainossa kun pystyy yhdistelemään eri roolit.

Minä olin kotona 6 vuotta ja nyt teen osa-aikatyötä.

Haluan olla mahdollisimman paljon lasten kanssa, vaikka ne joskus mun hermot totaalisesti viekin.. =)

Mut osa-alueet tulee sitten perässä, mutta isoin asia on minulle lapset (ja koti muutenkin, mies mukaanlukien).

16v kotiäitiyttä takana ja päivääkään en pois antaisi.

mutta ei kai sitä halujensa perässä voi vaan juosta - kun on niitä velvollisuuksiakin.

Itse haluan olla äiti, vaimo, työntekijä, kansalainen - elämä on tasapainossa kun pystyy yhdistelemään eri roolit.