Ujo aikuinen

Sama homma ja ikää 38. Selviydyn jotenkin töissä kun olen "työroolissa".

Yleensä tykkään. Olen samanlainen itsekin.

Minä olen ei-ujo ja tarkoituksenani olisi olla helposti lähestyttävä ja kiva kaikille.

Kerro, miten ujon voi tunnistaa ja miten olisi oikein olla, jotta ujollakin olisi mukavaa ja hän voisi toteuttaa itseään ihmissuhteissa.

Kuinka mahdollista on, että ujoa virheellisesti luulee leuhkaksi ja ylemmyyden tuntoiseksi ihmiseksi, joka ei haluakaan olla tekemisissä muiden kanssa?

Mä luulen et mua juurikin luullaan leuhkaksi, kun vielä perusilme on vähän tuima. Oikeesti oon kyllä ystävällinen kaikki ihmiset hyväksyvä sellaisena kun on. Mutta miten toivoisin että mua muut kohtelis, olis että pidetään ihmisenä. Ja varsinkin töissä huomaan että mua pidetään huonompana työssäni vaikka oon todella tarkka ja varmaan ainoita joka kuuntelee ohjeita. Helposti jään ulkopuolelle kaikesta tiedosta. .

Mulle voi kyllä puhua ihan normaalisti ja ne ihmiset ketkä on lähestynyt ilman ennakkoluuloja ja hyväksyy sen mitä oon, niin niiden kanssa myös pystyn itekin alkaa avautuu omia asioita pikkuhiljaa. Ja ylipäätään otetaan mukaan juttuihin, eikä varsinkaan jätetä ulkopuolelle, mitä koen omassa työpaikassani.

Mullakin on työminä, töissä joudun olemaan sosiaalinen, tapaamaan paljon erilaisia ihmisiä jne. Se on ihan ok. Mutta siviiliminäni asuu yksin, ei ole käytännössä kavereita enkä edes kaipaa juurikaan, sosiaalisessa mediassa en ole osallisena mitenkään. En silti pelkää ihmisiä, suurin osa ihmisistä ei vain kiinnosta minua niin paljon, että vapaa-aikanani viitsisin heidän seuraansa hakeutua. Toki minulla on normaalit käytöstavat, tervehdin naapureita ja tuttuja enkä vaihda kadunpuolta, jos joku tuttu tulee vastaan, saatan hetkisen rupatellakin joskus.

Olen tuo ei-ujo. Kiitos vastauksesta. Oletko siis työpaikalla vetäytyneenä pois kontakteista, vai menetkö lukkoon sosiaalisissa tilanteissa? Onko sinulle ok, jos joku tulee juttelemaan kanssasi? Toisen kommentoijan tekstin kautta suhteutettuna tulee selkeästi esiin, että ujous temperamenttipiirteenä on eri asia kuin epäsosiaalisuus eli ominaisuus, että ei kaipaakaan juuri lainkaan ihmissuhteita.

Siis viihdyn omissa oloissa mutta yritän myös hakeutua muiden seuraan, oon lähinnä se joka kuuntelee. Ja kyllä mulle saa muut puhua, tuntuu et on päivästä kiinni kuinka rohkee on sit vastaan toiselle.

Jotkut vaan on ujoja ei tarvitse hävetä. Kun tutustuu ihmisiin paremmin niin yleensä ujous helpottaa. Mieti missä voisit kohdata saman henkisiä ihmisiä. Oisko somessa helpompi tutustua ja viestittää ja tavata mahdollisesti kiinnostavaa ihmistä kun on jo hieman häneen tutustunut keskustelujen kautta.

En ajattele sen kummempaa. Ujous on yksi piirre muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että aikuisen ihmisen pitää osata elää muiden ihmisten kanssa normaalisti. Sen verran odotan joka ikiseltä yli päiväkoti-ikäiseltä ihmiseltä, että he saavat suunsa auki ja asiansa selvitettyä.

Ujot voivat ujostella sitten sen jälkeen ja olla kotonaan hiljaa, mutta työelämässä tulee pärjätä.

Just näin ajattelevien mielestä käperryn sinne kuoreeni.

Enemmän minä ujojen seurassa viihdyn kuin voimakastahtoisten "johtajatyyppien". Toki ymmärrän, että monenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Ujo ja hiljainen ovat eri asioita, eivät kulje aina käsi kädessä. Itse olen hiljainen, en ujo. Ei ole mitään vaikeuksia sanoa suoraan ja tiukastikin tarpeen vaatiessa, mutta en jaksa puhua kaikkien kanssa, riippuen ihmisestä. Tyhmien kanssa ei vaan jaksa, koska se ei johda ikinä mihinkään ja on näin ollen ajan ja vaivan hukkaa.

Kyllä nää "ujot" tuedetään, itsekkäitä ne on ei aikune oo ujo