Lue keskustelun säännöt.
En halua asua yhdessä
05.09.2023 |
Koen olevani aivan kamala ihminen...
Mutta kun muutan miehen kanssa yhteen ahdistun aivan valtavasti. Kodista tulee vankila eikä se tunnu kodilta. Päässä koko ajan ajatus että saisimpa asua yksin.
Vaikka suhteissa ei olisi mitään vikaa ja mies olisi minulle oikea, en voi asua yhdessä. Mikä muissa on vikana? Musta on niin mukava kun molemmilla omat kodit.
Onko muita saman lasia?
Kommentit (83)
Taidat olla uusi täällä. Palstalla on erillissuhteiden suosijoita melkein yhtä paljon kuin aseksuaaleja ja vihaisia nuoria miehiä, joilla on huonot sosiaaliset taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin minuakin alkaa aina ahdistamaan se toisen läsnäolo.
Olisi edes työmatkoja säännöllisen epäsäännöllisesti. 🤪
Yhteen muuttaminen ainoastaan huonontaa parisuhdetta. Olisi järjetöntä tehdä tahallaan niin. Lisääntyjille se on pakollinen paha, meille muille ei.
No ei ole mikään vikana, ihan normaalia haluta pitää omat kodit, varsinkin ns. aikuisemmissa suhteissa. Itse en ole koskaan asunut kenenkään kanssa, enkä tule asumaan. Onneksi kumppanini on samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotileikit on leikitty, nyt vain nautiskellaan.
Nykyajan somen aiheuttama ilmiö, missä ihmiset erkanevat toisistaan ja pitävät yhteyttä lähinnä somen kautta. Yhdessä ei haluta viettää enää pidempiä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun ei pysty jakamaan kotia toisen kanssa, on tottunut itse määräämään kaikesta.
Ei parisuhteet ole helppoja, vaan vaativat panostamista. Ihmisillä on ihan vääristynyt kuva parisuteista nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon parempi kun molemmilla on omat kodit. Ollaan vuorotellen toisen kodissa tai sitten kumpikin omassaan kun siltä tuntuu.
Mulla kans toisinaan tulee fiilis, että naisystävä luulee olevansa vanginvartija kun niin kova into rajoittaa ja kytätä.Siksi edelleen oma asunto rocks!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteet ole helppoja, vaan vaativat panostamista. Ihmisillä on ihan vääristynyt kuva parisuteista nykyisin.
Panostamistahan seuraa räjähdys?
Ihan yksin saa olla pitkässä parisuhteessa vaikka tässä onkin toinen osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama vika, viihdyn liian hyvin yksin ja parisuhteet eivät ole tahtoneet onnistua pidemmän päälle. Toisaalta sitä kuitenkin kaipaa. Vaikea yhtälö.
Jos eroaisin, niin en missään tapauksessa muuttaisi yhteen kenenkään kanssa. En ole kuitenkaan eroamassa ja olen asunut mieheni kanssa 25 vuotta yhdessä eikä ahdista ollenkaan. Edes lapsemme eivät ahdista yhtään. Parisuhteemme onkin onnellinen ja tasapainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yksin saa olla pitkässä parisuhteessa vaikka tässä onkin toinen osapuoli.
Taas kerran, sinä olet puolet parisuhteestanne. Kannattaisiko tehdä jotain, jos tuntee olevansa yksin parisuhteessa? Valittamalla täällä tuskin muutosta tulee ainakaan hyvään suuntaan...
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteet ole helppoja, vaan vaativat panostamista. Ihmisillä on ihan vääristynyt kuva parisuteista nykyisin.
Harmi, jos sinulla on tämä kokemus. Minusta parisuhteet ovat tosi helppoja ja mukavia.
Rusinat pullasta-meininkiä, halutaan sinkkuilla mutta samalla olla muka jonkun kanssa.
En minäkään halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Mitä lisäarvoa se toisi? Siinä on sekin käytännön ongelma, että minun pitäisi joko vuokrata tai myydä oma asuntoni. Sitten jos siitä yhteiselosta ei tule mitään niin mitäs sitten teen? Ja naiselle se on taloudellisestikin huono diili, kun miehet mielellään maksattaisivat kaikki juoksevat menot naisella.
Parasta ikinä on oma koti. 😍
Kohta 2 vuotta asunut yksin, kun nuorempi lapsistani muutti omaan kämppään. 👍