Lue keskustelun säännöt.
En halua asua yhdessä
05.09.2023 |
Koen olevani aivan kamala ihminen...
Mutta kun muutan miehen kanssa yhteen ahdistun aivan valtavasti. Kodista tulee vankila eikä se tunnu kodilta. Päässä koko ajan ajatus että saisimpa asua yksin.
Vaikka suhteissa ei olisi mitään vikaa ja mies olisi minulle oikea, en voi asua yhdessä. Mikä muissa on vikana? Musta on niin mukava kun molemmilla omat kodit.
Onko muita saman lasia?
Kommentit (83)
Noh, jokos on joulun konvehdit hankittu valmiiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään halua asua yhdessä kenenkään kanssa, muttei se sellainen erillään asuminenkaan missään parisuhteessa ole mistään kotoisin, etenkin jos enemmän välimatkaa niin ettei aina halutessaan voi kyläillä. Ei siinä tule minulla sellaista tunnetta että oltaisiin yhdessä. Kun eipä noita parisuhde-ehdokkaita koskaan mistään kotikulmilta näytä löytyvän.
Meillä on ovelta ovelle noin kolmen minuutin kävely.
kiva teille. Meillä on muutaman tunnin bussimatka ja siinäkin on aikataulujen varassa. Mies ei halua muuttaa yhteen.
Ei kait se ole kuin laittaa tarpeeksi iso kartano, ettei toista näe kuukauteen jos ei varta vasten lähe etsimään. :D
Minulla on tällä hetkellä kolme vakikumppania, ja kaikilla meillä on omat kämpät. Tämä on minusta hyvin tärkeää. En haluaisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka puoliso kyhjöttää viereisessä huoneessa treffien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään halua asua yhdessä kenenkään kanssa, muttei se sellainen erillään asuminenkaan missään parisuhteessa ole mistään kotoisin, etenkin jos enemmän välimatkaa niin ettei aina halutessaan voi kyläillä. Ei siinä tule minulla sellaista tunnetta että oltaisiin yhdessä. Kun eipä noita parisuhde-ehdokkaita koskaan mistään kotikulmilta näytä löytyvän.
Meillä on ovelta ovelle noin kolmen minuutin kävely.
kiva teille. Meillä on muutaman tunnin bussimatka ja siinäkin on aikataulujen varassa. Mies ei halua muuttaa yhteen.
Kun etsin seuraa, minulla oli Tinderissä kymmenennen kilometrin hakusäde, ja sekin oli oikeasti vähän liikaa. Jos en voi fillaroida tai kävellä toisen luo, ei jutusta tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla uusi täällä. Palstalla on erillissuhteiden suosijoita melkein yhtä paljon kuin aseksuaaleja ja vihaisia nuoria miehiä, joilla on huonot sosiaaliset taidot.
Ahhah totta :DD
Meillä on molemmilla talossa myös "omat huoneet" rauhoittumista, keskittymistä ja yksinoloa varten. Sisustettu oman maun mukaan ja toinen kunnioittaa sitä, kun on tarve vetäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen elokuva demolition man missä tulevaisuudessa harrastettiin seksiä virtuaalitodellisuuskypärien välityksellä. Siihen vissiin mennään.
En ole muuttamassa kenenkään kanssa yhteen enää. Se juna meni jo. Miesystäväni asuu naapurissa, joten matka ei ole ongelma. Molemmilla on on oma rauha, mutta toinen on silti lähellä. Tässä on sekä sinkkuelämän, että parisuhteen hyvät puolet. Rusinat pullasta tosiaan, miksi vaikeuttaisin elämääni ehdoin tahdoin muuttamalla yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällä hetkellä kolme vakikumppania, ja kaikilla meillä on omat kämpät. Tämä on minusta hyvin tärkeää. En haluaisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka puoliso kyhjöttää viereisessä huoneessa treffien aikana.
Tekös siellä pidätte tätä sukupuolitautikantaa voimissaan.
En halua enää asua yhdessä. Parisuhde kukoistaa. Mutta olemmekin jo viisikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin yhden eksän kanssa yhdessä 7 vuotta, sen jälkeen asunut 5 vuotta yksin, en enää koskaan halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Joskus hänen kanssaan asuessa ehdotinkin erilleen muuttamista, koska koin että parisuhde voisi voida siten paremmin ja se olisi siinä elämäntilanteessa ollut taloudellisestikin kannattavaa, mutta ei, hänen mielestään se olisi ollut ero. No kyllä se ero pian tulikin.
Vierailija kirjoitti:
Yhteen muuttaminen ainoastaan huonontaa parisuhdetta. Olisi järjetöntä tehdä tahallaan niin. Lisääntyjille se on pakollinen paha, meille muille ei.
Ei edes niille lisääntyjille.
Omassa kodissani ja perheessäni en halunnut samaa kulttuuria kuin lapsuuden kodissani ja siksi vuorotyöläinen menee illoista ja aamuista ja ennen iltoja ja öitä omaan kotiinsa nukkumaan. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni minua käskettiin olemaan hiljaa, hiljaa ja hiljaa, koska vuorotyöläinen nukkuu. Vuorotyöläistä tämä ei luonnollisesti koskenut eikä häneltä sopinut odottaa yhtään mitään. Muiden taas olisi tyyliin pitänyt pidättäytyä vessassa käymisestä ja jääkaapin avaamisesta hänen nukkuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällä hetkellä kolme vakikumppania, ja kaikilla meillä on omat kämpät. Tämä on minusta hyvin tärkeää. En haluaisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka puoliso kyhjöttää viereisessä huoneessa treffien aikana.
Tekös siellä pidätte tätä sukupuolitautikantaa voimissaan.
Eipä ole koskaan ollut yhtään sukupuolitautia.
En pystyisi asumaan yhdessä missään nimessä yksiössä tai kaksiossa, edes kolmiossa. Kerrostalossa en muutenkaan, kun ei ole yleensä omaa pihaa kuin parveke. Ahdistaa jo ajatuskin, että pitäisi parin huoneen välillä kulkea koko ajan toisen ihmisen kanssa (kun oltaisiin molemmat kotona).
Jos alan seurustella, menisi luultavasti niin, että ensin asunme omissa asunnoissa ja muutamme yhteen sitten, kun löydämme paikan, jossa on tarpeeksi tilaa. Molemmille vaikka oma talon pääty tai kerros. Jokin vanha kyläkoulu voisi olla kiva: niissä on usein päärakennus ja sivurakennus/-rakennuksia. Näihin tiloihin voisi sitten jakaa omat ja yhteiset tilat molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällä hetkellä kolme vakikumppania, ja kaikilla meillä on omat kämpät. Tämä on minusta hyvin tärkeää. En haluaisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka puoliso kyhjöttää viereisessä huoneessa treffien aikana.
Tekös siellä pidätte tätä sukupuolitautikantaa voimissaan.
Eipä ole koskaan ollut yhtään sukupuolitautia.
Kun ei haarukset kupli niin eihän silloin tautia ole.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään halua asua yhdessä kenenkään kanssa, muttei se sellainen erillään asuminenkaan missään parisuhteessa ole mistään kotoisin, etenkin jos enemmän välimatkaa niin ettei aina halutessaan voi kyläillä. Ei siinä tule minulla sellaista tunnetta että oltaisiin yhdessä. Kun eipä noita parisuhde-ehdokkaita koskaan mistään kotikulmilta näytä löytyvän.
Jaha, oli tämä viestini poistunut. Mitähän hittoa nyt taas, loukkaantuiko joku erillisasuja verisesti vai häh.
Minulla sama! Yritin kovasti vaikka mies oli kamala kontrolloija. Lähdin kuitenkin lipettiin eikä mitään yhdessäasumista enää koskaan!
En ole myöskään yhdessäasujatyyppiä, olen tässä nyt erään etäämmällä asuvan kanssa ollut yhteyksissä. Hänen mielestään kai ollaan jotenkin yhdessä. En kuitenkaan pidä siitä tyylistä miten hän välillä katoaa useaksi päiväksi niin ettei viesteihin kauheasti kuulu vastauksia. Mielestäni jos ei yhdessä asuta tai olla kauheasti tekemisissä, niin sitten yhteydenpidon pitää korvata se eikä sitä niin vaan häivytä välillä radiohiljaisuuksiin tai ainakin minulla alkaa luottamus kärsimään.
Minä tykkään asua mieheni kanssa yhdessä, mutta voisin hyvin asua erilläänkin. Niin asuttiinkin ekat 4 vuotta suhteesta. Tavallaan ajauduttiin saman katon alle, kun minä muutin remontin alta pois ja mies sitten totesi että kai hommataan isompi asunto ja muutetaan molemmat sinne.
Meillä homma toimii, mutta viimeksi tänään olen toivonut että voisin olla omassa kodissani yksin. Välillä näen myös unta niistä ajoista kun olin oman pienen kotipesäni herra (rouva). Olen sairauslomalla ja haluaisin juoda rauhassa muutaman päiväkaljan ja luukuttaa vanhoja poppibiisejä täysillä ilman yleisöä.