Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälainen on vaikea lapsuus?
05.09.2023 |
Onko jotain tiettyjä asioita mitä sen lapsuuden pitää sisältää jotta voi sanoa että oli vaikea lapsuus? Entä pitääkö sen vaikeammat lapsuuden näkyä tai vaikuttaa jollain tavalla edelleen? Mietin onko lapsuuteni ollut vaikea.
Kommentit (21)
Jatkuva pelko, masennus, ahdistus, onnettomuus ( onneton ) , jatkuvat vastoinkäymiset ja epäkohdat. Vai miten sen onnettoman lapsuuteni yleisellä tasolla ilmaisisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva pelko, masennus, ahdistus, onnettomuus ( onneton ) , jatkuvat vastoinkäymiset ja epäkohdat. Vai miten sen onnettoman lapsuuteni yleisellä tasolla ilmaisisi.
En saanut karkkia lauantaina.
Jos ei pohtimatta tiedä, onko ollut vaikea lapsuus, sitten ei ole ollut. Vaikea lapsuus ei välttämättä näy keski-ikäisenä, jos henkilö on osannut työstää asiansa. Tosi monissa se kyllä näkyy hautaan asti.
Jatkuvat pettymykset tekee varmaan elämästä vaikeaa. Siihen voi liittyä ihan pettymys vanhempien toimintaa, omiin saavutuksiin ja saamisiin, pettymys kavereihin. Kun tuollainen on jatkuvaa niin se masentaa.
Lapsuudessani on ollut ihan hyviäkin asioita. Hyvä äiti, pikkusisarus ja ihan ok toimeentulo. Sitten taas toisaalta, veljen isä oli syy miksi joskus pelkäsin mennä kotiin ja olla kotona. Hän oli käytökseltään arvaamaton, helposti mistä tahansa asiasta hermostuva ja raivokohtauksia saava. Uhkaili myös itsemurhalla lasten kuullen. Nyttemmin tämä on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pohtimatta tiedä, onko ollut vaikea lapsuus, sitten ei ole ollut. Vaikea lapsuus ei välttämättä näy keski-ikäisenä, jos henkilö on osannut työstää asiansa. Tosi monissa se kyllä näkyy hautaan asti.
Miten niin? Minä ainakin aloin pohtia omaa lapsuuttani ja mietin, oliko se vaikea vai ei. Ei kaikki asiat ole niin mustavalkoisia että ne voisi laittaa samaan nippuun. Jouduin lapsuudessa kokemaan tosi vaikeita asioita, mutta toisaalta lapsuuteni oli myös hyvä.
Vaikeus on hyvin subjektiivistakin. Se mikä on toiselle vaikeaa ei välttämättä toiselle ole sitä. Jollekin vanhempien ero on tosi vaikea asia, mutta jollekin toiselle ei asia eikä mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pohtimatta tiedä, onko ollut vaikea lapsuus, sitten ei ole ollut. Vaikea lapsuus ei välttämättä näy keski-ikäisenä, jos henkilö on osannut työstää asiansa. Tosi monissa se kyllä näkyy hautaan asti.
Miten sen sitten tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pohtimatta tiedä, onko ollut vaikea lapsuus, sitten ei ole ollut. Vaikea lapsuus ei välttämättä näy keski-ikäisenä, jos henkilö on osannut työstää asiansa. Tosi monissa se kyllä näkyy hautaan asti.
Miten sen sitten tietää?
Jos ei tiedä niin ei ole sellaista kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ainakin jos päätyy pientenlastenvastaanottokeskukseen alle kahden viikon ikäisenä.
No, kaikki me ollaan samalla viivalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pohtimatta tiedä, onko ollut vaikea lapsuus, sitten ei ole ollut. Vaikea lapsuus ei välttämättä näy keski-ikäisenä, jos henkilö on osannut työstää asiansa. Tosi monissa se kyllä näkyy hautaan asti.
Joitakin syviä traumoja on mahdoton "työstää", ne ovat niin syvällä sielussa. Asiat voi toki käsitellä kognitiivisesti, mutta on tilanteita, jotka triggeröivät niin syvältö, että keho reagoi somaattisesti.
Esim. tilanne, jossa lasta kaltoin kohdellut vanhempi (päihde/ mt-ongelmainen) häiriköi aikuisten lastensa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pohtimatta tiedä, onko ollut vaikea lapsuus, sitten ei ole ollut. Vaikea lapsuus ei välttämättä näy keski-ikäisenä, jos henkilö on osannut työstää asiansa. Tosi monissa se kyllä näkyy hautaan asti.
Miten sen sitten tietää?
Jos ei tiedä niin ei ole sellaista kokenut.
Vaikea lapsuus on hyvin moniselitteinen käsite. Se minkä joku kokee vaikeaksi lapsuudessa ei välttämättä toiselle sitä ole.
Olen itsekin miettinyt tätä. Minulle on tapahtunut lapsena asia, jota pidetään on hyvin traumaattisena, mutta en silti ole tajunnut vasta kuin aikuisena miten paljon sillä on ollut vaikutusta, koska asia oli tabu. Sen sijaan eräs lapsuudenystävä on aikuisena kovasti pitänyt esillä lapsuuttaan alkoholismin varjossa, vaikka hänen vanhempana käyttivät alkoholia mielestäni melko normaalisti viikonloppuisin. Alkoholisoituivat vasta, kun tämä kaveri oli aikuinen.
Traumaattista lapsuutta voi käyttää selityksenä, vaikka kyse olisi jostain muusta. Vaikkapa huomion hakemisesta. Ehkä onkin niin, että eniten meteliä traumaisesta lapsuudestaan pitäneet eivät oikeasti ole kokeneet niitä kamalimpia asioista, joista on vaikea puhua. He eivät lörpöttele asioista ympäriinsä jopa puolitutuille. Tähän lopputulokseen olen päätynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveydenhuollossakin käsitetään asioita eri tavoin. Jotkut kirjaavat vaikeasti traumatisoitumisen lapsuudessa, vaikka lähemmäs kouluikään asti on ollut turvallinen lapsuus ja vasta sitten traumatisoitumista. Tuostakin kohtaa voi joku toinen tulkita, että on hyvin traumatisoitunut lapsuus.
Käsittäisin kyllä hyvin traumaattisesta lapsuudesta sen, että jo varhaislapsuudessa olisi jotenkin vaikeaa ja traumaakin, jolloin varmaan kokemus vaikeasta lapsuudesta olisi todellisempi ja sairastuttavampi.
"Ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki".
Onneksi sain KELA:n tukeman psykoterapian ja sain apua lapsuudentraumoihini. Vaikea lapsuus oli kohdallani siirtämistä mummolan ja kodin välillä ensimmäiset 4 vuotta, unohdin aina välissä omat vanhempani ja myös mamman ja papan. Kotona oli paljon ruumiillista väkivaltaa, mummolassa isoisä piti rajuja ryyppäjäisiä.
Kun aloin asua pelkästään vanhempieni kanssa, äidille tuli vaikea lääkkeiden väärinkäyttöongelma ja isä hurahti ahdasmieliseen uskontokuntaan. Molemmista seurasi lisää rumiillista, henkistä ja hengellistä väkivaltaa.
Minut pelasti sekoamasta täysin lapsuuteni muutama järkevä vieras aikuinen ja myöhemmin koulussa hyvät opettajat.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sain KELA:n tukeman psykoterapian ja sain apua lapsuudentraumoihini. Vaikea lapsuus oli kohdallani siirtämistä mummolan ja kodin välillä ensimmäiset 4 vuotta, unohdin aina välissä omat vanhempani ja myös mamman ja papan. Kotona oli paljon ruumiillista väkivaltaa, mummolassa isoisä piti rajuja ryyppäjäisiä.
Kun aloin asua pelkästään vanhempieni kanssa, äidille tuli vaikea lääkkeiden väärinkäyttöongelma ja isä hurahti ahdasmieliseen uskontokuntaan. Molemmista seurasi lisää rumiillista, henkistä ja hengellistä väkivaltaa.
Minut pelasti sekoamasta täysin lapsuuteni muutama järkevä vieras aikuinen ja myöhemmin koulussa hyvät opettajat.
Itselläni myös vaikea lapsuus ja nyt takana 1,5 vuotta psykoterapiaa. En usko että tuo psykoterapia poistaa traumojeni aiheuttamia tuhoja, ehkä silti auttaa ymmärtämään itseään paremmin ja saa sitä kautta helpotusta.
Vuonna 2012 aloitin kirjoittamaan blogia kokemuksistani jonka koin auttavan asioiden käsittelyssä mutta se jäi, nyt aktivoiduin sen suhteen uudelleen ja kirjoittaminen omista kokemuksista tuntuu jotenkin vapauttavalta. Voi tsekata ken haluaa https://mininarsisti.blogspot.com/
Vierailija kirjoitti:
Se on ainakin vaikea aikuisuus jos katsoo koko ajan taakse.
Et tiedä yhtään mistä puhut. Ole hyvä äläkä siis osallistu keskusteluun lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
"Ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki".
Ei kannata uskoa tunnevammmaisten sanontoja.
Alue: Aihe vapaa
Se on ainakin vaikea aikuisuus jos katsoo koko ajan taakse.