Olen yli 30, enkä vieläkään tiedä, miksi haluaisin isona
Olen opiskellut, muta ala oli multa huono valinta, koska muutin ulkomaille, enkä täällä voi työllistyä siltä alalta. Olen tehnyt osa-aikaista työtä vuosikausia alalta, jolle ei koskaan tule ole tarjota minulle kokopäivätyötä. Jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin keksiä, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Ihan hanttihommiin en haluaisi, mulla kuitenkin ON aika korkea koulutus, vaikkei ala nyt olekaan sopiva. Työkokemuksestakaan ei sen kummempaa neuvoa tai apua ole, kun jotain ihan muuta pitäisi keksiä. Vaan mitä... Kaikki, mikä kiinnostaisi, vaatisi aika pitkiä jatko-opintoja tai itse asiassa opintojen aloittamista alusta, eikä se nyt mitenkään käy päinsä, siinä menisi jo mielenterveyskin. Voi itku...
Kommentit (12)
mieli muuttuu ja uusia urahaaveita tulee myöhemminkin.
- työn ohessa opiskelu?
- tutkinnon sijasta erilliset lyhyemmät kurssit?
- hakeudu alalle, mutta toisiin tehtäviin, ja kartuta työkokemusta - jos ala on oikea sinulle ja sinä alalle, voit kyllä päästä unelmatehtäviisi ilman koulutukstakin kokemuksen turvin.
- ota riski ja opiskele täyspäiväisesti - ota tiukka tahti
asuinmaani kieltä, mutta tietenkään taitoni ei täällä riittäisi esim. äidinkielenopettajaksi. Suomessa voisin opettaa kieltä vieraana.
Ap
mieli muuttuu ja uusia urahaaveita tulee myöhemminkin.
- työn ohessa opiskelu?
- tutkinnon sijasta erilliset lyhyemmät kurssit?
- hakeudu alalle, mutta toisiin tehtäviin, ja kartuta työkokemusta - jos ala on oikea sinulle ja sinä alalle, voit kyllä päästä unelmatehtäviisi ilman koulutukstakin kokemuksen turvin.
- ota riski ja opiskele täyspäiväisesti - ota tiukka tahti
Ongelma siis tosiaan on se, etten oikeasti tiedä, mitä haluaisin tehdä. En siis edes osaa sanoa, mistä haluaisin lähteä liikkeelle. Lisäksi mulla on vielä jatkotutkinto kesken, sen haluaisin alta pois.
Ap
mieli muuttuu ja uusia urahaaveita tulee myöhemminkin. - työn ohessa opiskelu? - tutkinnon sijasta erilliset lyhyemmät kurssit? - hakeudu alalle, mutta toisiin tehtäviin, ja kartuta työkokemusta - jos ala on oikea sinulle ja sinä alalle, voit kyllä päästä unelmatehtäviisi ilman koulutukstakin kokemuksen turvin. - ota riski ja opiskele täyspäiväisesti - ota tiukka tahti
Ongelma siis tosiaan on se, etten oikeasti tiedä, mitä haluaisin tehdä. En siis edes osaa sanoa, mistä haluaisin lähteä liikkeelle. Lisäksi mulla on vielä jatkotutkinto kesken, sen haluaisin alta pois. Ap
No siinä tapauksessa hakeudu kiinnostavalle alalle töihin "vaikka väkisin", jotta pääset kokeilemaan alan töitä. Tai ainakin seuraamaan vierestä. Sen perusteella sitten päätät, haluatko opiskella alaa lisää, tai hakeutua työtehtävien kautta alalla eteenpäin pikkuhiljaa.
hae viinipullo juo sitä ja mieti. Tärkeää on miettiä sitä miksi haluaa isona.
Kun heräät aamulla käy hakemassa viinipullo ja juo se. Samalla kun juot niin mieti miksi haluat isona.
Tärkeää miettiä yhtä asiaa kerrallaan. Mieti miksi haluat isona, älä häsellä muuta juo vain juomaasi ja mieti.
Voi mennä vuosiakin tätä rataa. Minä keksin 38 vuotiaana mikä haluaisin olla.
Relaa ja juo viiniä. Ennenkaikkea mieti tarkkaan.
hae viinipullo juo sitä ja mieti. Tärkeää on miettiä sitä miksi haluaa isona.
Kun heräät aamulla käy hakemassa viinipullo ja juo se. Samalla kun juot niin mieti miksi haluat isona.
Tärkeää miettiä yhtä asiaa kerrallaan. Mieti miksi haluat isona, älä häsellä muuta juo vain juomaasi ja mieti.
Voi mennä vuosiakin tätä rataa. Minä keksin 38 vuotiaana mikä haluaisin olla.
Relaa ja juo viiniä. Ennenkaikkea mieti tarkkaan.
Hyvä neuvo varmasti, mutta tuo viini ei oikein uppoa, aamulla varsinkaan. Enkä viitsisi enää ihan hirveän monta vuotta miettiä.
Mutta hei, mihin sä päädyit?
ap
ja vieläkin auki, et mitä haluan isona tehdä.
Aina kyllä jotain teen, mut mikään ei ole tosissaan kolahtanu.
Mä olen ollu kyllä niin hukassa itseni kanssa siitä asti kun lopetin peruskoulun! Olin oikea poikatyttö, olin hetken aikaa metsäopistossa, sitten "raksa" puolella, koekeilin myöskin metallialaa ja kun mikään ei tuntunut oikealta niin ajattelin teini-iän uhmallani, että vitut! Päätin olla sitten käymättä koulua ja menin töihin kaupankassalle. :D Sitten vähä päälle parikymppisenä päätin, että haluan tehdä jotain "luovaa käsilläni" (voi tsiisus mun kotkotuksia silloin :D) ja hain -ja pääsin opiskelemaan artisaaniksi, mutta ei sekään tuntunut oikealta! Sitten annoin periksi itselleni, myönsin, että vaikka olen poikamainen niin olen Nainen ja minulla on se naisen hoivavietti. Hain opiskelemaan lähihoitajaksi ja BINGO! Kyllä tuntui hyvältä löytää se oma juttuja tämän alan töissä olen nauttinut olla :)! Nyt aion hakea vielä reilu kolmekymppisenä opiskelemaan kätilöksi. Kyllä tämä aika ja elämä tekee tämän pään fiksummaksi. Pitää vaan olla avoimin mielin elämälle! Siis turhat pelot pois ja naama edellä paskaan vaan ! Kyllä sitä oppii, me vanhatkin :)
Onneksi en ole ihan ainoa hörhöilijä! Tuntuu ikävältä, kun kaikki kaverit ihan oikeissa ammateissa ja ensimmäinen kysymys, kun tapaa uusia ihmisiä, on että "mitä sä teet?"
No, ehkä tästäkin jotain tulee. Sitten joskus.
ap
Tahdoin myös yksityisyyttä, oman tilan. Työn tulisi olla myös hyvin yksinkertaista, jotta omille ajatuksille jäisi tilaa.
Työnteko on raskasta. Olin lorvinut monta vuotta erilaisten tukien varassa ja opiskellut milloin mitäkin. Tiesin työnteon olevan raskasta, siksi välttelin sitä.
Toisaalta ei tämä niin raskasta ole etteikö jaksaisi tehdä, kun on tämä unelmakin saavutettu.
Ei vastaa koulutusta. Voi sanoa että opiskelin koko elämäni turhaan.
Olen liukuhihnalla, tarkkailen tuotteita ja siirtelen niitä paikasta a) pisteeseen b). Pakkaajana.
Kuvittelin pitkään unelmien ammatin löytyvän viinin juonnista. Se meinasi viedä minut katuojaan, joka oli toinen unelmieni ammatti. Valitsin silti pakkaajan hommat, koska suomessa ei talvisin tarkene.
Haukkukaa vaikka! Olen niin hemmetin saamaton ja laiska! Kohta olen kulahtanut jokinorsu, kun perseeni leviää täällä av:n äärellä istuessa. Oikeasti, voin olla täällä tuntikausia.
Saisikohan av:sta jonkun hyvän tutkimuksen aikaan...
ap
missä maassa asut?