Jäädä kotiin vai mennä töihin?? Vaikea päättää....

jos äiti on tyytymätön.

mene ihmeessä töihin ja lapsi hoitoon, ei se siitä pahaksi mene. pyydä miestäs jäämään kotiin, jos se haluaa lapsen olevan kotona 3-vuotiaaksi.

katsomassa niitä pienimpiä. Silkkaa kidutusta niiden katseleminen on, ainakin minulle. Itketään ja seistään portin pielessä vain odottamassa, että se äiti tai isä tulisi.



Jos sun ei ole pakko, älä mene. Odota, että lapsesi osaa vähän puhua ja muutenkin omatoimisempi. Reilu 2-vuotias pärjää tarhassa jo ihan toisella tavalla.



Muista sitä, että kuolinvuoteellaan kukaan ei mieti, että olisinpa tehnyt enemmän töitä, mutta aika moni haikailee sen menettämänsä perheajan perään.

päiväkoteja on?

Sokea pitää olla, jos ei sitä näe tai kuuro, jos ei niitä itkuja kuule. Ja ei ole kyse siitä, että eivätkö hoitajat ottaisi esim. itkiessä syliin, mutta ei siinä paljon hoitajan syli auta, jos lapsi itkee eroahdistusitkua vanhempansa perään. Ja eroahdistuskausi on usein pahimmillaan siinä alle yhden vuoden.



Mä aina ihmettelen näitä, jotka niin hanakasti puolustaa ihan pienien päivähoitoon viemistä, että missä ihme pensaassa ne päänsä pitää. Mun on vaikea kuvitella, että yksikään yksivuotias lapsi viihtyisi paremmin tarhassa kuin kotona.



Jos on pakko, niin on pakko, mutta siitähän tässä ei ollut kyse.

meillä ei ole siihen varaa. Laskujen jälkeen ei paljoa jää ja mitään ylimääräistä ei voi ostaa. Köyhää tulee olemaan.

Mutta en vaan pysty viemään alle vuoden ikäistä hoitoon. Mielestäni lapsen pitää osata kävellä ja puhua, kun hoitoon menee.

Joten minulle päätös sikäli oli helppo, vaikka oli päätetty että lapsi laitetaan hoitoon, mutta en vaan raaski, joten yritetään selvitä.

Minun on vaan vaikea asettua asemaasi, koska sinä voit rahallisesti olla kotona. Ja en siis arvostele sinua ja ajatuksiasi, minä vaan tunnen erilailla kun sinä.

Mutta onko sun pakko olla kolme vuotta? Jos haet virkavapaata tms. vaikka puoli vuotta tai vuoden. Puolessa vuodessakin lapsi kehittyy paljon ja ei olisi niin pieni enää ja tuskin sinä työtaitojasi siinä ajassa unohdat.

Lapsihan ei noin pienenä hoitoa ja leikkiseuraa jne. tarvi. Kyse on vaan siitä sinun päätöksestäsi.

Tee paperille plussat ja miinukset sinun a lapsen kannalta.

Totta sekin, että ei se lapsi voi hyvin, jos sinä kärsit kotona.

varsinkin jos kotihoito on hänelle tärkeämpi asia kuin sinulle?



Me olemme vuorotelleet lasten hoidossa ja se on toiminut hyvin.

Itse sanoo, ettei voi, mutta tosiasiassa minun palkkani on parempi, ainakin jos teen pari kertaa kuussa yön. Joten taloudellisesti, miehellä olisi mahdollisuus jäädä kotiin. En sitten tiedä ottaako se liikaa "miehen kunnian" päälle, kun vaimo tuo ruuan pöytään. Mies kyllä hoitaa vauvaa paljon kotona olleessaa ja viettää myös paljon aikaa vauvan kanssa kahden. Joten varmasti pärjäisi päivät hyvin vauvan kanssa. :)



Jos menen töihin, niin lapsi menisi todennäköisesti yksityiseen päiväkotiin, jossa hoitajia on tarpeeksi, että huomiota riittää. Mutta eihän se hoitajan huomio, auta eroahdistukseen.



Toisaalta haluaisin olla kotona, nauttia ajasta lapseni kanssa, mutta "hinku" töihin on myös suuri...

Minullakin pitkä koulutus takana ja lisäksi töitä vain pätkissä tarjolla. Joten tuntuu siltä että töitä pitäisi tehdä silloin kun niitä tarjolla. Toisaalta koen kyllä työni antoisaksi ja mielekkääksi. Esikoisen kanssa olin kotona 11 kk, tämän jälkeen hän ei tosin mennyt hoitoon vaan isä jäi kotiin. Töihin paluu oli minulle vaikeaa ja kaipasin kovasti lasta. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olisi kannattanut olla kotona vähän pidempään. Toisen lapsen kanssa olin kotona 1,5 v ja kolmannen 2 v. Tämän jälkeen menivät hoitoon. Töihin palaaminen oli minulle helpompaa kun lapset olivat jo taaperoikäisiä.

tosin vanhin ei ehtinyt olla kuin 6 vk hoidossa, kun jäin uudestaan lomalle ja esikoinen palasi kotihoitoon. Joka tapauksessa voin meidän kokemuksesta sanoa, että homma toimi tosi hyvin ja sopi meille, vaikka elämä välillä kiireistä olikin. Miehen kanssa viikonloppuisin laitettiin kalenterit vierekkäin ja suunniteltiin hoitoonviemiset ja hoidosta hakemiset, työmatkat ja muut - seuraavan viikon osalta tarkasti, sitä seuraavien osalta suunnilleen. Lapsilla on ollut hyvät hoitajat ja hoitopaikat ja he ovat aina menneet sinne mielellään. Pyrimme pitämään hoitopäivät lyhyinä sillä että jos toinen vanhempi vei, toinen haki. "Kotikonttorilla" hyödynsimme aikaisia aamuja ja iltoja, jolloin lapset nukkuivat.



Lapset eivät koskaan sanoneet, etteivät halua mennä hoitoon, mutta toisaalta eivät koskaan myös kotona ollessa sanoneet, että haluavat välttämättä mennä hoitoon, koska kavereita oli päivittäin muutenkin, naapurissa, ystävillä ja kavereilla. He ovat jo fiksuja, hyvin käyttäytyviä ja kivoja teinejä.



Jos miehesi vaatii kotihoitoa, vaadi sinä häneltä ylimääräistä eläkevakuutusta tai hoitovapaan jakoa.

ja kolmen lapsen äitinä suosittelisin ettet ainakaan menisi ennen sitä yhtä ikävuotta ja siihen puolikin vuotta päälle, niin ero on jo suuri. Meillä esikko meni 1,5v ja sydän oli särkyä, vaikka ihan hyvin viihtyi, ryhmässä vähän lapsia ja tein lyhyttä päivää. Toka meni myöskin 1,5v ryhmässä paljon lapsia ja melua, eikä tyttöni olisi voinut olla tyytyväisempi. Lapset ovat niin erilaisia. Oletko miettinyt lyhyempää työpäivää tai viikkoa? Tekisit vain 60% tai 80% viikkoa, onko se mahdollista tai miehesi?

Itse olen sitä mieltä, että kun lapsen on tähän maailmaan halunnut, niin pari ekaa vuotta täytyy olla mahdollisimman epäitsekäs, jotta lapsi saa parhaan mahdollisen alun kasvulleen.

Itse olen harmitellut jälkikäteen, kun olimme esikoisen vauva-aikaan (ymmärtämättömyyttämme) "rahanahneita" ja palasin töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Sitten kun erosimme ja jäin yksinhuoltajaksi, ei tietysti ollut varaa (asuntolainan kanssa) enää olla yhtään ylimääräistä aikaa kotona (esim lyhennetyllä työajalla). Seuraavan lapsen sain kokonaan yksin (en siis ollut parisuhteessa) joten ei ainakaan ollut mahista jäädä hoitovapaalle.

Nyt kolmannen lapsen kohdalla olen edes vähän aikaa hoitovapaalla, mutta pakko on sitten taas lähteä tienaamaan, kun pitää saada isompi asunto hankittua ja kohta haluaisimme ehkä jo toisenkin yhteisen lapsen, kun alkaa ikä jo olla korkeampi.. :)



Niin sitä ehdotin, että voihan sitä olla kotona lyhemmänkin ajan kuin 3 vuotta! Ja yleensä voi muuttaa mieltään, jos haluaisi aikaisemmin takaisin töihin - tai jos haluaakin olla pitempään.

jäin kotiin lapsen kanssa. Kyllä äidit on nykyään urakeskeisiä! Lapsi on lyhyen aikaa pieni! Alle 3 v kärsii hoidossa, erossa vanhemmistaan. Kaipaa ja itkee.

Kotihoidontuen saa samansuuruisena, vaikka tekisikin töitä. Pienituloiset perheet menettävät kyllä hoitolisän, mutta sehän on suht pieni muutenkin.



Muutamalla viikkotyötunnilla voit kohentaa taloudellista tilannettasi. Kun mies on vapaalla, voisitko sinä tehdä vähän töitäkin?

kuin päiväkoti 9 kk:n iässä tai 3 vuotiaana. En tajua miten jokunen kuukausi tai vuosi sinne tai tänne olisi suuri asia, siis jos oikeasti viihdyt kotona. Lapsen kehityksen kannalta muutama kuukausikin on pitkä aika. Voit saada molemmat, kotielämää ja työelämää.

Ei nämä asiat ole todellakaan joko tai. Mieti vaihtoehtoja.

Hei, meillä mies jäi kotiin ja minä menin töihin kunnes lapsi oli kaksi ja sitten otettiin au-pair. Paljon paremmalla mielellä jättää lapsen vieraan hoiviin kun hän osaa jo puhua ja kävellä :)

voi sua 3, missä ihmeessä tollasia päiväkoteja on?

Esim. omat lapseni ovat ns. hyvässä pk:ssa.

Sielläkin olen kuitenkin nähnyt noita surkeasti itkeviä lapsia. Toisinaan on aamulla ollut jokaisen hoitajan sylissä pikkuinen itkemässä.

Olen nähnyt myös niitä päiväkoteja, joissa pikkuiset saavat itkeä ihan rauhassa kenenkään puuttumatta asiaan :(

Aloitin työt kuun alusta ja teen puolikasta työaikaa (en puolita työpäiviä vaan kuukauden työpäivät), myös mies tekee lyhennettyä työviikkoa. Hoitopäiviä tulee vuoden ikäiselle lapselle & isommalle sisarukselle 7 pv kuukaudessa.



Jo nyt tuntuu ihanalta ratkaisulta, on sopivasti kotonaoloa ja töitä! Samalla pystyimme pitämään hoitopaikat tutulla hoitajalla, siksi nuo muutamat hoitopäivätkin on tärkeitä. Päiväkotiin en kyllä yksivuotiasta laittaisi, mutta joka paikassahan ei ole vaihtoehtoja...



Sinun vaihtoehdoistasi valitsisin kotiinjäämisen esim. puoleksi vuodeksi vielä. Meillä isommat lapset ovat menneet perhepäivähoitoon 1v8kk ja 1v4kk ikäisenä ja sopeutuneet hyvin.