Lue keskustelun säännöt.
Jos joutuisit laskemaan elintasoasi mistä luopuisit ekana /vikana?
15.10.2010 |
Jos joutuisit pysyvästi elämään vaatimattomammin kuin mihin olet tottunut, mistä asioista sinun olisi helpointa luopua? Mistä kaikkein vaikeinta?
Minä voisin siirtyä tavallisiin marketin kasvorasvoihin, shampoisiin ja meikkihin ja tulisin toimeen paljon pienemmällä määrällä vaatteita. Voisin luopua myös maksullisista harrastuksista ja ravintolaillallisista. Autosta. Jopa tietokoneesta. Voisin luopua oikeastaan ei nyt kaikesta mutta hyvin suuresta osasta materiaa.
Mutta kaikkein vaikeinta olisi muuttaa halvalle asuinalueelle lähiöön.
Kommentit (11)
en pidä ravintola ruuista, joten en siellä käy
en käy leffoissa
en oikein tilaa lehtiä
voisin luopua
tv:stä
en voi myydä asuntoa, liian paljon velkaa
en voi myydä autoa, siitä on velkaa ja sen arvo on lähes sama kuin sen velka
vaikeata on tinkiä lasten vaatetarpeista, helpompi omista
haluan pitää vielä sen yhden harrastuksen mitä minulla on, omat lapset eivät ole innostuneet mistään vaikka olen heitä lähes kaikkeen raahannut. Nyt on minun vuoro
me ei matkustella.
velkaa on silti kertynyt paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pahalta tuntuisi jos matkustamisesta joutuisi kokonaan luopumaan, tai matkustamaan pelkästään kotimaassa.
Autosta haluaisin luopua, mutta se ei työpaikan takia ole mahdollista. Jos tämä elintason lasku johtuisi työttömyydestä, niin auto olisi ehdottomasti ensimmäinen josta luopuisin, ei puhettakaan muusta.
Samoin voisin alkaa ostaa kaikki ruuat Lidlistä. Lisäksi voisin ostaa halvempia viinejä, harvemmin. Toisen sanomalehden tilauksen voisi lopettaa vaikka saman tien, kuten myös siivoojan sopimuksen.
Autoa meillä ei ole, ja minulla on minimaaliset asumiskustannukset, parin vuoden päästä myös miehellä.
-ostamme ketjujen oman merkin ruokaa, shampoita yms mitä nyt vaan onkin olemassa ja tarvitsemme esim. rainbow-merkkistä fazerin, lorealin yms sijaan -emme käy ulkona syömässä -emme käy elokuvissa, teattereissa yms. -emme tilaa lehtiä -käymme aina siinä kaupassa mistä saamme bonusta -olemme tarkkoja mitkä valot ovat päällä missäkin huoneessa, esim vaan siinä huoneessa missä oleillaan - ostan lastenvaatteet kirpparilta -ei ole maksullisia harrastuksia - käytämme kestovaippoja kertisten sijaan -teemme kotiruokaa tässä muun muassa
Näiden lisäksi, jos vielä jostain pitäisi luopua, voisin luopua toisesta autosta. Mitään muuta ns. ylimääräistä ei enää ole. Viimeisenä luopuisin talostamme.
Viimeisenä olemassa olevista esineistäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesta asiasta olisi helppo luopua, toisaalta en nytkään käytä meikkejä tai kasvorasvoja ollenkaan, joten eipä niistä mitään säästöjä saisi aikaiseksi. Lisäksi asun jo jonkin sortin lähiössä ja olen asunut melkein koko pienen ikäni halvassa lahiössä ja ei musta tämän hullumpaa ole tullut. Päinvastoin huomaan, että voisin huonosti elitistisessä lähiössä (sain näppylöitä poikani vanhempainillassa jo yksistään ja en kadu pätkääkään että jätimme muuttamatta ko. alueelle).
Autosta luopuminen olisi minulle vaikeaa tai oikeastaan jopa mahdotonta. Olen keväisin niin allerginen etten pääse mihinkään kotoani ilman autoa. En siis voisi lainkaan käydä kuukausiin töissä, jos minulla ei olisi autoa. Lisäksi jos luopuisimme autoistamme, niin lapsen päiväkotipäivä pitenisi noin 2,5 tuntia per päivä. Tämmöiset arvot ovat juuri niitä mistä en halua tinkiä.
Toivoisin myös, että minun ei tarvitsisi luopua asiantuntevasta terveydenhuollosta eli suomeksi sanottuna esim. sairaskuluvakuutuksista.
Mainitaan nyt tähän vielä, että voisin hyvinkin muuttaa pienempään ja huonompaan asuntoonkin. (meitä nyt 80 m2 neljä).
Lapsen menoista en tingi, mutta itselleni en ole ostanut kolmeen vuoteen mitään uutta. Opettelin kutomaan ja ompelemaan koska noilla keinoilla saan tehtyä itselleni vaatteita ja voin korjata vanhoja.
Mutta jos tästä mentäisiin vielä pienemmälle tulolle niin vaikeinta olisi ostaa kakkoslaadun ruokaa. Se on aina sellainen mistä en ole tinkinyt. Nykyäänkin ostan kyllä kaiken tuoreena..
Mulla ei ole autoa ja asutaan jo edullisimmassa asunnossa mitä löysin.
No toisena olisi se että olisi vaikeaa tinkiä lapsen vaatteista ja muista menoista. En hänellekään osta kalleinta, mutta kuitenkin uutena miltei kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkona syömisestä ja maksullisista harrastuksista. Viimeisenä taas tietokoneesta ja matkustelusta.
Enää ei ole harrastuskuluja, kemikaliotuotteet on vaihtuneet markettitavaraan, lehtiä ei oo koskaan tullutkaan, tv-lupakin on maksamatta.
Helpoin vielä olisi luopua toisesta autosta, kummallakaan autolla ei ole paljon käyttöä, joten yhdellä pärjättäisi. Tosin noista kymmenen vuotta vanhoista nyt ei paljon kyllä saisi rahaa. Ehkä sitten olisi vähennettävä niistä harvoista ravintolasyömisistä, jos vielä muuta. Lasten vaatteissa voisin katsoa vielä tarkemmin hintoja.
Mutta jos meille oikeasti rahapula tulisi, niin säästäminen ei olisi ensimmäinen keino (sillä olemme jo pihejä, eikä tehokkaita säästämiskeinoja enää ole). Sen sijaan tarkasteltaisi uudelleen työtilannetta, yrityksen tehokkuutta ja minä etsisin palkkatyötä.
Ne mistä ei luovuttaisi ovat yritys ja koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en osta enää niin paljon kirjoja.
-ostamme ketjujen oman merkin ruokaa, shampoita yms mitä nyt vaan onkin olemassa ja tarvitsemme esim. rainbow-merkkistä fazerin, lorealin yms sijaan
-emme käy ulkona syömässä
-emme käy elokuvissa, teattereissa yms.
-emme tilaa lehtiä
-käymme aina siinä kaupassa mistä saamme bonusta
-olemme tarkkoja mitkä valot ovat päällä missäkin huoneessa, esim vaan siinä huoneessa missä oleillaan
- ostan lastenvaatteet kirpparilta
-ei ole maksullisia harrastuksia
- käytämme kestovaippoja kertisten sijaan
-teemme kotiruokaa
tässä muun muassa