Moni yritysjohtaja on nyt ihmeissään: Mihin katosi huippuosaajien nälkä tehdä uhrauksia työlle?

Taasko? Vastataan kuten viimeksi: palkaksi ahkeruudesta saat vain lisää töitä. Maksa pähkinöillä, saat apinoita.

mitä uhrauksia? jos ei yritysjohtajalla ole työtä ja palkkaa yritysjohdan sitten omia töitäni

Sitä voi kysyä ihan yrityksien johtajilta itseltään. Vika nimittäin löytyy sieltä.

Kortistoon vain ne, joille työ ei ole prioriteetti. Aasiasta saadaan paljon osaajia, joilla on kova työmoraali.

Työ on pystyttävä tekemään työaikana. Mitään henkilökohtaisesta elämästäni en ole valmis vaihtamaan työhön.

Miksi työntekijä sitoutuisi johonkin firmaan missä pikkusieluinen pomo on täysin kiittämätön mulgero? Iso palkka ei takaa hyviä työoloja tai ilmapiiriä.

Työntekijöissä on myös eroja, pitää vastata huutoon- jos työntekijä haluaa kehittää itseään esimerkiksi opiskelemalla, se tulisi sallia, samoin joustavuus on tätä päivää.

Hautausmaat on täynnä työlle elämänsä hukanneita "korvaamattomia" työntekijöitä...

Vierailija kirjoitti:

mitä uhrauksia? jos ei yritysjohtajalla ole työtä ja palkkaa yritysjohdan sitten omia töitäni

Mitä tahansa. Esimerkiksi jos menestys vaatii perheestä eroamista niin sitten tehdään avioerohakemus, jätetään entinen perhe ja muutetaan ttönperälle toiselle paikkakunnalle. Yrityksillä on nälkä tämänkaltaisille työntekijöille joille työ on koko elämä ja ovat valmiita tekemään sen eteen mitä tahansa kuten vaikka tuon esimerkkinä annetun avioeron.

Ai jotain uhrauksia firman eteen joka hankkiutuu sinusta eroon heti ensimmäisessä käänteessä kun uuvut? Se on yrittäjä itse kun uhrautuu. Kaikki muut on vain töissä

Sitä saa mitä tilaa. Viimeiset 20 vuotta pätkätyöt ja keikkatyöt ovat vain lisääntyneet eikä työnantajat ole millään osoittaneet valmiuttaan pitää kiinni työntekijöistään, vaan ovea näytetään heti, kun vuosineljännes ei olekaan sujunut täydellisesti. Kysynpä siis, että miksi MIKSI työntekijätkään uhraisivat itseään työnantajille?

Aiemmalla työnantajalla oli YT-neuvottelut joka vuosi. Siis ihan koko ajan. Niihin turtui aika nopeasti, ei tuntunut missään. Samaan aikaan oli työpaikkoja auki muissa yksiköissä eri tehtäviin.

Kun firma ei sitoudu sinuun, niin miksi sinä sitoutuisit firmaan yhtään ylimääräistä.

Niin sanottuna huippuosaajana, en ole koskaan saanut työpanostani vastaavaa palkkiota työnantajilta. Kesti aikansa ymmärtää, että koskaan ei ole mitään tulossa. Nyttemmin olen ottanut iisisti ja annan muiden rehkiä.

Lisäksi vielä valtio varastaa kaiken pienenkin hyödyn ja inflaatio kuristaa kaiken ostovoiman.

Nuorille antaisin neuvona, että keskittykämä vapaa-aikaan. Työ on viimeinen asia, mihin Suomessa kannattaa panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin sanottuna huippuosaajana, en ole koskaan saanut työpanostani vastaavaa palkkiota työnantajilta. Kesti aikansa ymmärtää, että koskaan ei ole mitään tulossa. Nyttemmin olen ottanut iisisti ja annan muiden rehkiä.

Lisäksi vielä valtio varastaa kaiken pienenkin hyödyn ja inflaatio kuristaa kaiken ostovoiman.

Nuorille antaisin neuvona, että keskittykämä vapaa-aikaan. Työ on viimeinen asia, mihin Suomessa kannattaa panostaa.

Saman olen todennut jo 15 vuotta sitten. Lojaalisuus on vedetty samalle tasolle ja yhtä suureksi molempiin suuntiin. Ei mitään tunnesiteitä, ja teen työtä vain rahan takia, ja vaihdan tarpeen vaatiessa nopeasti työnantajaa jolle työskentelen.

Teen sen taloudellisista ja tuotannollisista syistä, eli vain ja ainoastaan rahan takia. Sieltä minä ne eurot otan mistä ne helpoiten saan.

Tein aikoinaan tuotekehityshommissa joskus töitä yli puolenyön kun oli kiire. Kun ilmoitin lähteväni, pomo tarjosi ruhtinaallista 20%:n prosentin palkankorotusta! Miksei se tarjonnut tuplapalkkaa koska tein kahden ihmisen työt?

Onhan se selvä, että työntekijä joutuu pitämään järjen päässään ja harkitsemaan, miten paljon on valmis uhraamaan työn vuoksi.

Tänä päivänä on tyypillistä, että paraskin asiantuntija voidaan irtisanoa, jotta saadaan säästöä. Tilalle palkataan joku halpa työntekijä. Johto ajattelee, ettei huippuosaamista tarvita, vaan riittää, että perustason työntekijä tekee tiketin systeemiin ja homma hoituu.

Jokaisen työntekijän pitää muistaa, ettei yritys koskaan rakasta työntekijöitään niin paljon, kuin jotkut työmuurahaiset rakastaa yritystä.

Elämätöntä elämää ei saa millään rahalla takaisin. Toki jos kunnianhimo ja pätemisen tarve on tapissa, työ voi riittää elämänsisällöksi.

Nykysukupolvi arvostaa itseään ja hyvinvointiaan työn yli

Työsuhde on määritelty sopimuksessa. Työntekijä antaa työnantajalle omaa aikaansa työehtosopimuksessa määritetyt ajan viikossa, ja käyttää sen hänelle annettujen työtehtävien suorittamiseen parhaan kykynsä mukaan. Vastineeksi työnantaja maksaa palkan ja muut sopimuksessa määritellyt edut. 

Jos kumpikin osapuoli on täyttänyt sopimuksessa määritetyt velvoitteet, niin mitä keskustelemista asiasta on? 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen työntekijän pitää muistaa, ettei yritys koskaan rakasta työntekijöitään niin paljon, kuin jotkut työmuurahaiset rakastaa yritystä.

Äitini oli tällainen työpaikkansa rakastaja  aj työnarkomaani. Teki ilmaista työnkuvaansa kuulumatonta työtäkin työpäivän päälle joka päivä useita tunteja koska ei haluttu palkata ihmistä siihen hommaan mutta jonkun oli sekin tehtävä, jopa viikonloppuja ilmaiseksi. Mitä ne teki kun tuli lama? Ne leikkasi äidin kuukausipalkkaa 30% säästösyistä. Näin palkitaan kun on hyvä ja omistautunut työntekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Elämätöntä elämää ei saa millään rahalla takaisin. Toki jos kunnianhimo ja pätemisen tarve on tapissa, työ voi riittää elämänsisällöksi.

Sinä myyt ainutkertaisesta elämästäsi ison pätkän ja työnantajalle olet jotain helposti korvattavaa. Ei ole samalla viivalla työntekijä ja työnantaja