Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen vs toinen lapsi, mitä teit toisin?
07.10.2010 |
Mitä asioita olet jälkeen päin ehkä jopa naureskellut, kun olet tuoreena äitinä hoitanut esikoistasi? Mitkä asiat ovat toisen kanssa sujuneet rennommin?
Mulla oli esikoisen kanssa hirveä "paniikki" aina hatun kanssa. Jos isä vei vauvan autoon ilman hattua, myös kesäaikaan, juoksin tuhatta ja sataa perään pipon kanssa ja melkein sätin miehen maanrakoon, että "Vauvalla on OLTAVA hattu päässä, tai muuten se sairastuu!". Hehheh...
Kommentit (9)
Esikoisen kanssa mittasin ihan oikeasti tarkkaan että vauva sai kiinteitä totutusvaiheessa just tarkasti 5ml, eikä tippakaan enempää tai vähempää. Ja sitten 10 ml, ja mittasin laboranttina ihan tarkoilla välineillä. Ja hermo meni jos meni ohi suun tuosta määrästä, kun en voinu tietää tarkkaan sitten enää paljonko upposi. :D Seurasin muitaki suosituksia liian tunnollisesti.
Toisen kanssa kiire ja väsymys onneksi esti pahimmat ylilyönnit ja maalaisjärki toimi paremmin. :D
Myös olin aivan liian paniikissa turvallisuudesta, taudeista, jne. Toisen kanssa osasi relata enemmän. Että ei se vauva nyt kuole siihen paikkaan jos vähä imee toisen lapsen lelua. Ja myös aloin ymmärtää, että lapsen voi jättää siksi aikaa ilman silmiä turvalliseen paikkaan kun käy suihkussa tai vessassa nopeasti, ei tarvi pantata koko päivää. :D
Miten sitä voiki olla ollut niin äärimmäisen näköalaton esikoisen kanssa?!
Yliyritys uuvutti kyllä totaalisesti. Jonku olisi pitänyt ravistella hereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- tuo hattu-juttu oli mullakin :)
- lapsella pitää olla "virikkeitä" :) No, kakkonen on saanut olla ihan omassa rauhassaan ja on ollut ihan tyytyväinen ja oppinut leikkimään itsekseenkin
- yleensäkin rennompi ote kaikkeen, esim. ruokailuun
Esikoisen kanssa mittasin ihan oikeasti tarkkaan että vauva sai kiinteitä totutusvaiheessa just tarkasti 5ml, eikä tippakaan enempää tai vähempää. Ja sitten 10 ml, ja mittasin laboranttina ihan tarkoilla välineillä. Ja hermo meni jos meni ohi suun tuosta määrästä, kun en voinu tietää tarkkaan sitten enää paljonko upposi.
Tais aika monta kertaa mennä hermo, kun ei sapuskat menny oikeeseen paikkaan.
Laittakaa lisää näitä!
Odotan esikoistani ja omaan taipumuksen perfektionismiin. Tällaisista kokemuksista voisi ihan oikeasti olla hyötyä, etten päädy mittaamaan lapsen kiinteitä lääkeruiskulla esimerkiksi... :)
ekan kanssa aika hysteeristä se, et ei vaan laittanu suuhun mitään lattialta tai toisten lasten leluja tms. Toinen on vedellyt nassuun roskia vaikka miten paljon. Toki vahdin, et ei mitään vaarallista mene, mut en ihan pikku jutuista hätkähdä.
Niin ja ekan kans oli kauhee stressi, et nyt sen vauvan kans pitää leikkiä ja serustella. Etsin netistä kaikki mahdolliset jumppa-, leikki- ym. ohjeet ja niitä sitten pilkun tarkasti tehtiin lähes joka päivä. Ja aina oikein korostetusti juttelin vauvalle. Ja silti olin paniikissa, et jos en riittävästi ota vauvaan kontaktia, ni siitä kasvaa sosiaalirajoitteinen. Siks vauva varmaan nukkui yöt tosi hyvin, kun sai olla kerrankin rauhassa äidin hössötyksistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin olin sitä vielä tokankin kanssa kunnes käytiin viime kesänä Tukholmassa ja siellä tuli tusinoittain hatuttomia lapsia vastaan. Vasta sitten tajusin ettei satunnaiseen hatuttomuuteen sentään kuole :D
Esikoisen kanssa olin tosi tarkka ettei missään nimessä altistunut auringolle. Nyt on huvittavaa miettiä miten tarkasti yritin vajaa 1-vuotiasta varjella auringolta, aina pidin pitkähihaista paitaa ja pitkiä housuja :D
Olin myös huolissani hymyilenkö ja juttelenko tarpeeksi vauvalle. Koko ajan oli syyllinen olo etten muka tarpeeksi seurustellut vauvan kanssa. Tokan kohdalla tämä sama huoli kyllä vielä jatkui kun esikoinen vei kaiken huomion ja tuntui ettei kuopukselle enää riittänyt energiaa. Kolmannen kohdalla toivottavasti en enää stressaa tästä... :D
Mulla oli myös pakkomielle tuosta syömisestä ja ruuan määrästä. Pidin tarkkaa ruokapäiväkirjaa paljonko päivässä meni mitäkin ja miehen piti myös yhtä säntillisesti laittaa sinne kaikki ruuat mitä lapsi söi. Jos jätti vahingossa merkitsemättä, niin aijai, mamma suuttui :)
Hatusta oli minullakin pakkomielle. Siitäkin mies sai monet sättimiset kun uskalsi viedä lapsen autoon ilman hattua. Ilmakin oli VAIN +10 :)
Myös minä tunsin kamalaa painetta koko ajan viihdyttää vauvaa. Jutella, laulaa, lorutella. Ihan koko ajan. Jos joskus luin 10 minsaa lehteä ja muksu leikki samalla tyytyväisenä vieressä itsekseen, niin tuli aivan kamalan huono omatunto kun en ole koko ajan LÄSNÄ.
Olin vauhko myös näissä desinfioimisissa. Tutteja ja tuttipulloja piti keittää säännöllisin väliajoin pitkälle lapsen 1-vuotissynttäreitten jälkeenkin. Sitten yhtäkkiä kyllästyin.
Mutta joo, monet asiat tulee otettua nyt rennommin. Onneksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammatin kautta. Olin silloin töissä vastasyntyneiden ja keskosten tarkkailuosastolla.
Ekan kanssa nautiskelin elämästä, vauvakin oli todella leppoisa kaveri.
Tokan kanssa en tehnyt muuta erilaista kuin otin käyttöön kestovaipat ja myös kantoliinan.
kun nyt tämän toisen kanssa. Olin 20v. kun esikoinen syntyi. Nyt olen 30v.
Vaikka en ole vanha vieläkään tuntuu, että käyttäydyt kuten monet tietämäni vanhat äidit. En raaskisi kieltää pikkuiselta mitään. Esikoisraukka on saanut paljon tiukemman kasvatuksen kuin pikkuveli tulee saamaan.