Vain toinen osapuoli panostaa ihmissuhteeseen
On eräs perhepiiriin kuuluva ihminen joka ei juuri koskaan ota oma-alotteisesti yhteyttä. Synttäreinä onnittelee (yleensä viestillä) ja ehkä jouluna kutsuu kylään, senkin kutsun tosin saatan saada vaikkapa vanhempieni kautta.
Kautta rantain olen nyt kuullut hänen kyselevän muilta kuulumisiani ja valitellut kun en ole ottanut yhteyttä. Vuosien varrella se olen ollut lähes poikkeuksetta minä, joka on tehnyt aloitteen. Soittelen ja kysyn kuulumisia aina kun ehdin ja jaksan, mutta viimeaikoina jaksamiseni on ollut kortilla enkä ole pitänyt yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin ihmisiin. Hän tietää kyllä vastoinkäymisistä ja vaikeasta elämäntilanteesta.
Olen monesti tehnyt tälle ihmiselle selväksi, että minulle voi soittaa koska vain jos siltä tuntuu ja tulen kyllä kylään jos kutsutaan. En osaa tuputtaa itseäni kylään. Soittoa tai kutsua ei ole kuulunut ja nyt hän uhriutuu kun minä en jatkuvasti soittele perään tai kutsu itseäni kylään. Viimeisimmän kerran kun hän kyläili luonani, puhui isoimman osan ajasta puhelimessa.
Olenko minä nyt tässä kuitenkin se huono ihminen kun odotan myös toiselta panostusta tähän ihmissuhteeseen?
Kommentit (11)
Eikö kannata jo luovuttaa.
Lopetin joulukorttienkin lähettämisen jos kerran muuta yhteyttä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannata jo luovuttaa.
Lopetin joulukorttienkin lähettämisen jos kerran muuta yhteyttä ei ole.
Olen tätä miettinyt, mutta en uskalla. Kyseessä ihminen joka on läheinen ja tärkeä ihminen eräälle minulle hyvin tärkeälle ihmiselle, joten jotain riitaa varmasti tulisi. Joku pahottaa varmasti mielensä ja pahimmillaan välit joidenkin välillä kärsisivät.
Ennenkuin lopetat yhteydenpidon kokonaan, yritä rauhallisesti mutta selkeästi ja tiukasti vielä kerran: sano tietäväsi hänen kyselevän kuulumisiasi muita, sano sen loukkaavan sinua, kerro tunteistasi, kysy syitä käytökseen.
Mutta jos ei niin ei. Yksipuolisuus ei anna mitään.
Puhu ihmisen kanssa jota asia koskee.
Puhu ymmärrettävästi.
Käyttäydy kuten haluaisit muiden käyttäytyvän sinua kohtaan. Älä siten kuin muut käyttäytyvät sinua kohtaan. Jos homma ei toimi, se hiipuu itsekseen. Tämä ihmisten vaikea ymmärtää.
Kyllä se siitä.
Isäni on sellaisesta kotikulttuurista että vanhempi ei jotenkin saa lapsille soitella jottei tunkeile. Omat vanhempansa olivat samanlaisia. Joskus harmittaa kun olen aina minä joka yhteyttä pitää mutta tuskinpa häntä enää muuttumaan saa niin olkoot sitten näin. Soittelen ja viestittelen välillä.
Rakas on minulle vaikkei soittelekaan.
Onko aina pakko panostaa tai olla johonkin jatkuvasti yhteyksissä ollakseen hyvä. Minä en ole esim kaikkien sisarusten kanssa ollut yhteyksissä vuosiin, mutta mielestäni meillä on silti hyvät välit, aina kun nähdään tai tarvitsee niin juttu luistaa. En edes halua puhua henkilökohtaisista asioista kovin paljoa.
Millaiset ihmiset "panostaa" ihmisuhteisiin....
Vierailija kirjoitti:
Millaiset ihmiset "panostaa" ihmisuhteisiin....
Tietysti niihin pitää panostaa? Molemmin puolin kysellään kuulumisia, osoitetaan kiinnostusta toisen asioihin ja välittämistä. Eihän ihmissuhde voi kovin pitkään hyvin jos sen eteen ei mitään tee. Eli toisin sanoen itse ottaa rusinat pullasta eikä itse välitä laisinkaan toisen hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Onko aina pakko panostaa tai olla johonkin jatkuvasti yhteyksissä ollakseen hyvä. Minä en ole esim kaikkien sisarusten kanssa ollut yhteyksissä vuosiin, mutta mielestäni meillä on silti hyvät välit, aina kun nähdään tai tarvitsee niin juttu luistaa. En edes halua puhua henkilökohtaisista asioista kovin paljoa.
Joillekin tuo järjestely toimii. Tässä olikin kyse siitä, että toinen osapuoli odottaa panostusta suhteeseen muttei itse laita tikkua ristiin.
Ei kyllä saa nyt käsitystä minkälainen ihmissuhde
:(