Traumatisoituiko joku teistä siitä, jos vanhemmat uhkasivat myydä mustalaisille?
Omassa lapsuudessani 70/80-luvulla ei ollut ollenkaan harvinaista, että jos lapsi käyttäytyi huonosti, niin äiti tai isä uhkasi, että jos et ala käyttäytymään niin myyn sinut mustalaisille. Traumatisoituiko joku oikeasti tuosta? Tai oikeasti alkoi pelkäämään, että myisi?
Kommentit (65)
hah hah en tosiaankaan, enkä koivuniemen herrasta, joka oven päällä muistutti käyttäytymään kunnolla.
No eipä tuollainen retoriikka hyvään vanhemmuuteen kuulu millään tavalla. Ihan sama, käytettiinkö sitä 70-luvulla vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mut ne uhkas antaa ilmaseksi
Juu niin tekivät😊
Vierailija kirjoitti:
No eipä tuollainen retoriikka hyvään vanhemmuuteen kuulu millään tavalla. Ihan sama, käytettiinkö sitä 70-luvulla vai ei.
Kysymys oli, että traumatisoituuko lapsi siitä vai ei? Ja että voiko lapsi tosissaan alkaa pelkäämään, että hänet hylätään.
Ap
Mun vanhemmat teki tota 90-luvulla. Ei jäänyt yhtään mitään traumoja.
Mun vanhemmat 80-luvulla uhkas soittaa lastensuojeluun ja käskee ne viemään mut lastenkotiin. Tosin jos ne olis oikeasti sen tehneet niin todella suurella todennäköisyydellä mut olis kyllä otettu huostaan mutta ei mun käytöksen takia vaan niiden alkoholismin.
Vierailija kirjoitti:
hah hah en tosiaankaan, enkä koivuniemen herrasta, joka oven päällä muistutti käyttäytymään kunnolla.
Kaiken kaikkiaan se oli hyvää aikaa, vaikka se koivuniemen herra siellä oven päällä odottikin.
50-60 luvulla oli tapana sanoa, että annetaan sut mustalaisille, jos et sitäjatätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä tuollainen retoriikka hyvään vanhemmuuteen kuulu millään tavalla. Ihan sama, käytettiinkö sitä 70-luvulla vai ei.
Kysymys oli, että traumatisoituuko lapsi siitä vai ei? Ja että voiko lapsi tosissaan alkaa pelkäämään, että hänet hylätään.
Ap
Tietenkin hylkäämisellä uhkailu voi traumatisoida lasta. Ei se ainakaan hyvää tee. Todennäköisesti hylkäämispelolla kasvatetusta lapsesta kasvaa riippuvainen, perusturvaton ihminen, jota on aikuisena helppo muiden hyväksikäyttää.
En todellakaan saanut traumoja🙂 me olemmekin henkisesti vähän vahvempaa tekoa kuin nykypennut, nehän romahtaa jo pelkästään siitä kun ei saa sekunttiin katsoa tik tokkia tunnilla.
12, mene viljelemään tota puppua kaltaisiesi joukkoon 🙄
Miksi uhata millään jota ei voi toteuttaa?
Mut uhattiin laittaa sisäoppilaitokseen (90-luvulla).
En tiennyt mitä sisäoppilaitos tarkoittaa, mutta kamalalta se kuulosti.
En traumatisoitunut.
Kahta asiaa olen lapsuudessa pelännyt: nukkeja ja m u s t a l a i s i a. Syytä en tiedä vieläkään. Nuken saattoi laittaa vahdiksi. tuhkaluukut sun muut saivat kuuleman mukaan olla rauhassa.
Ei meillä mistään mustalaisista koskaan ole puhuttu, vain Koivuniemen herrasta. Sen paikka oli keittiön oven päällä, pelkkänä pelotteena.
Olin kiltti, liian kiltti lapsi, Sain remmistä ja risusta pienimmästäkin syystä. Se risu oli aina esillä.
Kyllä siitä jotain traumoja jäi.
Mutta tämähän kuuluu tähän suomalaiseen kurituskulttuuriin, että pitää sanoa, ettei tuntunut missään, eikä jäänyt traumoja.
Jos kuritta kasvaa, niin kunniatta kuolee. Että kiitos iskä, kun hakkasit minua.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat 80-luvulla uhkas soittaa lastensuojeluun ja käskee ne viemään mut lastenkotiin. Tosin jos ne olis oikeasti sen tehneet niin todella suurella todennäköisyydellä mut olis kyllä otettu huostaan mutta ei mun käytöksen takia vaan niiden alkoholismin.
Mut myös uhattiin hylätä kasvatuslaitokseen. Samoin tuo, että ukkomus-ta-lainen vie, mutta tuo kasvatuslaitos oli yleisempi. Muun väkivallan kanssa jätti kyllä jäljet, ja aikuisuudesta ei ole oikein mitään tullut. Minusta kasvoi läheisriippuva ja turvaton, teininä heti syöksyin suhteeseen, tutuksi on tullut turvakoti jne. Näin se menee.
Joo ihan hirveästi. 70- ja 80-luvulla syntyneethän kärsivät aivan valtavan paljon enemmän masennuksesta ja mielenterveysongelmasta kuin nuoremmat sukupolvet. :D